12 kysymystä kieltenopettajalle: Armi Pajunen

Armi Pajunen opettaa Keinutien ala-asteella, joka on noin 600 oppilaan monikulttuurinen koulu Kontulassa, Helsingissä. Hän on englannin ja venäjän kielen lehtori mutta opettaa vain englantia, koska koulun kieliohjelmassa ei tällä hetkellä ole venäjää.

1. Miten kieltenopetus voi omassa koulussasi?
Helsingissä toteutettavan "oppilaan kielipolku" -periaatteen mukaisesti koulumme tarjoaa kaikille yhteisenä A-kielenä englantia ja saksaa ja vapaaehtoisena A-kielenä englantia ja ruotsia. Erityinen ilonaiheeni on, että tänä lukuvuonna meillä opiskelee ensi kertaa myös saksan ryhmä. Annamme edelleenkin koteihin monipuolista kielivalintainfoa "KISU-hengessä".

2. Mikä auttaa arjessa?
Motto: Do your best and leave the rest. Opettajahan ei ole taikuri.    

3. Miten hallitset stressiä?
Teen kävelylenkkejä, pyöräilen ja talvella hiihdän. En täytä kalenteriani. Kiireenkin keskellä sallin itseni pysähtyä, kokea läsnä olevan hetken.

4. Mitä harrastat?
Luen ja käyn teatterissa. Kesällä pelaan golfia. Golf-kierros vehreillä väylillä on kuin "matka pois kavalasta maailmasta". Pieni valkoinen pallo vangitsee ajatukset, ja huolet hälvenevät.

5. Minkä kirjan luit viimeksi?
Luin hiljattain Sophie Kinsellan The Secret Dreamworld of a Shopaholic (Himoshoppaajan salaiset unelmat). Kirja on helppolukuinen ja hauska. Se kertoo naisesta, jonka koko elämän täyttää shoppailu ja siitä aiheutuva velkakierre. Kirja on kevyt välipala vähän raskaampien tekstien lomassa.
 
6. Mistä haaveilet?
Haaveilen terveistä eläkepäivistä, lastenlapsista, matkoista eksoottisiin paikkoihin. Toivottavasti jokin haave toteutuu.

7. Kuka opettaja teki omana kouluaikanasi sinuun suurimman vaikutuksen?
Kaikki napakat ja asiastaan innostuneet opettajat ovat tehneet minuun vaikutuksen. Ensimmäinen heistä oli kansakoulunopettaja Aino Silpiö, jonka luokalle menin syksyllä 1955, kun koulutaipaleeni alkoi. Oppikoulussa minua alkoi erityisesti kiehtoa kieltenopettajan ammatti.

8. Miten kansainvälisyys näkyy koulusi arjessa?
Koulumme on monikulttuurinen: noin 25% oppilaista on maahanmuuttajataustaisia. He puhuvat kotikielenään kahtakymmentä eri kieltä (somali, venäjä, arabia, kiina, thai, bengali, azeri jne.). Meillä on kaksi valmistavaa luokkaa vasta maahan saapuneille oppilaille. Monikulttuurisuus on koulumme rikkaus. Aihekokonaisuuksista kulttuuri-identiteetti ja kansainvälisyys on yksi painopistealue. Koulumme oli mukana kolmivuotisessa Comenius 1 -kouluhankkeessa PPV – People, Places and Values, joka päättyi pari vuotta sitten. Yhteistyökumppanimme olivat Englannista, Italiasta ja Saksasta. Onnistuneen hankkeen innoittamana kansainvälisyystyöryhmämme pohtii uuden hankkeen aloittamista. Ainoa asia, mikä askarruttaa, on korvaus tehdystä työstä. Vastuuhenkilön työmäärä on aika mittava.

9. Mitä tekisit työksesi, jos et olisi opettaja?
Opiskelujeni lomassa kouluttauduin lentoemännäksi ja lensin jonkin aikaa. Päätin kuitenkin ryhtyä opettajaksi alkuperäisen suunnitelman mukaan. Tässä ammatissa onkin sitten saanut pitää jalat tukevasti maassa.

10. Mikä on mielestäsi opettamasi vieraan kielen viehättävin sana?
Sana wonderful on ihmeellinen. Se soi kauniisti.

11. Minkä teatteriesityksen näit viimeksi?
Kävin lenkkikaverini kanssa Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa Morris Panychin näytelmän Täti ja minä. Aihe oli ajankohtainen: yksinäisyys ja rakkaudettomuus. Siinä rahanahne nuorimies odottaa ja toivoo vanhan tädin kuolevan, mutta kaikki ei menekään niin kuin piti. Aihetta käsitellään mustan huumorin keinoin. Ritva Valkama ja Jouko Klemettilä - taattua näyttelijäntyötä.

12. Mikä sinua masentaa tai suututtaa?
Minua masentaa ja suututtaa se, kun vanhemmat eivät jaksa, viitsi tai välitä. Kun tänään viimeksi soitin pienen viidesluokkalaisen pojan kotiin ihmetellen pojan jatkuvaa läksyjen ja kirjojen unohtelua, niin äiti sanoi, ettei hänellä ollut aikaa kantaa huolta moisista asioista. Hän myös harmitteli sitä, ettei lapsia enää saa kunnolla kurittaa, pelikielto kun ei aina tehoa. Välillemme sukeutui mielenkiintoinen ajatustenvaihto.

Haastattelu on julkaistu Tempuksessa 1/07.