Kieliä? – Kyllä! Kieltenopetus Suomessa 2008–2011

Hyväksytty liittokokouksessa 24.11.2007.

1. Johdanto

Suomalainen yhteiskunta on yhä monikielisempi ja kansainvälisempi. Kansainvälistyvä yritys- ja työelämä edellyttävät suomalaisilta monipuolisia työskentelytaitoja, kielitaitoa ja kulttuurien tuntemusta.

Talouden globalisaatio näkyy maailmanlaajuisena työnjakona ja kiristyvänä kilpailuna. Tästä seuraa muutoksia työelämän rakenteisiin, ammatteihin ja osaamistarpeisiin. Työvoiman liikkuvuuden ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrän arvioidaan lisääntyvän. Näillä muutoksilla on vaikutuksensa myös kieltenopetukseen.

Tietoyhteiskunnan myötä palvelut siirtyvät tietoverkkoihin ja palvelujen saavuttaminen edellyttää tietoteknisten perustietojen osaamista. Kieli- ja viestintätaitojen osaamisen merkitys kasvaa kaikissa ammateissa ja työtehtävissä.

Suomalaisten ikärakenne muuttuu voimakkaasti lähivuosien aikana. Väestön ikääntyessä peruskouluikäisten määrä pienenee lähes 10 prosentilla 2010 mennessä, jonka jälkeen lasku loivenee. Nuorisoikäluokkien koko säilyy lähes nykytasolla vuoteen 2010, jonka jälkeen se kääntyy asteittain laskuun.

Useilla alueilla työikään tulevan väestön poismuutto vaikuttaa voimakkaasti työvoiman määrään ja ikärakenteeseen. Muuttoliike vaikuttaa myös pätevien kieltenopettajien saatavuuteen ja työllisyyteen. Kasvukeskuksissa pohditaan kasvavien opetusryhmien opetusratkaisuja, kun syrjäseuduilla mietitään, miten säilyttää koulutuspalvelut.

Perinteiseen ja paikalliseen vuorovaikutukseen perustunut kulttuuri vähenee, kun muuttoliike kasvukeskuksiin jatkuu. Arvomuutosten pelätään lisäävän ihmisten syrjäytymistä ja yksinäisyyden tunnetta, mikä aiheuttaa haasteita myös kieltenopetukselle.

2. Kieltenopettajan työ tulevaisuudessa

2.1 Kieltenopettajat työmarkkinoilla

Opetusministeriön asettama työryhmä (Opettajatarvetyöryhmän muistio, OPM 2003:9) arvioi, että vuonna 2020 tarvitaan perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa noin 5000 eri oppiaineiden opettajaa vähemmän kuin vuonna 2002. Vapaassa sivistystyössä ennakoidaan tarvittavan vuonna 2020 lähes 1000 päätoimista opettajaa enemmän kuin vuonna 2002. Tarpeisiin vaikuttaa muun muassa ikäluokkien kehitys, koulutuksen järjestäjien tekemät ratkaisut ja maan eri osien alueelliset piirteet.

–> Opetusviranomaisten tulee seurata kieltenopettajien koulutustarvetta ja reagoida siihen tarpeen mukaan.

2.2 Kieltenopettajien koulutuksen kehittäminen

Vieraan kielen opettajalla tulee olla monipuolinen opettamansa kielen taito ja syvällinen kielialueen kulttuurintuntemus sekä hyvät pedagogiset valmiudet.

–> Kieltenopettajien koulutuksen on oltava korkeatasoista. Perusopintoihin tulee sisältyä riittävän pitkä harjoittelujakso kohdekielisessä maassa. Yliopistojen tulee luoda sellaiset edellytykset, että kyseisen jakson suorittaminen ei muodostu opiskelijalle taloudellisesti liian raskaaksi. Koulutuksen tulee antaa vahva yleispedagoginen ja kielididaktinen pätevyys sekä lisäksi kielitaidon eri osa-alueiden ja etenkin suullisen kielitaidon opettamiseen, testaamiseen ja arviointiin liittyvät taidot opetussuunnitelmien perusteiden edellyttämällä tavalla. Tärkeää on, että koulutus tarjoaa sekä teoreettista tietoa että käytännön harjoittelumahdollisuuksia myös erityistukea tarvitsevien oppijoiden opettamisessa. Koska tarve monikulttuurisuustaitojen hallitsemiseen on kasvanut ja kasvaa, ne on sisällytettävä kieltenopettajien koulutukseen. Koulutuksen on annettava valmiudet opetussuunnitelmatyöhön sekä opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen. Lisäksi koulutukseen tulee kuulua opetusjärjestelyihin ja hallintoon liittyviä asioita.

–> Koulutuksen aikana on myös kehitettävä opettajan kykyä toimia yhdessä oppilaiden, vanhempien, työyhteisön muiden jäsenten sekä koulun eri sidosryhmien kanssa.

–> Kieltenopettajakoulutuksessa tarvitaan yhä enemmän aineenopettajakoulutuksen, kielten ainelaitosten, harjoittelukoulujen, muiden koulujen sekä kieltenopetuksen ja kasvatustieteen asiantuntijoiden yhteistyötä. Opetusharjoittelu tulee voida suorittaa mahdollisimman laaja-alaisesti eri kouluasteilla. Tuleva kieltenopettaja on perehdytettävä kieltenopetuksen uusimpaan tutkimukseen, opetusmenetelmiin ja työtapoihin sekä tavallisen koulun arkeen.

2.3 Kieltenopettajien lisä- ja täydennyskoulutus

Kieltenopettajan työnkuvan muuttuessa ja tehtävien vaativuuden ja monipuolisuuden kasvaessa kieltenopettajien koulutus on joutunut uusien haasteiden eteen. Koska kieli elää ja muuttuu, kieltenopettaja tarvitsee myös oman kielitaitonsa päivitystä.

–> Koulutuksen järjestäjän on työnantajana huolehdittava opettajien järjestelmällisestä täydennyskoulutuksesta ja sen riittävästä resursoinnista.

Täydennyskoulutus tukee myös opettajan jaksamista – henkisten ja fyysisten voimavarojen huomioon ottamista ja niistä huolehtimista.

–> Opettajien tulee saada hyvät valmiudet toimia erilaisissa oppimisympäristöissä. Mentoroinnista ja työssäoppimisesta tulee tehdä osa täydennyskoulutusprosessia. Kieltenopettajille on taattava taloudelliset mahdollisuudet jatkuvasti ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan ja opetustaan osallistumalla koulutukseen sekä kotimaassa että ulkomailla. Ammatillisella toisella asteella ja korkea-asteella opettaville kieltenopettajille on tarjottava mahdollisuus tutustua työelämään.

–>Hallituksen tulee toteuttaa hallitusohjelman kohtaa ”koulutuksen järjestäjille säädetään velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta”.

2.4 Työsuhteet ja kelpoisuusvaatimukset

Suomalaiseen koulutusjärjestelmään kuuluu tärkeänä osana tasa-arvoisuus. Alueesta ja opiskelupaikasta riippumatta kaikilla opiskelijoilla on oikeus hyvään opetukseen.

–> Kieltenopettajilla tulee olla hyvät pedagogiset valmiudet, monipuolinen opettamansa vieraan kielen taito ja syvällinen kielialueen kulttuurintuntemus. Koska kielen perusteiden oppimisella on ratkaiseva merkitys myöhemmille kieliopinnoille, myös alemmilla vuosiluokilla kieltä opettavilla tulisi olla kielten aineenopettajan kelpoisuus tai ainakin kielten laaja-alaiset erikoistumisopinnot. Myös yhtenäisessä peruskoulussa on huolehdittava siitä, että kieltenopetusta antaa alusta alkaen pätevä kieltenopettaja.

2.5 Palkkaus ja työaika

Kieltenopettajien työmäärä on lisääntynyt merkittävästi. Suuret ja heterogeeniset opetusryhmät edellyttävät aikaisempaa enemmän opetuksen suunnittelua ja lisämateriaalien tuottamista. Etätehtävien ja itsenäisen työskentelyn toteuttaminen edellyttävät uudenlaista suunnittelua, ohjausta ja henkilökohtaisen palautteen antamista opiskelijoille. Työmäärää lisää myös oppilaiden ja opiskelijoiden suullisen kielitaidon arviointi.

Uusinta- ja korotuskuulustelut sekä erilaisten kansainvälisten projektien lisääntyminen kasvattavat merkittävästi kieltenopettajien työmäärää samoin kuin nykyaikaisten oppimisvälineiden ja materiaalien hyödyntäminen.

–> Palkkauksessa on otettava huomioon kieltenopettajia erityisesti kuormittavat tekijät kuten hajautettu ylioppilastutkinto uusintamahdollisuuksineen, itsenäiset suoritukset, suullisen kielitaidon harjoittamisesta ja arvioinnista aiheutuva työmäärä sekä erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden erityistarpeet.

2.5.1 HOJKS-työ

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on lisääntynyt kaikilla luokka-asteilla. Henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laatiminen, oppimäärien yksilöllistäminen, eriyttävän oppimateriaalin laatiminen ja yksilöllinen arviointi lisäävät merkittävästi kieltenopettajien työtä. Kieltenopetuksessa on laadittava kielitaidon eri osa-alueita harjoittavia tehtäviä ja arviointiaineistoa. Esimerkiksi vaikeasta dysleksiasta kärsiville oppilaille pitää järjestää suullisia kokeita. Työstä maksettava korvaus riippuu koulutuksen järjestäjän halusta soveltaa Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimusta. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta.

–> Kieltenopettajien tulee saada korvaus tekemästään HOJKS-työstä.

2.5.2 Kahden tai useamman kielen opettaminen

Monilla aineenopettajilla on kelpoisuus opettaa useaa ainetta. Kieltenopettajat opettavat usein ainakin kahta kieltä. Tätä ei oteta palkkauksessa lainkaan huomioon.

–> SUKOLin mielestä pätevyys opettaa kahta tai useampaa kieltä tulee ottaa huomioon aineenopettajien palkkauksessa.

2.5.3 Hajautettu ylioppilastutkinto

Hajautettu ylioppilastutkinto on lisännyt lukion opettajien arviointityötä. Ylioppilastutkinnon kielikokeen kaksi kertaa tekeviä kokelaita on yhä enemmän. Vuonna 2003 hyväksyttyihin lukion opetussuunnitelman perusteisiin on kirjattu selkeästi suullisen osaamisen tavoitteet. Jo ilman valtakunnalliseen päättökokeeseen sisältyvää koettakin arviointijärjestelyt edellyttävät lisäresursseja. Nykyisin opettajille maksettava korvaus esimerkiksi OPH:n suullisen kokeen järjestämisestä on ollut koulutuksen järjestäjästä riippuvainen.

–> SUKOLin mielestä lukion on saatava lisää taloudellista resurssia. Yo-kokeen hajauttamisesta aiheutuva työ ja muu lisätyö on korvattava kieltenopettajille.

2.5.4 Oppilaitosten kansainväliset yhteydet

Kansainvälisistä hankkeista on hyötyä koko kouluyhteisölle. Hankkeet tuovat myös koulutuksen järjestäjille ensiarvoisen tärkeää tietoa, jonka perusteella ne voivat arvioida ja kehittää omaa toimintaansa. Oppilaitosten kansainväliset yhteydet ovat suurelta osin kieltenopettajien varassa. Hankkeet suunnitelmineen, yhteydenpitoineen, raportointeineen ja tilityksineen teettävät paljon työtä, jonka korvaaminen on edelleen täysin tapauskohtaista.

–> SUKOLin mielestä kansainvälisistä hankkeista vastaaville opettajille on maksettava työstä korvaus, joka on asianmukaisessa suhteessa hankkeen laajuuteen. Opettajan ei tule maksaa kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä matkakuluja itse.

2.5.5 Muut työt

–> Kieltenopettaja toimii koulunsa kieltenopettajana. Jos hän toimii kääntäjänä tai tulkkina oppilaitoksessaan, tulee hänelle maksaa työstä erillinen korvaus.

–> Kieltenopettajalle tulee maksaa asianmukainen korvaus opetusharjoittelijan työn ohjaamisesta.

–> Kieltenopettajan työtehtäviin ei kuulu laatia lausuntoja esimerkiksi opiskelijoiden vaihto-oppilasvuosia tai jatko-opiskelupaikkoja varten. Opettajalla tulee olla oikeus laskuttaa lausunnon laatimisesta oppilasta tai hänen vanhempiaan.

3. Kieltenopetuksen kehittämislinjaukset

Opetuksen laatuun ja oppimistuloksiin voidaan tehokkaasti vaikuttaa turvaamalla riittävän pienet opetusryhmät, joissa opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle tai opiskelijalle. Pienissä ryhmissä voi helpommin tunnistaa niin tukea tarvitsevat kuin erityislahjakkaat ja ryhtyä tarvittaviin toimiin.

Ikäluokkien pienentyessä koulutuksen järjestäjien kuntarajat ylittävä yhteistyö on tarpeen työpaikkojen säilyttämiseksi ja monipuolisen kielitarjonnan turvaamiseksi.
 
–> Verkko-opetuksen ja etäopetuksen yleistyessä tulee huolehtia siitä, että opiskelijalle taataan riittävästi lähiopetusta ja opettajille tarpeeksi sekä pedagogista että tietoteknistä tukea.

3.1 Perusopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukainen opetussuunnitelma on otettu käyttöön 1.8.2006. Opetussuunnitelman perusteet on kansallinen kehys, jonka pohjalta laaditaan paikallinen opetussuunnitelma. Uuden perusopetuksen tuntijaon myötä vapaaehtoisen A-kielen tuntimäärä lisääntyi vuosiluokilla 1–6 kahdella vuosiviikkotunnilla.

–> Uuden opetussuunnitelman ja uuden tuntijaon vaikutusta vapaaehtoisten A-kielten ja valinnaisten B-kielten opintojen toteutumiseen tulee seurata aktiviisesti. Pakollisen A-kielen ja vapaaehtoisen A-kielen tavoitteiden toteutumista ensimmäisessä nivelkohdassa tulee seurata tarkkaan.

3.1.1 Vapaaehtoinen A-kieli ja valinnainen B-kieli

Vapaaehtoisen A-kielen ja valinnaisen B-kielen tarjonnasta ja opetuksesta päättää kukin koulutuksen järjestäjä itsenäisesti. Tarjonnassa ja opetusryhmien aloituskoossa on eroja, jotka johtuvat koulutuksen järjestäjien erilaisista painotuksista ja resurssien kohdentamisesta.

–> Vapaaehtoisen A-kielen opetukseen on taattava riittävät resurssit, jotta opiskelijamäärät ja tarkoituksenmukaiset opetusryhmät saadaan turvattua. Kielivalintojen tilastointitapaa tulee kehittää siten, että tilastoista saadaan entistä enemmän informaatiota. Erityisesti tulee seurata kieltenopetuksen alueiden ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.

Valinnaisen B-kielen opiskelijamäärät vähenivät merkittävästi vapaaehtoisen A-kielen yleistymisen myötä.

–> Yhä kansainvälistyvämmässä maailmassa on turvattava se, että valinnaisen B-kielen opetus jatkuu myös tulevaisuudessa.

Vuosiluokalle 7 siirryttäessä oppilaat ovat voineet opiskella A-kieltä pakollisena ja vapaaehtoisena kielenä. Vuosiluokilla 7–9 tapahtuu pakollisen A-kielen ja vapaaehtoisen A-kielen opiskelijoiden ryhmien yhdistämisiä.

–> On tärkeää seurata, kuinka paljon ryhmien yhdistämisiä tapahtuu, millä tuntimäärällä oppilaat jatkavat opintojaan ja mihin asti opinnot suoritetaan. Tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin kieltenopetuksen turvaamiseksi.

–> A-kielten opiskelua on voitava jatkaa myös toisella asteella.

3.1.2 Valinnaiskielten arvosanat päättötodistukseen

Opetushallituksen määräys 4/011/99/19.3.1999 ja 16.1.2004 voimaan tulleet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet antavat oppilaalle mahdollisuuden jättää valinnaisen kielen arvosanan pois perusopetuksen päättötodistuksesta.

–> Jos oppilas opiskelee useampaa kuin yhtä vierasta kieltä, kunkin kielen arvosana merkitään päättötodistukseen, mutta yhteisvalinnassa arvosanat on otettava huomioon siten, että oppilaan kaikkien aineiden keskiarvo tai lukuaineiden keskiarvo ei heikkene hänen pyrkiessään toisen asteen opintoihin.

–> Oppilaiden tulee saada lisäpisteitä ylimääräisistä kieliopinnoista, kun he pyrkivät jatko-opintoihin.

3.2 Kielikylpyopetus ja vieraskielinen opetus

–> Kielikylpy- ja vieraskielinen opetus eivät saa vaarantaa oppijan äidinkielen osaamista. Hyvien tulosten saavuttamiseksi vieraskielinen opetus tulee suunnitella huolellisesti. Sille tulee taata riittävät resurssit ja asianmukaiset oppimateriaalit. Vieraalla kielellä opetettaessa tulee opettajalla olla erinomainen kielen ja kulttuurin tuntemus, aineenhallinta ja opetustaito.

3.3 Lukiokoulutus

Lukion uusi opetussuunnitelma otettiin käyttöön 1.8.2005.

–> Lukiossa opiskeleville tulee taata mahdollisuus laajoihin kieliopintoihin. Opetus on järjestettävä siten, että kahden A-kielen opiskelu on mahdollista ja että B2- ja B3-kielten opiskelijat voivat edetä omina ryhminään. Monipuolisen kielitaidon harjoittaminen ja yksilöllinen oppiminen edellyttävät riittävän pieniä opetusryhmiä. Kaikilla lukiolaisilla tulee olla mahdollisuus osallistua suullista kielitaitoa harjoittavaan opetukseen.

–> Ikäluokkien pienentyessä koulutuksen järjestäjien tulee kehittää kuntarajat ylittävää yhteistyötä monipuolisen kielitaidon turvaamiseksi ja kieltenopettajien työpaikkojen säilyttämiseksi.

–> Lukion opetussuunnitelma muuttuu. Vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen A- ja B-oppimäärän toinen valtakunnallinen syventävä kurssi muuttuu suullisen kielitaidon kurssiksi 1.8.2009 alkaen. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että opettajat saavat työajallaan maksuttoman koulutuksen suullisen kielitaidon opettamiseen ja arviointiin. Ryhmäkoko on pidettävä kohtuullisena, jotta opettaja pystyy suorittamaan arvioinnin ja saa tekemästään työstä riittävän korvauksen. Suullisen kielitaidon valtakunnallinen arviointi tulee järjestää siten, että se on yhteismitallinen ja luotettava.

–> Opiskelijoiden tulee saada lisäpisteitä ylimääräisistä kieliopinnoista, kun he pyrkivät jatko-opintoihin.

3.3.1 Ylioppilastutkinto

Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään neljä koetta, joista äidinkielen koe on kaikille pakollinen. Kokelas valitsee kolme muuta tutkintonsa pakollista koetta seuraavien neljän kokeen joukosta: toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe ja reaaliaineissa järjestettävä koe. Kokelas voi lisäksi sisällyttää tutkintoonsa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen.

–> Opetusviranomaisten tulee tarkkaan seurata yo-kokeen valinnaisuuden vaikutuksia sekä toisen kotimaisen että valinnaisten kielten kirjoittajien määrään ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin näiden kielten kirjoittajien riittävän määrän ja laadun takaamiseksi.

3.3.2 Kielten yo-kokeen kehittäminen

Ylioppilastutkintolautakunta asetti vuonna 2003 kielikokeiden
kehittämistyöryhmän, jonka tehtävänä on keskustella ylioppilastutkinnon kielikokeiden niveltämisestä lukion opetussuunnitelman perusteiden taitotasoihin sekä mahdollisen suullisen kokeen sisällyttämisestä osaksi ylioppilastutkintoa. Opetusministeriö asetti vuonna 2005 erillisen työryhmän selvittämään suullisen kielitaidon arvioinnin järjestämistä.

–> Opetusviranomaisten tulee taata riittävät resurssit kehittämistyöryhmän työlle.

–> Ylioppilastutkinnon kielten kokeiden arviointi tulee muuttaa opetussuunnitelman perusteiden kriteerien mukaiseksi. Muutos vaatii opettajien täydennyskoulutusta, jonka tulee olla maksutonta ja opetusviranomaisten järjestämää.

–> Lyhyen kielen yo-kokeen rakennetta tulee kehittää vastaamaan opetussuunnitelmien perusteissa esitettyjä tavoitteita.

3.4 Ammatillinen koulutus

Ammatillista perustutkintoa suorittavien on saatava kansainvälisen työelämän ja monikulttuurisen yhteiskunnan edellyttämät tiedot ja taidot.

–> Aineenopettajakoulutuksen tulee antaa riittävät valmiudet toimia myös ammatillisessa koulutuksessa.

–> Ammatillisella toisella asteella tulee huolehtia monipuolisesta kielitarjonnasta. Kieltenopetus tulee järjestää niin, että se tukee ammatissa tarvittavaa kielitaitoa. Koulutuksen järjestäjän tulee taata riittävät resurssit monipuolisen kieli- ja viestintätaidon harjoittamiseen, oppimateriaalin laatimiseen sekä erilaisten arviointitapojen kehittämiseen. Lähiopetusjaksot tulee turvata myös tulevaisuudessa.

–> Koulutuksen järjestäjän tulee huolehtia siitä, että koulutusalaa vaihtavalle opiskelijalle turvataan ammattialakohtainen kielitaidon opetus tai jo hankitun kielitaidon testaaminen.

–> Opiskelijoiden tulee saada lisäpisteitä ylimääräisistä kieliopinnoista, kun he pyrkivät jatko-opintoihin.

3.5 Ammattikorkeakoulut

Työelämässä edellytetään yhä monipuolisempaa ja syvällisempää kielitaitoa. Kieli- ja viestintätaidot ovat keskeinen osa ammattitaitoa kaikilla aloilla ja merkittävä rekrytointiperuste.

Ammattikorkeakoulujen kieltenopetus on aktiivisen kehittämisen kohteena. Ammattikorkeakoulut etsivät ja muokkaavat omaa toimintakulttuuriaan ja sopivaa organisaatiomallia kieltenopetuksensa järjestämiselle. Samanaikaisesti opiskelijamäärät kasvavat ja resurssit vähenevät säästötoimenpiteiden vuoksi.

–> Koulutuksen järjestäjän tulee turvata riittävät resurssit kieltenopetuksen järjestämiseksi. Koulutuksen järjestäjän tulee tukea ammattikorkeakoulujen kieltenopettajia opetusmateriaalin tuottamisessa ja osallistua materiaalin laatimisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen.

–> Ammattikorkeakoulujen tulee antaa opiskelijavalinnoissa lisäpisteitä monipuolisista kieliopinnoista.

3.6 Yliopistot

Yliopistojen kielikeskusten välinen yhteistyö lisääntyy tulevaisuudessa yhteisten hankkeiden myötä. Yhteistyö lisääntyy myös ammattikorkeakoulujen kanssa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.

Opiskelijoiden peruskoulu- ja lukiovaiheessa suorittamien kieliopintojen määrällinen ja laadullinen niukkuus näkyy yhä enemmän yliopistojen kielikeskuksissa, joilta opiskelijat odottavat laajaa kielivalikoimaa myös alkeistasolla.

–> Yliopistojen tulee antaa opiskelijavalinnoissaan lisäpisteitä 2. tai 3. vierasta kieltä opiskelleille. Tämä motivoisi monipuoliseen kieltenopiskeluun perusopetuksessa ja toisella asteella ja vähentäisi alkeisopetuksen tarvetta korkeakouluissa.

–> Yliopistojen tulee antaa opiskelijavalinnoissaan lisäpisteitä toisen kotimaisen kielen ylioppilastutkinnon suorittamisesta.

–> Kieltenopetusta vaikeuttaa vuosia kestänyt resurssivaje, johon tulee saada parannus lisäämällä rahoitusta. Vajeeseen tulee puuttua, jotta voidaan keskittyä myös tulevaisuuden kannalta tärkeään kieltenopetuksen kehittämis- ja tutkimustyöhön.

3.7 Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutus on tärkeää, sillä se antaa mahdollisuuden kieliopintoihin niillekin aikuisille, jotka eivät ole voineet opiskella vieraita kieliä aiemmin. Toisaalta se on tarjonnut mahdollisuuden kielitaidon ylläpitämiseen, kehittämiseen ja monipuolistamiseen.

Suomen väestön ikäluokista yli 55-vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli puoli miljoonaa nykyisestä. Eläkkeelle siirtyvä väestö on entistä paremmin koulutettua, mikä vaikuttaa myös aikuiskoulutustarjonnan kysyntään. Erityisesti yli 55-vuotiaiden aktiivinen osallistuminen koulutukseen lisääntyy. Tästä johtuu se, että vapaa sivistystyö tarvitsee tulevaisuudessa lisää opettajatyövoimaa, kun muilla koulutusaloilla tarve vähenee.

Vapaan sivistystyön alalla vähemmän valittuja kieliä opettavien opettajien työpäivät muodostuvat usein kohtuuttomiksi, koska opettajat joutuvat keräämään oppitunteja eri oppilaitoksista.

–> Ikääntymisen vaikutuksiin kieltenopetuksen kysynnässä tulee varautua ajoissa. Opettajien palkkaus, työehdot ja työolot on saatettava asianmukaiselle tasolle.

–> Virkoihin ja toimiin on voitava yhdistää tunteja eri oppilaitosmuodoista.

3.8 Arviointi

Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppijan arviointi jaetaan opintojen aikaiseen arviointiin ja päättöarviointiin. Opintojen aikaisen arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten hyvin oppija on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet. Päättöarvioinnin tehtävänä on määritellä, miten hyvin oppija on opiskelun päättyessä saavuttanut oppimäärän tavoitteet.

–> Arvioinnin tulee olla monipuolista ja perustua arviointikriteereihin. Kaikkia kielen osa-alueita tulee arvioida asianmukaisella tavalla, ja erilaiset oppijat tulee ottaa huomioon.

–> Opetushallituksen järjestämien oppimistulosten arviointien tulospalvelua tulee kehittää siten, että se palvelee entistä paremmin oppilaitoksen kehittämistyötä. Oppimistulosten arvioinnin aiheuttama lisätyö tulee korvata. Koulutuksen järjestäjien tulee tukea oppilaitoksia arviointitulosten edellyttämällä tavalla.

Koulutuksen arvioinnin tehtävänä on tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa koulutuksen edellytyksiä.

–> Arviointijärjestelmiä pitää kehittää niin, että niillä tuotetaan tietoa, joka auttaa koulutuksen järjestäjää ja oppilaitoksia pitkäjänteisessä suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Yleiseurooppalaisen viitekehyksen soveltaminen arviointiin edellyttää opettajien laajaa kouluttamista.

–> Opetusviranomaisten tulee tarjota kieltenopettajille maksutonta koulutusta Yleiseurooppalaisen viitekehyksen soveltamisesta arviointiin.

4. Lopuksi

Suomen kielikoulutuspoliittinen päätöksenteko kaipaa koordinointia ja jatkuvuutta. Opetusministeriöön on perustettava kielikoulutuksen erityisasiantuntijan virka. Päätöksenteon on pohjauduttava kielitaitotarpeiden ennakointiin esimerkiksi työelämän näkökulmasta sekä alan tutkimukseen. Kielivalinnat ovat pitkään pohjautuneet vapaaehtoisuuteen. Jo nyt näkyy selvästi, että se on johtanut kielivalintojen supistumiseen. Kieliohjelman uudistamiseksi vaaditaan taloudellista tukea esimerkiksi ryhmien toteuttamiseen sekä kiertävien kieltenopettajien virkojen perustamiseen ja täyttämiseen. Tehokkaan kieltenopetuksen turvaamiseksi tarvitaan pienempiä opetusryhmiä. Tarvitaan myös resurssikeskuksia ja kielilukioita.

Opetusministeriön tulee teettää laaja selvitys kieltenopettajien tarpeesta kaikilla kouluasteilla ja kehittää järjestelmä opettajatarpeen ennakointiin ja seurantaan.