12 kysymystä kieltenopettajalle: Anne Steenbeck

Anne Steenbeck opettaa saksaa ja ruotsia lukiossa ja alakoulussa. Hän on huolissaan kieltenopiskelun yksipuolistumisesta ja erityisesti A2-kielen tilanteesta. Koulussa häntä ilahduttavat oppilaat, jotka ovat aidosti innostuneita oppimaan.

1. Miten kieltenopetus voi alueellasi?
Omassa kunnassani ilonaiheena on A2-saksan ja -ranskan toistainen jatkuminen. A2-kieltä ei kuitenkaan enää tarjota pienemmissä lähikunnissa, eikä A2-ranska ole viime vuosina jatkunut lukiossa. Ruotsin vapaaehtoisuus yo-kirjoituksissa on syönyt lukion ruotsin lukijoita ja niiden oppilaitten motivaatiota, jotka alusta asti ovat päättäneet suorittaa vain pakolliset 5 kurssia. Kunnan rahatilanne ja lukio-opetuksen pieni potti aika tehokkaasti poistaa ”ylimääräisiä” kursseja - puhumattakaan esimerkiksi kansainvälisiin projekteihin osallistumisesta maksettavista korvauksista.

2. Mikä auttaa arjessa?
Muistitikulle tallennetut tehtävät ja kokeet.

3. Miten hallitset stressiä?
Muistuttamalla itseäni: asia kerrallaan.

4. Mitä harrastat?
Paljon aikaa kuluu suomenhevoseni Ristain kanssa, jota tytärteni kanssa vuorotellen käyn liikuttamassa ja hoitamassa. Paimensukuinen lapinkoiramme Sirius kaipaa isosta pihastamme huolimatta pari ”koirapostinlukulenkkiä” päivässä. Meillä on kaksi luppakorvakania, joiden hoito välillä lankeaa minulle. Jos aikaa jää, lenkkeilen, katson elokuvia, hoidan puutarhaa, kokkailen, kuuntelen musiikkia ja luen.

5. Minkä kirjan luit viimeksi?
Luen melko paljon ja minulla on useita kirjoja yhtä aikaa työn alla. Ihan viimeksi luin norjalaisen Kurt Austin dekkarin De usynlige brodre, hassua kyllä, saksaksi. Se oli juuri sopivaa luettavaa tilanteessa, jossa pää piti tyhjentää mutta sinne ei vielä paljon uutta mahtunut. Luin myös juuri Ingrid Nollin Ladyliken, josta pidin hieman enemmän kuin hänen muutamista muista kirjoistaan. Tässä oli samaa tunnelmaa kuin ihan ensimmäisissä Nolleissa.

6. Mikä sinua masentaa tai suututtaa?
Parin viime vuoden aikana kielenopetus on usein tuntunut nuoralla tanssimiselta sen suhteen, kuka oppilaista jatkaa kielen opiskelua – opettaminen on yhtä motivoimista, eikä siinä juuri muuhun aina edetäkään. Se masentaa, koska tuntuu, että tulokset saattavat kärsiä. Samoin harmittaa, että moni hyvä kurssi-idea tai matkasuunnitelma kaatuu koulun säästötalkoisiin. Koulun ulkopuolella minua suututtaa välinpitämättömyys ympäristöä kohtaan, koski se sitten saastuttamista, eläinten huonoa kohtelua tai vaikka valintoja ruokapöytään. Nämä asiat eivät saisi olla yhdentekeviä!

7. Mikä sinua innostaa tai ilahduttaa?
Oppilaat, jotka ovat aidosti innostuneita oppimaan. Heitä mielelläni autan myös tuntien ulkopuolella tai annan tukiopetusta, jos asiat tuottavat hankaluuksia. Koulun ulkopuolella minua useimmiten ilahduttaa jokin harrastuksiini liittyvä, vaikkapa onnistunut ratsastustunti tai maastoratsastus.

8. Millaiseksi kuvittelet kielimaailman 10 vuoden kuluttua?
Olen aika pessimistinen tämän asian suhteen. A2-kieli alkaa pienemmillä paikkakunnilla olla tuhoon tuomittu, ellei sille löydy alakoulussa pariksi muita valinnaisaineita ja paikkaa lukujärjestyksestä ”koulupäivän sisältä”. Yläkoulussa sen syö valinnaisuuden vähyys sekä pitkät ja raskaat kouluviikot. Lukiossa pelkään oppilaitten yhä aikaisemman erikoistumisen ja keskittymisen tulevaisuuden opiskeluaineeseensa vievän sijaa kielten opiskelulta. Yritän kuitenkin pitää toivoa yllä. Ehkä tämän notkahduksen jälkeen alkaa uusi nousukausi ja ihmiset oivaltavat, kuinka tärkeää ja rikastuttavaa on osata useita kieliä!

9. Miten sinut saa liikkeelle?
Olen aika yllytyshullu, joten minut saa melko moneen mukaan. Ystävien seura kelpaa yleensä aina, vaikka joskus järkevämpää olisi jatkaa keskeneräisiä töitä. Hevoseni ja koirani saavat minut totta kai myös liikkeelle – vaikka aina ei niin huvittaisikaan.

10. Kuka opettaja teki kouluaikanasi suurimman vaikutuksen?  
Ruotsinopettajani Lehdon Raija taisi tehdä suurimman vaikutuksen, mutta lämpimästi muistelen muitakin kieltenopettajiani. Raijan innostus omasta aineestaan oli ratkaisevaa, mutta merkitsevä oli myös värikäs olemus, jolla en pelkästään tarkoita pukeutumista. Toisaalta saksanopettajani Marja Kaijan ehdotus lähteä kesäksi Saksaan Jugendherbergeen töihin taisi ammatinvalinnan kannalta olla kaikkein ratkaisevinta …

11. Mitä aiot tehdä eläkkeellä?
Siihen on aikaa, mutta puutarhanhoitoa, eläinten kanssa puuhastelua ja Euroopassa matkustelua siihen mielellään saisi sisältyä.

12. Mistä haaveilet?
Haaveilen uudesta keittiöstä, joka varmaan toteutuukin. Suurempi haaveeni on ryhtyä maatilamatkailuyrittäjäksi, mutta se taitaa olla vähän sellainen ”jos voitan lotossa” -haave. Pitäisin maatilalla myös saksan kursseja, eli kielen opettamisesta en ole saanut tarpeekseni!

Haastattelu on julkaistu Tempuksessa 5/2008.