Kak dela?

Elina Rögård opettaa ranskaa ja venäjää. Koulunsa kielten viikolla hän pukeutui venäläisittäin.

1. Mitä kuuluu kielille?
Kouluni on upea esimerkki monipuolisesta kielitarjonnasta. Englannin lisäksi A-kielenä voi lukea ranskaa, ruotsia ja saksaa. Kahdeksannella voi valita ranskan tai saksan ja lukiossa italian tai venäjän. Tammikuun alussa ennen kielivalintoja vietämme kielten viikkoa, jonka huipentuma tänä vuonna oli koko koulun kielikaraoke 6 eri kielellä.

Englanti on nykypäivän latina – kaikkien lingua franca, jota ei enää pidetä kielitaitona vaan itsestään selvyytenä. Todellista kielitaitoa on ”harvinaisempien” kielten hallinta. Kuinka saisi nuoret, jotka elävät tässä ja nyt, ymmärtämään sen, että tulevaisuudessa he kilpailevat työpaikoista 400 muun hakijan joukossa mutta vain 50 hakijan kanssa, jos vaatimuksena on jokin harvinaisempi kieli? Kuuluttaisin myös median vastuuta. Media on ikkuna maailmaan, ja kun katsomme maailmaa angloamerikkalaisen ikkunan läpi, saamme vain yhden näkökulman asiaan.

2. Mitä haasteita työssäsi on?
Kummatkin opettamani kielet ovat valinnaisia kieliä. Sen luulisi tarkoittavan motivoitunutta oppilasjoukkoa, mutta tämä ei aina ole koko totuus. Yläkoulussa jotkut oppilaat kipuilevat pitkän ”pakkoranskan” kanssa. Lukiossa valinnaiset ranska ja venäjä kiinnostavat ainakin parin kurssin verran, mutta kuinka saada opiskelijat sitoutumaan valitsemiinsa kieliin YO-kirjoituksiin saakka? Minkälainen pedagoginen fakiiri pitäisi olla, kun ei ole ”pakkoa” motivaattorina? Ranskalla ja venäjällä on vaikean kielen maine. On totta, että ne ovat monimuotoisempia kuin englanti, mutta toisaalta emme altistu niille samassa mittakaavassa kuin englannille, joka ympäröi meitä mediassa.

3. Miten välität kulttuuria?
Oppikirjoihin on omien 1980-lukulaisten kouluaikojeni jälkeen tullut oikein kulttuurikarsinoita. Itse miellän kielen laajempana kokonaisuutena, ja mielelläni eksyn tunnin aiheesta Venäjän ja Ranskan historiaan, tapakulttuuriin, musiikkiin ja maantuntemukseen. Venäjän tunneilla on ilo käyttää hyväkseen kotikielenään venäjää puhuvia opiskelijoita. Olen vienyt venäjän opiskelijoitani ortodoksiselle hautausmaalle, Lauttasaaren Ryssänkärkeen tekemään videota Helsingin venäläisestä historiasta, venäläisiin kahviloihin ja kauppoihin asioimaan. Ranskan ryhmien kanssa olemme käyneet ravintolassa ja pitäneet luokassa maistuvia raclette- ja fonduetunteja.

4. Minne haluaisit matkustaa?
Junalla halki Venäjän maan Vladivostokiin. Vajaa kaksi viikkoa olisi syväluotaus venäläiseen sieluun ja läpileikkaus maasta. Toinen kohde: ranskalaiselle viinitilalle sadonkorjuuaikaan terttujen poimijaksi ja rypäleiden tallaajaksi – tätä ei kai tarvitse perustella.

5. Kuka opettaja jäi mieleen?
Onko pakko valita vain yksi? Oman ranskan ja venäjän opettajani, nykyisen kollegani Tuula Rosenbergin iloinen nauru kielten tunneilta, matematiikan opettajan Hannu Miinalan tyyneys absoluuttisten matemaattisten nollapisteidenkin (kuten minä) kanssa, yliopistolta latinan professori Teivas Oksalan innokkuus ja lennokkuus.

6. Mitä harrastat?
Huilun, saksofonin ja kitaran soittoa.  

7. Mistä haaveilet?
Haaveilen omasta ajasta, jolloin ei tarvitsisi kuin olla ja miettiä syntyjä syviä … korkeintaan pläräillä sanakirjaa  ja nauttia filologin syndroomasta, kun löytäisi uusia herkullisia sanoja maisteltaviksi.

Haastattelu on julkaistu Tempuksessa 2/2009.