Kieliä? – Kyllä! Kieltenopetus Suomessa 2011–2013

SUKOLin kielilinjaukset hyväksytty syysliittokokouksessa 20.11.2010

1. Johdanto

Suomalainen yhteiskunta kehittyy koko ajan monikielisemmäksi ja kansainvälisemmäksi. Tämä kehitys sekä työelämän kansainvälistyminen edellyttävät suomalaisilta kielitaitoa, monipuolisia työskentelytaitoja ja eri kulttuurien tuntemusta.

Talouden globalisaatio näkyy maailmanlaajuisena työnjakona ja kiristyvänä kilpailuna. Myös työelämän rakenteet, ammatit ja osaamistarpeet muuttuvat. Työvoiman liikkuvuuden ja Suomessa asuvien ulkomaalaisten määrän arvioidaan yhä lisääntyvän. Yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat koulu-opetukseen ja samalla myös kielenopetuksen kehittämisen tarpeisiin. Tietoyhteiskunnan myötä kieli- ja viestintätaitojen hallinnan merkitys kasvaa koko yhteiskunnassa.

Suomalaisten ikärakenne on muuttunut selkeästi viime vuosien aikana. Väestön ikääntyessä myös oppivelvollisuusikäisten lasten ja nuorten määrä pienenee.

Useilla alueilla työikään tulevan väestön poismuutto vaikuttaa voimakkaasti työvoiman määrään ja ikärakenteeseen. Muuttoliike vaikuttaa pätevien kieltenopettajien saatavuuteen ja työllisyyteen. Kasvukeskuksissa pohditaan kasvavien opetusryhmien opetusratkaisuja, kun taas syrjäseuduilla mietitään, miten säilyttää perusopetuspalvelut.

2. Kieltenopettajan työ

2.1 Kieltenopettajat työmarkkinoilla

Kieltenopettajan työn jatkuvuus ei ole itsestään selvää. Eri kielten opettajia tarvitaan eri aikoina ja eri tilanteissa. Oman opetuskielen tuntien vähentyessä opettajalle saattaa tulla tarve pätevöityä uuden oppiaineen opettajaksi.

–> Koulutusjärjestelmään tulee sisältyä mahdollisuus tällaiseen pätevöitymiseen.

2.2 Kieltenopettajien koulutuksen kehittäminen

Vieraan kielen opettajalla tulee olla monipuolinen opettamansa kielen taito ja syvällinen kielialueen kulttuurintuntemus sekä hyvät pedagogiset valmiudet. Lisäksi opettajalla tulee olla valmiudet hyödyntää erilaisia oppimisympäristöjä.

–> Kieltenopettajien koulutuksen on oltava korkeatasoista. Opintoihin tulee sisältyä riittävän pitkä harjoittelujakso kohdekielisessä maassa. Yliopistojen tulee luoda sellaiset edellytykset, että harjoittelun suorittaminen ei muodostu opiskelijalle taloudellisesti liian raskaaksi.

–> Koulutuksen tulee antaa vahva yleispedagoginen ja kielididaktinen pätevyys sekä lisäksi kielitaidon eri osa-alueiden ja etenkin suullisen kielitaidon opettamiseen, testaamiseen ja arviointiin liittyvät taidot opetussuunnitelmien perusteiden edellyttämällä tavalla.

–> Tärkeää on, että koulutus tarjoaa sekä teoreettista tietoa että käytännön harjoittelumahdollisuuksia myös erityistukea tarvitsevien kieltenoppijoiden opettamisessa.

–> Koska tarve monikulttuurisuustaitojen hallitsemiseen on kasvanut ja kasvaa, taitojen hankkiminen on sisällytettävä kieltenopettajien koulutukseen. Kielenopettajien koulutuksessa on huomioitava myös monikulttuurisen yhteiskunnan asettamat vaatimukset.

–> Koulutuksen on annettava valmiuksia etä- ja monimuoto-opetuksen toteuttamiseen.

–> Koulutuksen aikana on myös kehitettävä opettajan kykyä toimia yhdessä oppilaiden, työyhteisön muiden jäsenten, oppilashuollon eri sidosryhmien ja vanhempien kanssa.

–> Kieltenopettajakoulutuksessa tarvitaan yhä enemmän aineenopettajakoulutuksen, kielten ainelaitosten, harjoittelukoulujen, muiden koulujen sekä kieltenopetuksen ja kasvatustieteen asiantuntijoiden yhteistyötä. Opetusharjoittelu tulee voida suorittaa mahdollisimman laaja-alaisesti eri kouluasteilla. Tuleva kieltenopettaja on perehdytettävä kieltenopetuksen uusimpaan tutkimukseen, opetusmenetelmiin ja työtapoihin sekä tavallisen koulun arkeen.

–> Koulutuksen on lisäksi annettava valmiudet opetussuunnitelmatyöhön sekä opetuksen suunnitteluun ja kehittämiseen.

–> Lisäksi koulutukseen tulee sisältyä kouluhallinnon ja lainsäädännön tuntemusta.

2.3 Kieltenopettajien lisä- ja täydennyskoulutus

Kieltenopettajan työnkuvan muuttuessa ja tehtävien vaativuuden sekä monimuotoisuuden kasvaessa kieltenopettajien koulutus joutuu jatkuvasti uusien haasteiden eteen. Koska kieli elää ja muuttuu, kieltenopettaja tarvitsee myös oman kielitaitonsa päivitystä.

–> Koulutuksen järjestäjän on työnantajana huolehdittava opettajien järjestelmällisestä täydennyskoulutuksesta ja sen riittävästä resursoinnista.

Täydennyskoulutus tukee myös opettajan työssä jaksamista.

–> Opettajien tulee saada hyvät valmiudet toimia erilaisissa oppimisympäristöissä. Mentoroinnista ja työssä-oppimisesta tulee tehdä osa täydennyskoulutusprosessia. Kieltenopettajille on taattava taloudelliset mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää kielitaitoaan ja opetustaan osallistumalla koulutukseen säännöllisesti sekä kotimaassa että ulkomailla. Koulutuksesta aiheutuneiden kulujen verovähennyskäytäntöä on yhtenäistettävä koko maata koskevaksi. Ammatillisella toisella asteella ja korkea-asteella opettaville kieltenopettajille on taattava mahdollisuus tutustua työelämään.

2.4 Työsuhteet ja kelpoisuusvaatimukset

Suomalaiseen koulutusjärjestelmään kuuluu tärkeänä osana tasa-arvoisuus. Alueesta ja opiskelupaikasta riippumatta oppilailla ja opiskelijoilla on oltava oikeus hyvään opetukseen.

–> Kieltenopettajilla tulee olla hyvät pedagogiset valmiudet, monipuolinen opettamansa vieraan kielen taito ja syvällinen kielialueen kulttuurintuntemus. Yhtenäisessä peruskoulussa on huolehdittava siitä, että kieltenopetusta antaa alusta alkaen aineenopettajakoulutuksen saanut kieltenopettaja.

2.5 Palkkaus ja työaika

Kieltenopettajien työmäärä on lisääntynyt merkittävästi. Suuret ja heterogeeniset opetusryhmät edellyttävät aikaisempaa enemmän opetuksen suunnittelua ja lisämateriaalien tuottamista oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin. Etätehtävien ja itsenäisen työskentelyn toteuttaminen edellyttävät uudenlaista suunnittelua, ohjausta ja henkilökohtaisen palautteen antamista opiskelijoille. Työmäärää lisää myös oppilaiden ja opiskelijoiden suullisen kielitaidon arviointi.

Uusinta- ja korotuskuulustelut sekä erilaisten kansainvälisten projektien lisääntyminen kasvattavat merkittävästi kieltenopettajien työmäärää samoin kuin nykyaikaisten oppimisvälineiden ja materiaalien hyödyntäminen. Myös yhä heterogeenisempi oppilasaines asettaa kielenopettajalle uusia haasteita. Esimerkiksi henkilökohtaisten opetussuunnitelmien laatiminen ja seuraaminen lisäävät työmäärää.

Ammatillisella toisella asteella opettaminen vaatii yleiskielen hallinnan lisäksi usean eri perustutkinnon ja koulutus-ohjelman erikoissanaston hallintaa kaikilla opettajan opettamilla kielillä. Valmiin oppimateriaalin puuttuminen vaivaa pieniä perustutkintoja, joita on monissa oppilaitoksissa. Näistä tekijöistä huolimatta kieltenopettajan opetusvelvollisuus ammatillisella toisella asteella on korkeampi ja peruspalkka suhteutettuna opetusvelvollisuuteen pienempi kuin yleissivistävässä koulutuksessa.

–> Palkkauksessa on otettava huomioon kieltenopettajia erityisesti kuormittavat tekijät kuten hajautettu ylioppilastutkinto uusintamahdollisuuksineen, itsenäiset suoritukset, verkko-opetus, suullisen kielitaidon harjoittamisesta ja arvioinnista aiheutuva työmäärä sekä erityistä tukea tarvitsevien oppijoiden erityistarpeet. Ammatillisella toisella asteella palkkauksessa on huomioitava eri alojen ja alakohtaisen terminologian tuntemus sekä oppimateriaalin laadinta.

2.5.1 HOJKS-työ ja pedagogiset selvitykset

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrä on lisääntynyt kaikilla luokka-asteilla. Henkilökohtaisten oppimissuunnitelmien laatiminen, oppimäärien yksilöllistäminen, eriyttävän oppimateriaalin laatiminen ja yksilöllinen arviointi lisäävät merkittävästi kieltenopettajien työtä. Kieltenopetuksessa on laadittava kielitaidon eri osa-alueita harjoittavia tehtäviä ja arviointiaineistoa. Työstä maksettava korvaus riippuu opetuksen / koulutuksen järjestäjän halusta soveltaa virka- ja työehtosopimusta. Tämä aiheuttaa eriarvoisuutta.

–> Kieltenopettajien tulee saada korvaus tekemästään HOJKS-työstä.

2.5.2 Kahden tai useamman kielen opettaminen

Monilla aineenopettajilla on kelpoisuus opettaa useaa ainetta. Kieltenopettajat opettavat usein ainakin kahta kieltä. Tätä ei oteta palkkauksessa lainkaan huomioon.

–> SUKOLin mielestä pätevyys opettaa kahta tai useampaa kieltä tulee ottaa huomioon aineenopettajien palkkauksessa.

2.5.3 Hajautettu ylioppilastutkinto

Hajautettu ylioppilastutkinto on lisännyt lukion opettajien arviointityötä. Ylioppilastutkinnon kielikokeen kaksi kertaa tekeviä kokelaita on yhä enemmän.

–> SUKOLin mielestä lukion on saatava lisää lukioresurssia. Yo-kokeen hajauttamisesta aiheutuva työ ja muu lisätyö on korvattava.  

2.5.4 Oppilaitosten kansainväliset yhteydet

Kansainvälisistä hankkeista on hyötyä koko kouluyhteisölle. Hankkeet tuovat myös koulutuksen järjestäjille ensiarvoisen tärkeää tietoa, jonka perusteella ne voivat arvioida ja kehittää omaa toimintaansa. Oppilaitosten kansainväliset yhteydet ovat usein kieltenopettajien varassa. Hankkeet suunnitelmineen, yhteydenpitoineen, raportointeineen ja tilityksineen teettävät paljon työtä, jonka korvaaminen on edelleen täysin tapauskohtaista.

–> SUKOLin mielestä kansainvälisistä hankkeista vastaaville opettajille on maksettava työstä korvaus, joka on asianmukaisessa suhteessa hankkeen laajuuteen. Opettajan ei tule maksaa kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä matkakuluja itse.

2.5.5 Muut työt

–> Kieltenopettaja toimii koulussaan opettajana. Jos hän toimii kääntäjänä tai tulkkina oppilaitoksessaan, tulee hänelle maksaa tästä työstä erillinen korvaus.

–> Kieltenopettajalle tulee maksaa asianmukainen korvaus opetusharjoittelijan työn ohjaamisesta.

–> Kieltenopettajan työtehtäviin ei automaattisesti kuulu laatia lausuntoja esimerkiksi opiskelijoiden vaihto-oppilasvuosia tai jatko-opiskelupaikkoja varten. Opettajalla tulee olla oikeus laskuttaa lausunnon laatimisesta oppilasta tai hänen vanhempiaan.

3. Kieltenopetuksen kehittämislinjaukset

Opetuksen laatuun ja oppimistuloksiin voidaan tehokkaasti vaikuttaa turvaamalla riittävän pienet opetusryhmät, joissa opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle tai opiskelijalle. Pienissä ryhmissä voi helpommin tunnistaa niin tukea tarvitsevat kuin erityislahjakkaat oppijat ja ryhtyä tarvittaviin toimiin.

Ikäluokkien pienentyessä koulutuksen järjestäjien kuntarajat ylittävä yhteistyö on tarpeen työpaikkojen säilyttämiseksi ja monipuolisen kielitarjonnan turvaamiseksi.
 
–> Verkko-opetuksen ja etäopetuksen yleistyessä tulee huolehtia siitä, että opiskelijalle taataan riittävästi lähiopetusta ja opettajille tarpeeksi sekä pedagogista että tietoteknistä tukea.

–> Kuntaliitoksissa ja suurten koulutuksenjärjestäjien osalta tulee varmistaa, että päätöksentekoon osallistuvat myös käytännön työtä tekevät opettajat. Kieltenopetusta ei pidä yhtenäistää siten, että tasoksi valitaan alhaisin käytössä oleva ja muiden hyvät käytänteet poistetaan, koska niitä ei voida joka yksikössä toteuttaa.

3.1 Perusopetus

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita ja tuntijakoa uudistetaan parhaillaan. Uudistus otetaan käyttöön aikaisintaan vuonna 2014.
SUKOLin linjaukset perusopetuksen kehittämiselle:
–> Jokaisella tulee olla mahdollisuus opiskella kahta vierasta ja toista kotimaista kieltä asuinpaikasta riippumatta.
–> Vapaaehtoisen A-kielen ja valinnaisen B-kielen opiskelu on turvattava.
–> Opetusryhmän koko ei saa olla este oppimiselle.
–> Kieltenopetuksesta vastaa koulutettu kieltenopettaja.
–> Yksittäisen kielen tuntimäärä ei saa vähentyä.
–> Kieltenopiskelun monipuolisuutta on lisättävä.

3.1.1 Vapaaehtoinen A-kieli ja valinnainen B-kieli

Vapaaehtoisen A-kielen ja valinnaisen B-kielen tarjonnasta ja opetuksesta päättää kukin koulutuksen järjestäjä itsenäisesti. Tarjonnassa ja opetusryhmien aloituskoossa on eroja, jotka johtuvat koulutuksen järjestäjien erilaisista painotuksista ja resurssien kohdentamisesta.

–> Vapaaehtoisen A-kielen opetukseen on taattava riittävät resurssit, jotta opiskelijamäärät ja tarkoituksenmukaiset opetusryhmät saadaan turvattua. Kielivalintojen tilastointitapaa tulee kehittää siten, että tilastoista saadaan entistä enemmän informaatiota. Erityisesti tulee seurata kieltenopetuksen alueiden ja sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista.

Vuosiluokalle 7 siirryttäessä oppilaat ovat voineet opiskella A-kieltä pakollisena ja vapaaehtoisena kielenä. Vuosiluokilla 7–9 tapahtuu pakollisen A-kielen ja vapaaehtoisen A-kielen opiskelijoiden ryhmien yhdistämisiä.

–> On tärkeää seurata, kuinka paljon ryhmien yhdistämisiä tapahtuu, millä tuntimäärällä oppilaat jatkavat opintojaan ja mihin asti opinnot suoritetaan. Tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin kieltenopetuksen turvaamiseksi.

–> Vapaaehtoisten A-kielten opiskelua on voitava jatkaa myös toisella asteella.

3.1.2 Valinnaiskielten arvosanat päättötodistukseen

Opetushallituksen määräys 4/011/99/19.3.1999 ja 16.1.2004 voimaan tulleet perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet antavat oppilaalle mahdollisuuden jättää valinnaisen kielen arvosanan pois perusopetuksen päättötodistuksesta.

–> Jos oppilas opiskelee useampaa kuin yhtä vierasta kieltä, kunkin kielen arvosana merkitään väli- ja päättötodistukseen, mutta yhteisvalinnassa arvosanat on otettava huomioon siten, että ne eivät heikennä oppilaan lukuaineiden keskiarvoa hänen pyrkiessään jatko-opintoihin.

3.2 Kielikylpyopetus ja vieraskielinen opetus

–> Kielikylpyopetus ja vieraskielinen opetus eivät saa vaarantaa oppijan äidinkielen osaamista. Hyvien tulosten saavuttamiseksi vieraskielinen opetus tulee suunnitella huolellisesti. Sille tulee taata riittävät resurssit ja asianmukaiset oppimateriaalit. Vieraalla kielellä opetettaessa tulee opettajalla olla erinomainen kielen ja kulttuurin tuntemus, aineenhallinta ja opetustaito.

3.3 Lukiokoulutus

Lukiokoulutuksen uudistaminen alkaa perusopetuksen tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden valmistuttua. Työn pohjana on lukiokoulutuksen kehittämistyöryhmän mietintö syksyltä 2010.

SUKOLin linjaukset lukiokoulutuksen kehittämiselle:
–> Lukiossa opiskeleville tulee taata mahdollisuus laajoihin kieliopintoihin. Opetus on järjestettävä siten, että kahden A-kielen opiskelu on mahdollista, ja että B2- ja B3-kielten opiskelijat voivat edetä omina ryhminään. Monipuolisen kielitaidon harjoittaminen ja yksilöllinen oppiminen edellyttävät riittävän pieniä opetusryhmiä.

–> Ikäluokkien pienentyessä koulutuksen järjestäjien
tulee kehittää kuntarajat ylittävää yhteistyötä monipuolisen kielitaidon turvaamiseksi ja kieltenopettajien työpaikkojen säilyttämiseksi.

–> Vieraan kielen ja toisen kotimaisen kielen A- ja B1-oppimäärän toinen valtakunnallinen syventävä kurssi muuttui suullisen kielitaidon kurssiksi 1.8.2010. Koulutuksen järjestäjän on huolehdittava siitä, että opettajat saavat työajallaan maksuttoman koulutuksen suullisen kielitaidon opettamiseen ja arviointiin. Ryhmäkoko on pidettävä kohtuullisena (enintään 16 opiskelijaa), jotta opettaja pystyy suorittamaan arvioinnin ja saa tekemästään työstä riittävän korvauksen. Suullisen kielitaidon valtakunnallinen arviointi tulee järjestää siten, että se on yhteismitallinen ja luotettava.

–> Opiskelijoiden tulee saada lisäpisteitä ylimääräisistä kieliopinnoista, kun he pyrkivät jatko-opintoihin.

 

3.3.1 Ylioppilastutkinto

Ylioppilastutkintoon kuuluu vähintään neljä koetta, joista äidinkielen koe on kaikille pakollinen. Kokelas valitsee kolme muuta tutkintonsa pakollista koetta seuraavien neljän kokeen joukosta: toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe ja reaaliaineissa järjestettävä koe. Kokelas voi lisäksi sisällyttää tutkintoonsa yhden tai useamman ylimääräisen kokeen.

–> Yo-kokeen valinnaisuus on vähentänyt toisen kotimaisen ja valinnaisten kielten kirjoittajien määrää. Opetusviranomaisten on ryhdyttävä toimenpiteisiin näiden kielten kirjoittajien riittävän määrän ja laadun takaamiseksi.

–> Ylioppilastutkinnon kielten kokeiden arviointi tulee muuttaa opetussuunnitelman perusteiden kriteerien mukaiseksi. Muutos vaatii opettajien täydennyskoulutusta, jonka tulee olla maksutonta ja opetusviranomaisten järjestämää.

–> Kielten yo-kokeiden on vastattava opetussuunnitelmien perusteissa esitettyjä tavoitteita.

3.4 Ammatillinen koulutus

Ammatillista perustutkintoa suorittavien opiskelijoiden on saatava kansainvälisen työelämän ja monikulttuurisen yhteiskunnan edellyttämät tiedot ja taidot. Sen lisäksi heidän tulee saada riittävät valmiudet jatko-opintoihin korkeakouluissa.

–> Aineenopettajakoulutuksen tulee antaa riittävät valmiudet toimia myös ammatillisessa koulutuksessa.

–> Ammatillisella toisella asteella tulee huolehtia monipuolisesta kielitarjonnasta ja kehittää muidenkin kielten kuin englannin opetusta. Kieltenopetus tulee järjestää niin, että se tukee ammatissa tarvittavaa kielitaitoa. Koulutuksen järjestäjän tulee taata riittävät resurssit monipuolisen kieli- ja viestintätaidon harjoittamiseen, oppimateriaalin laatimiseen sekä erilaisten arviointitapojen kehittämiseen. Lähiopetusjaksot ryhmissä, joissa on vain yhden koulutusohjelman opiskelijoita, tulee turvata myös tulevaisuudessa.

–> Opiskelijoiden tulee saada lisäpisteitä ylimääräisistä kieliopinnoista, kun he pyrkivät jatko-opintoihin.

–> Ammatillisiin tutkinnon osiin kirjoitettujen kielitaitovaatimusten edellyttämä opetus tulee taata ja opettajille tulee turvata mahdollisuudet suorittaa kielitaidon arviointi ammattiosaamisen näytöissä.

3.5 Ammattikorkeakoulut

Työelämässä edellytetään yhä monipuolisempaa ja syvällisempää kielitaitoa. Kieli- ja viestintätaidot ovat keskeinen osa ammattitaitoa kaikilla aloilla ja merkittävä rekrytointi-peruste.

Ammattikorkeakoulujen kieltenopetus on aktiivisen kehittämisen kohteena. Ammattikorkeakoulut etsivät ja muokkaavat omaa toimintakulttuuriaan ja sopivaa organisaatiomallia kieltenopetuksensa järjestämiselle. Samanaikaisesti opiskelijamäärät kasvavat ja resurssit vähenevät säästötoimenpiteiden vuoksi.

–> Koulutuksen järjestäjän tulee turvata riittävät resurssit kieltenopetuksen järjestämiseksi. Koulutuksen järjestäjän tulee tukea ammattikorkeakoulujen kieltenopettajia opetusmateriaalin tuottamisessa ja osallistua materiaalin laatimisesta aiheutuvien kulujen korvaamiseen.

–> Ammattikorkeakoulujen tulee antaa opiskelijavalinnoissa lisäpisteitä monipuolisista kieliopinnoista.

3.6 Yliopistot

Yliopistojen kielikeskusten välinen yhteistyö lisääntyy tulevaisuudessa yhteisten hankkeiden myötä. Yhteistyö lisääntyy myös ammattikorkeakoulujen kanssa sekä alueellisesti että valtakunnallisesti.

Opiskelijoiden peruskoulu- ja lukiovaiheessa suorittamien kieliopintojen määrällinen ja laadullinen niukkuus näkyy yhä enemmän yliopistojen kielikeskuksissa, joilta opiskelijat odottavat laajaa kielivalikoimaa myös alkeistasolla.

–> Yliopistojen tulee antaa opiskelijavalinnoissaan lisäpisteitä kahta tai useampaa vierasta kieltä opiskelleille. Tämä motivoisi monipuoliseen kieltenopiskeluun perusopetuksessa ja toisella asteella ja vähentäisi alkeisopetuksen tarvetta korkeakouluissa.

–> Yliopistojen tulee antaa opiskelijavalinnoissaan lisäpisteitä toisen kotimaisen kielen ylioppilastutkinnon suorittamisesta.

–> Kieltenopetusta vaikeuttaa vuosia kestänyt resurssivaje, johon tulee saada parannus lisäämällä rahoitusta. Vajeeseen tulee puuttua, jotta voidaan keskittyä myös tulevaisuuden kannalta tärkeään kieltenopetuksen kehittämis- ja tutkimustyöhön.

3.7 Aikuiskoulutus

Aikuiskoulutus on tärkeää, sillä se antaa mahdollisuuden kieliopintoihin niillekin aikuisille, jotka eivät ole voineet opiskella vieraita kieliä aiemmin. Toisaalta se on tarjonnut mahdollisuuden kielitaidon ylläpitämiseen, kehittämiseen ja monipuolistamiseen.

Suomen väestön ikäluokista yli 55-vuotiaiden määrä kasvaa vuoteen 2020 mennessä yli puolella miljoonalla nykyisestä. Eläkkeelle siirtyvä väestö on entistä paremmin koulutettua, mikä vaikuttaa myös aikuiskoulutustarjonnan kysyntään. Erityisesti yli 55-vuotiaiden aktiivinen osallistuminen koulutukseen lisääntyy. Tästä seuraa, että vapaa sivistystyö tarvitsee tulevaisuudessa lisää opettajatyövoimaa, kun muilla koulutusaloilla tarve vähenee.

Vapaan sivistystyön alalla vähemmän valittuja kieliä opettavien opettajien työpäivät muodostuvat usein kohtuuttomiksi, koska opettajat joutuvat keräämään oppitunteja eri oppilaitoksista.

–> Ikääntymisen vaikutuksiin kieltenopetuksen kysynnässä tulee varautua ajoissa. Opettajien palkkaus, työehdot ja työolot on saatettava asianmukaiselle tasolle.

–> Virkoihin ja toimiin on voitava yhdistää tunteja eri oppilaitosmuodoista.

3.8 Arviointi

Opetussuunnitelmien perusteiden mukaan oppijan arviointi jaetaan opintojen aikaiseen arviointiin ja päättöarviointiin. Opintojen aikaisen arvioinnin tehtävänä on ohjata ja kannustaa opiskelua sekä kuvata, miten hyvin oppija on saavuttanut kasvulle ja oppimiselle asetetut tavoitteet. Päättöarvioinnin tehtävänä on määritellä, miten hyvin oppija on opiskelun päättyessä saavuttanut oppimäärän tavoitteet.

–> Arvioinnin tulee olla monipuolista ja perustua arviointikriteereihin. Kaikkia kielen osa-alueita tulee arvioida asianmukaisella tavalla, ja erilaiset oppijat tulee ottaa huomioon.

–> Opetushallituksen järjestämien oppimistulosten arviointien tulospalvelua tulee kehittää siten, että se palvelee entistä paremmin oppilaitoksen kehittämistyötä. Oppimistulosten arvioinnin aiheuttama lisätyö tulee korvata. Koulutuksen järjestäjien tulee tukea oppilaitoksia arviointitulosten edellyttämällä tavalla.

Koulutuksen arvioinnin tehtävänä on tukea koulutuksen kehittämistä ja parantaa koulutuksen edellytyksiä.

–> Arviointijärjestelmiä pitää kehittää niin, että niillä tuotetaan tietoa, joka auttaa koulutuksen järjestäjää ja oppilaitoksia pitkäjänteisessä suunnittelussa ja päätöksenteossa.

Yleiseurooppalaisen viitekehyksen soveltaminen arviointiin edellyttää opettajien laajaa kouluttamista.

–> Opetusviranomaisten tulee tarjota kieltenopettajille maksutonta koulutusta Yleiseurooppalaisen viitekehyksen soveltamisesta arviointiin.

4. Lopuksi

Suomen kielikoulutuspoliittinen päätöksenteko kaipaa koordinointia ja jatkuvuutta. Opetusministeriöön on perustettava kielikoulutuksen erityisasiantuntijan virka. Päätöksenteon on pohjauduttava kielitaitotarpeiden ennakointiin esimerkiksi työelämän näkökulmasta sekä alan tutkimukseen. Kielivalinnat ovat pitkään pohjautuneet vapaaehtoisuuteen. Jo nyt näkyy selvästi, että se on johtanut kielivalintojen supistumiseen. Kieliohjelman uudistamiseksi vaaditaan taloudellista tukea esimerkiksi ryhmien toteuttamiseen sekä kiertävien kieltenopettajien virkojen perustamiseen ja täyttämiseen. Tehokkaan kieltenopetuksen turvaamiseksi tarvitaan pienempiä opetusryhmiä. Tarvitaan myös resurssi-keskuksia ja kielilukioita.

Opetusministeriön tulee teettää laaja selvitys kieltenopettajien tarpeesta kaikilla kouluasteilla ja kehittää järjestelmä opettajatarpeen ennakointiin ja seurantaan.