Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua

Opetushallituksen tilannekatsauksessa tarkastellaan yhteiskunnan muutoksia ja niiden asettamia haasteita koulutuksen järjestämiselle. Haasteita liittyy oppilaitosverkon ja opiskelijamäärien kehitykseen, koulutuksen talouteen ja kunta- ja palvelurakenteen muutoksiin. 

2000-luvun aikana koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten verkosto on harventunut. Samalla yhteistyö- ja verkostomalliset järjestelyt ovat lisääntyneet. 

Oppilas- ja opiskelijamäärät ovat vähentyneet koko 2000-luvun. Perusopetuksessa oppilaiden kokonaismäärä lähtee 2010-luvun kuluessa uudelleen nousuun, mikä ei kuitenkaan vaikuttane peruskoulujen määrän jatkuvaan vähenemiseen. Kasvu ei ole alueellisesti tasaista. Suuret kaupungit ja alueelliset keskukset ovat edelleen vahvistumassa maaseudun ja pienempien aluekeskusten kustannuksella. Kehitys asettaa vakavan haasteen perusopetuksen yhtäläisen saavutettavuuden ja laadun turvaamiselle etenkin muuttotappioalueilla.

Myös koulutuksen ohjaus on muuttunut. Normiohjauksesta on yhä enemmän siirrytty informaatio-ohjaukseen. Rahoitusohjauksen merkitys on vähentynyt varsinkin perusopetuksessa.

Normien perustana ovat erilaiset säädökset, kuten esimerkiksi opetussuunnitelmi­en perusteet. Selvitysten perusteella perusopetuksen normiohjaukseen ollaan mel­ko tyytyväisiä, eikä siihen kaivata suuria muutoksia.

Rahoitusohjauksen perustana on ohjaaminen resurssien jakamisen avulla, ja informaatio-ohjaus puolestaan perustuu tiedon välittämiseen. Erilaiset arvioinnit ovat keskeinen informaa­tio-ohjauksen muoto. Useimmissa kunnissa arviointeja hyödynnetään sään­nöllisesti osana hallinnon vuosikiertoa, osassa kunnista vähemmän säännöllisesti tai ei lainkaan.

Koulutuksen järjestäminen ja ohjaus kohti 2020-lukua – Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät -tilannekatsaus Opetushallituksen sivustolla:

http://www.oph.fi/julkaisut/2012/koulutuksen_jarjestaminen_kohti_2020_lukua

Ruotsin opetusta aikaistettava?

Ruotsin kielen opetuksen kehittämistä pohtineen työryhmän mukaan koulutuksen jatkumo varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ei nykyisillä resursseilla toteudu ruotsin kielessä. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Jukka Gustafssonille 7.5.

Nykytilanne on johtanut siihen, että korkeakoulut joutuvat paikkaamaan puutteita ruotsin taidossa. Tämä vähentää korkeakoulujen resursseja opettaa työelämässä tarvittavaa ruotsin kieltä.

Ruotsin kielen osaamisen heikentyminen johtuu työryhmän mukaan useasta syystä. Ruotsin tuntimääriä on vähennetty perusopetuksessa. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskokeissa on vähentänyt kirjoittajien määrää.

Työryhmän mukaan toisen kotimaisen kielen opintoja tulisi tehostaa jo alemmilla kouluasteilla. Myös ruotsin opiskelun aloituksen ajankohtaa voisi työryhmän mukaan jatkossa tarkistaa. Nykyinen opintojen aloitusajankohta perusopetuksen seitsemänneltä luokalta on monella tapaa ongelmallinen.

Työryhmän mukaan mahdollisuutta valita ruotsin kieli jo 4. tai 5. luokalla voitaisiin turvata esimerkiksi suuntaamalla vapaaehtoisen A2-kielen opetukseen kohdennettua valtion erityisavustusta. Lisäksi ruotsin kielen ja kulttuurin sisältöjä tulisi voida yhdistää muihin oppiaineisiin.

Opetussuunnitelmien tavoitteissa pitäisi työryhmän mukaan painottaa ruotsin opetuksen kiinnittymistä oppilaan arkeen. Työryhmä ehdottaa muun muassa hanketta ruotsin kielen valtakunnallisen digitaalisen oppimisympäristön kehittämiseksi.

Myös maahanmuuttajien ruotsiin tulisi panostaa, jotta heillä olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet työllistyä. Siksi työryhmä ehdottaa, että ruotsin opinnot voisi aloittaa vielä lukiossakin. Ammattikoulutuksessa puolestaan ruotsin opintojen tulisi olla mahdollisimman käytännönläheisiä.

Raportti kokonaisuudessaan: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Toiminnallista_ruotsia.html

Opetushallitukselta suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä

Opetushallitus on antanut esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä. Suosituksilla edistetään oppilaiden tasavertaisia mahdollisuuksia oppia hyödyntämään sosiaalista mediaa ja ymmärtämään sosiaalisen median roolia yhteiskunnassa.

Suosituksessa mediataidoja pidetään osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja. Kuka tahansa voi toimia median tuottajana, kuluttajana ja vaikuttajana. Koulun tulee tukea näitä rooleja harjoittamalla oppijoita vastuulliseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen. Eri oppiaineissa luodaan oppilaille mahdollisuuksia harjoitella tiedon keräämistä ja tietotulvan hallintaa. Heille annetaan tilaisuuksia kirjoittaa yhdessä dokumentteja, muokata kuvia ja tuottaa videoita, jakaa tuotoksia toisilleen ja kommentoida toisten tuotoksia. Sosiaalisen median palvelujen avulla myös vanhemmat ja huoltajat voivat seurata oppilaiden työskentelyä.

Opetushallitus pitää aiheellisena sisällyttää sosiaalisen median linjaukset tietostrategiaan, joka on osa paikallista opetussuunnitelmaa. Voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet edellyttävät tietostrategian laatimista, mutta eivät tarkemmin määrittele sen sisältöä. Koulutuksen järjestäjiä kehotetaan tekemään vuosittain tilannekartoitus, jossa selvitetään koulujen laitteiden, tietoverkkoyhteyksien ja  e-oppimateriaalien määrä. Näiden perusteella määritellään sosiaalisen median opetuskäytön tavoitetaso ja opettajien täydennyskoulutustarve.

Suosituksen mukaan koulujen yhteiset toimintamallit tulee laatia opetushenkilöstön ja tietohallinnon  yhteistyössä. Palveluiden ja sovellusten valinnassa tulee ottaa huomioon eri-ikäiset oppijat ja oppimistyylit. Suosituksessa ei oteta kantaa yksittäisten palvelujen ja sovellusten koulukäyttöön.

Sosiaalisen median opetuskäytön ohjeistuksella tulee huolehtia siitä, että käyttö on turvallista, lakien ja säädösten sekä hyvien tapojen mukaista. Oppilaita opastetaan yksityisyyden suojaamiseen, hyvään käytökseen ja toisen kunnioittamiseen. Palveluntarjoajien asettamia käyttöehtoja ja ikärajoja noudatetaan.

Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset verkossa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/sosiaalisen_median_opetuskayton_suositukset

Lukiosta yleissivistystä ja itsevarmuutta

Arviointiraportin mukaan lukio antaa opiskelijoille riittävän yleissivistyksen ja myönteisen asenteen jatko-opintoihin. Lukion suorittaneet ovat aiempaa itsevarmempia. He ovat ryhmätyötaitoisia ja osaavia esiintyjiä, ja he hallitsevat hyvin englannin kieltä.

Toisaalta lukion käyneiden opiskelua korkeakouluissa vaikeuttaa se, että ruotsin, äidinkielen ja matematiikan osaaminen on heikkoa ja itseohjautuvuudessa ja työelämätaidoissa on puutteita. Lukiokoulutus on pirstaleista, ja opinto-ohjausta ei ole riittävästi.

Näin todetaan Koulutuksen arviointineuvoston arviointiraportissa Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta.

Raportin mukaan lukion opetussuunnitelman perusteissa esitetään liian laajoja oppimistavoitteita. Kaikkia lukiolle asetettuja tavoitteita ei saavuteta, eikä opiskelijalle muodostu kokonaiskuvaa opinnoistaan. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti äidinkielen ja matematiikan perustaitoihin sekä ruotsin kielen hallintaan, jotka ovat jatko-opintojen suorittamisen kannalta keskeisiä menestystekijöitä.

Arviointikyselyyn vastanneet korkeakouluopiskelijat kertoivat hyötyneensä jatko-opinnoissaan eniten lukion matematiikasta, äidinkielestä ja vieraista kielistä. Näissä aineissa he olivat kuitenkin joutuneet myös eniten parantamaan osaamistaan.
 
Raportin mukaan tärkeää olisi varmistaa myös sellaisten yleisten taitojen oppiminen, joita ei arvioida ylioppilastutkinnossa. Erityisesti lukiokoulutuksessa olisi panostettava tietoteknisiin valmiuksiin, kriittisyyteen, oppimaan oppimisen taitoihin, itseohjautuvuuteen ja työelämävalmiuksien vahvistamiseen.

Lukioon kohdistuva kritiikki osuu erityisesti opinto-ohjaukseen, jonka kompastuskiviä ovat ohjaus oikeiden lukiokurssien valintaan, järjestelmällinen ohjaus jatko-opintoihin ja ammatillisen identiteetin hahmottaminen jo lukioaikana. Arvioinnin mukaan nykyisen opinto-ohjauksen malli ei ole riittävän toimiva.

Arviointi toteutettiin vuosien 2010 ja 2011 aikana. Kyselyyn vastasi 10087 vuonna 2007 ylioppilastutkintoon ilmoittautunutta. Toisessa vaiheessa haastateltiin 122 korkeakoulujen henkilöstön edustajaa.
 
Julkaisu:
Hautamäki J., Säkkinen T., Tenhunen M-L., Ursin J., Vuorinen J., Kamppi P., Knubb-Manninen G. 2012. Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 59. Jyväskylä.

http://www.edev.fi/portal/julkaisu/julkaisu_59

Sosiaalisuus ja liikunnallisuus edistävät oppimistaitojen kehitystä

Vuorovaikutus ja lapsen kielellisen kehityksen tukeminen vahvistavat oppimisvalmiuksia. Liikunnallinen koulun arki ja erityisryhmille räätälöidyt opetusjärjestelyt ehkäisevät myös oppimishäiriöitä.

Aivotutkimus osoittaa, että sosiaaliset ja fyysiset tekijät edistävän merkittävästi kognitiivisten taitojen oppimista ja koulumenestystä.

Kouluvalmiuksien kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsen kielellistä kehitystä seurataan ja tuetaan sekä kotona että päivähoidossa. Vuorovaikutus perheessä luo pohjan lapsen kehitykselle. Varhainen kielellinen kehittyminen ennakoi lukutaidon kehitystä ja myöhempää oppimisuraa. Hyvä vuorovaikutus ja opettajan herkkyys lapsen aloitteiden vahvistamiseen ovat neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta laadukkaan pedagogiikan tunnusmerkkejä.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti aivoihin: se muun muassa lisää aivojen verenkiertoa ja synnyttää uusia hermosoluja. Tämä lisää yksilön oppimispotentiaalia. Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että hyvä fyysinen kunto ja motoriset perustaidot edistävät myös matematiikan, lukemisen ja luetun ymmärtämisen oppimista.

Luokkamuotoinen opetus ei välttämättä ole paras mahdollinen oppimisympäristö oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville tai erityislahjakkaille lapsille. Vaikeus seurata opetusta ja huono koulumenestys heikentävät motivaatiota, mikä lisää häiriökäyttäytymistä. Myös erityislahjakkaat lapset voivat häiritä muita, jos opetus etenee heidän mielestään turhauttavan hitaasti.

Opetushallituksen julkaisu Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti tarkastelee oppimistaitojen kehitystä neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta.

Julkaisu:
Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus, tammikuu 2012. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola ja Kari Nyyssölä.

Julkaisu verkossa:

www.oph.fi/julkaisut/2012/aivot_oppimisen_valmiudet_ja_koulunkaynti

Saksa-osaaminen on Suomessa tärkeää (Prima 1/2012)

Saksa on Venäjän ja Ruotsin ohella Suomen tärkein kauppakumppani. ”Esimerkiksi lääkejätti Bayer on sijoittanut paljon tutkimustoimintaansa Suomeen”, Saksan Suomen-suurlähettiläs Thomas Götz kertoo Prima-lehden haastattelussa. Suomen kiinnostavuutta lisää se, että työvoima on hyvin koulutettua. Myös sijainti Venäjän ja Baltian tuntumassa on Suomelle etu.

Suurlähettiläs Götz arvioi, että Saksa ja Suomi muistuttavat paljon toisiaan. Kumpikin on palveluyhteiskunta, jonka hyvinvointi perustuu teollisuustuotteiden viennille. Kummassakin maassa on myös vahva innovaatiojärjestelmä ja panostusta tulevaisuuteen. ”Saksalaiset yritykset arvostavat Suomessa hyvää liiketoimintaympäristöä, johon liittyy toimiva oikeusjärjestelmä, turvallisuus ja luottamus. Saksalaisiin suhtaudutaan Suomessa ystävällisesti, ja saksalaisilla tuotteilla on täällä hyvä maine”, Götz toteaa lehdelle.

Saksalaisia yrityksiä ja sivuliikkeitä on Suomessa kolmisensataa, ja ne työllistävät n. 15000 henkeä. Vastaavasti Saksassa on n. 250 suomalaisyritysten tytäryhtiötä ja sivuliikettä. Esimerkiksi osa Nokian ohjelmistoista ja palveluista kehitetään Berliinissä.

Götz kertoo, että Berliinin merkitys Saksan talouselämässä on kasvanut ja kaupunki vetää puoleensa luovia ihmisiä kaikilta aloilta ja kaikista maista. Berliinissä järjestetään myös kansainvälisiä messuja ja festivaaleja. Vilkkaalla kulttuurielämällä on ollut vaikutusta myös talouselämän kehittymiselle. Lehden mukaan Götz näkee edelleen kasvumahdollisuuksia luovilla aloilla ja palveluissa.

”Ruotsi on kivaa”

Suurin osa suomenkielisten peruskoulujen oppilaista pitää ruotsin opiskelusta. Oppilaiden mielestä usean kielen osaaminen on rikkaus. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimusraportista. Raportissa tarkastellaan peruskoulun ruotsinopetusta eri puolilla Suomea.

Raportin mukaan puolet tutkimukseen osallistuneista oppilaista suhtautuu myönteisesti ruotsin opiskeluun ja antaa hyvän arvosanan opetukselle. Kielitaitoa pidetään tärkeänä. Moni on myös ylpeä Suomen kaksikielisyydestä. Vain 20 prosenttia oppilaista suhtautuu ruotsin opetukseen kielteisesti.

Oppilaat toivovat ruotsin opetukselta konkreettisia taitoja arkitilanteisiin. 73 prosenttia vastanneista kokee taitojensa olevan hyvällä tasolla. Oppilaiden suullinen kielitaito näyttää kehittyvän sitä paremmin, mitä enemmän sekä opettaja että oppilaat itse käyttävät ruotsin kieltä opetustilanteissa.

Tutkimuksen tehneet Hanna Lehti-Eklund ja Maria Green-Vänttinen olivat yllättyneitä siitä, että peruskoulun oppilaiden näkemykset ja toiveet olivat samankaltaisia kuin lukiolaisillakin. Lukiolaisten mielipiteitä kartoitettiin vastaavassa tutkimuksessa reilu vuosi sitten. "Tulokset olivat positiivisempia kuin olimme itse odottaneet. Meistä oli hienoa lukea ja kuunnella, kuinka selkeästi ja kypsästi peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset esittivät ja perustelivat näkemyksiään", tutkijat kertovat yliopiston verkkosivujen uutisessa.

Tutkimusraportin tiedot:

Hanna Lehti-Eklund och Maria Green-Vänttinen: Svenska i finska grundskolor

http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/1-2012/24-14-24-25.html?rss=yliopistouutiset-short

Luokanopettajia, englanninopettajia ja liikunnanopettajia tarvitaan lisää

Opettajankoulutusta tulee lisätä monilla aloilla, jotta pätevien opettajien riittävyys voidaan taata tulevaisuudessa. Tämä on Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaiseman opettaja- ja opettajankoulutustarpeita ennakoivan raportin keskeinen sanoma.

Kouluun tulevat ikäluokat ovat kasvamassa, ja samaan aikaan suuria opettajaikäluokkia on jäämässä eläkkeelle. Lisäksi monet opettajakoulutuksen saaneet henkilöt vaihtavat opettajan työstä muihin tehtäviin.
 
Raportissa esitetään laskelmat, joilla ennustetaan yleissivistävän ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen kelpoisten opettajien valtakunnallinen tarve vuonna 2025. Samalla arvioidaan tämän tarpeen tyydyttämisen vaatimaa opettajankoulutuksen määrää. Laskelmien pohjana on käytetty Tilastokeskuksen tuoreimpia opettaja- ja koulutustilastoja, väestöennustetta ja muita tilastoja ja laskelmia.
 
Selvityksen mukaan suurin lisäämistarve on luokanopettajakoulutuksessa, jossa vuotuisia aloituspaikkoja tulisi lisätä yli 20 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Eniten luokanopettajatarvetta lisäävät kouluun tulevien ikäluokkien kasvu ja kelpoisten luokanopettajien merkittävä työllistyminen muihin ammatteihin. Lisäksi pula kelpoisista erityisluokanopettajista kasvattaa luokanopettajatarvetta välillisesti.
 
Peruskoulun ja lukion näkökulmasta aineenopettajakoulutusta tulisi lisätä eniten englannin kielessä sekä liikunnassa ja terveystiedossa. Myös opinto- ja oppilaanohjaajien koulutusta tarvitaan nykyistä enemmän. Matemaattisten aineiden aloituspaikkoja on raportin mukaan tarjolla riittävästi, mutta ongelmana on se, että niitä jää paljon täyttämättä. Ennakoitujen aineenopettajatarpeiden perusteella taide- ja reaaliaineiden opettajien koulutusta voitaisiin jonkin verran vähentää.
 
Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa nykyisten opettajien keski-ikä on monilla koulutusaloilla korkea, mikä lisää uusien opettajien koulutustarvetta. Tekniikan ja liikenteen alan opettajista lähes 70 prosentin ennakoidaan jäävän eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Suurin opettajatarpeen kasvu on kuitenkin odotettavissa sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Laskelmien mukaan ammatillista opettajankoulutusta voitaisiin vähentää jonkin verran humanistisella ja kasvatusalalla, kulttuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla.
 
Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakoinnin tuloksia -raportin ovat laatineet yliopistotutkija Kari Nissinen ja professori Jouni Välijärvi. Raportti on saatavana verkosta:

ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut/luettelo/2011/g043

Kieltenopiskelun yksipuolistuminen monen tekijän summa

Kieltenopiskelu on Suomessa yksipuolistunut, ja vapaaehtoisia kielivalintoja tehdään perusopetuksessa aiempaa vähemmän. Ilmiölle on löydettävissä useita syitä. Opetushallituksen tilannekatsauksessa tarkastellaan perusopetuksen kieltenopiskelua ja kielivalintoja Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä kielten tarjontaan vaikuttavia alueellisia, paikallisia ja hallinnollisia tekijöitä. Katsaus perustuu tutkimuskirjallisuuteen, tilastoihin ja muuhun aiheesta julkaistuun materiaaliin.

Koulutuspoliittisten ja yksilötason tekijöiden lisäksi oppilaiden kielivalintoihin vaikuttaa nykyisin yhä enemmän media. Toisaalta kouluyhteisön ja erityisesti rehtorin tuki vaikuttaa paitsi koulun kielitarjonnan laajuuteen myös siihen, millaisia kielivalintoja oppilaat tekevät.
 
Lapset ja nuoret ovat aktiivisia median käyttäjiä, ja heidän mediamaailmansa on hyvin englanninkielinen. Englannin valta-asema mediassa ja arjessa sekä vähäiset kontaktit muihin vieraisiin kieliin luovat mielikuvaa, että muut kielet kuin englanti ovat tarpeettomia. Sekä tytöt että pojat suhtautuvat englantiin myönteisesti, mutta tytöt valitsevat poikia useammin valinnaisia kieliä.
 
Perusopetuksen päättyessä neljä viidestä oppilaasta on Suomessa opiskellut vain englantia ja ruotsia. Noin yhdeksän kymmenestä opiskelee ensimmäisenä vieraana kielenä englantia. Myös alueelliset erot kieliopinnoissa ja oppimistuloksissa ovat kasvaneet.

Työelämässä tarvitaan nykyisin yhä monipuolisempaa kielitaitoa, eikä pelkästään englannin osaaminen riitä työmarkkinoilla erottautumiseen. Elinkeinoelämän näkökulmasta perusopetuksen tehtävä on luoda perusta ja valmiudet myöhemmälle kieltenopiskelulle.

Tärkeimpiä vieraan kielen opiskelumotivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat opiskelun koettu hyöty, kiinnostus kieltä kohtaan ja myönteiset oppimiskokemukset. Hyötynäkökohdat motivoivat erityisesti poikia, kun taas tyttöjen motivaatioon vaikuttavat poikia useammin lisäksi kieleen liittyvät tunnetekijät.
 
Vanhempien rooli on suuri alakoulun kielivalinnoissa, mutta yläkoulun puolella oppilaan omat mieltymykset ovat ratkaisevassa asemassa. Kaverit ovat vanhempien jälkeen tärkein vaikuttajaryhmä, mutta heidän merkityksensä valintoja tehtäessä on tapauskohtaista.
 
Kaiken kaikkiaan oppilaiden vanhempiensa kanssa tekemiä kielivalintoja edeltävät moninaiset päätökset ja järjestelyt niin koulun, kunnan kuin valtionkin taholta. Myös rehtoreiden asennoitumisella on merkitystä siihen, millainen kieliohjelma koulussa on. Siksi valintojen toteutuminen ja monipuolistuminen myös edellyttävät useiden tahojen yhteistyötä. Kieltenopiskelusta ja kielivalinnoista sekä niiden seurauksista on tiedotettava oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvissä ajoin, pitkäkestoisesti ja riittävän monipuolisesti.
 
Tiivistelmä julkaisusta ”Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa”: www.oph.fi/download/138074_Kielten_tarjonta_ja_kielivalintojen_perusteet_
perusopetuksessa_Tiivistelma.pdf  

Koko julkaisu: www.oph.fi/julkaisut/2011/kielten_tarjonta_ja_kielivalintojen_perusteet_
perusopetuksessa  
 

Väitös: Verkkolukeminen käy työstä

Jaana Simola selvitti psykologian alan väitöskirjassaan, miten verkossa lukeminen eroaa perinteisestä lukemisesta. Tutkimustuloksia voi hyödyntää esimerkiksi kun pohditaan, millaisia verkko-oppimateriaalien pitäisi olla.

Simola vertasi omia tuloksiaan aiemmin tehtyihin lukututkimuksiin ja havaitsi, että online-lukeminen kuormittaa lukijaa. Internet-ympäristölle tyypillistä hyvin kapeapalstaista tekstiä luettiin hitaasti. Tekstin ympärillä esitetyt mainokset häiritsivät lukemista, sillä lukuprosessi keskeytyi lukijan katseen siirtyessä mainokseen. Lukusuunnalla oli vaikutusta tarkkaavaisuuden ohjautumiseen. Havaitseminen oli tarkempaa lukusuunnassa eli tekstin oikealla laidalla.

Tuloksista voi päätellä, että mainoksia tai muita häiriötekijöitä ei kannata sijoittaa etenkään tekstin oikealle puolelle. Esimerkiksi verkko-oppimateriaalien kuvien ja videoiden sijoituspaikkaa kannattaa harkita tarkkaan.

Simola havaitsi myös, että lukijan tavoite vaikuttaa tarkkaavaisuuteen. Online-ympäristössä tavoitteena on usein tiedonhaku ja perinteisissä lukuympäristöissä taas sisällön ymmärtäminen.

Simolan tulokset ovat oleellisia, koska Internet on jokapäiväinen kommunikaatio- ja viestintäkanava. Lisäksi online-lukemista ja sen kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu kokeellisilla menetelmillä suhteellisen vähän.

Jaana Simola: Investigating online reading with eye tracking and EEG: The influence of text format, reading task and parafoveal stimuli on reading processes. Helsingin yliopisto 2011. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7358-8.

YLE (9.11.): Pelit opettavat englannin kieltä

Lukiolaispojat saavat tyttöjä enemmän huippuarvosanoja englannin kielessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan tärkein selittävä syy poikien menestykseen on runsas tietokonepelien pelaaminen. Englannin kielen professori kehottaa ottamaan pelit mukaan opetukseen.

Tuttu havainto pelaamisen ja englannin taidon yhteydestä on todettu Helsingin yliopiston englantilaisen filologian pro gradu -työssä, jonka tekijä Olli Uuskoski kävi läpi lähes 500 lukiolaisen pelitottumukset ja englannin numerot.

Aineistosta kävi ilmi, että lukiolaisen englannin arvosana on sitä parempi mitä enemmän hän kertoi pelaavansa tietokone- tai konsolipelejä.

Yli 15 tuntia viikossa pelaavilla lukiolaisilla englannin kurssinumeroiden keskiarvo oli 8,79. Pelejä täysin karttavien lukiolaisten englannin numero oli puolestaan keskimäärin 7,28.

Kieltä oppii erityisesti seikkailu- ja roolipeleistä, joissa viestitään muille pelaajille englanniksi joko pikaviestein tai puhumalla netin välityksellä. Moni suomalaisnuori on oppinut englantia esimerkiksi verkkoroolipelien kestosuosikkia World of Warcraftia pelaamalla.

YLE haastatteli Helsingin yliopiston englannin kielen professori Sanna-Kaisa Tanskasta, joka pitää tutkimustulosta merkittävänä. ”Pelaamisen ja arvosanojen vaihtelun välillä on niin kiistaton yhteys, että on tärkeää tunnistaa pelien merkitys kielitaidolle”, Tanskanen sanoo. Roolipelien kielenkäyttö on lähellä muun elämän vuorovaikutusta, jonka harjoittelu on tärkeää kielen oppimisessa.

Pojat pelaavat tyttöjä enemmän. Ehkä juuri siksi pojat ovat kiilanneet tyttöjen ohi parhaissa englannin arvosanoissa. Sanna-Kaisa Tanskanen ottaisi pelit mukaan opetukseen.

”Nykyään opettajat käyttävät Internetiä esimerkiksi materiaalin näyttämiseen, katsotaan Youtubesta videoita, mutta se on passiivista. Eli aktiivisia pelimahdollisuuksia pitäisi tuoda kaikkien oppilaiden ulottuville, myös niiden tyttöjen ulottuville, jotka eivät luokkahuoneen ulkopuolella niitä niin paljon pelaa”, Tanskanen sanoo.

yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/pojat_kiilaavat_tyttojen_ohi_englannin_kielessa_tietokonepelien_ansiosta_3012279.html

Tiede-lehti: Kaksi kieltä trimmaa aivot

Kahden kielen varhainen oppiminen on aivoille eduksi. Tiede-lehden mukaan jos aivoilta kysyttäisiin, meillä ei kiivailtaisi kielten opiskelusta.

Kielentunnistuskokeissa vastasyntyneet vauvat reagoivat paitsi äidinkieleensä myös mihin tahansa vieraaseen kieleen. Jos vauvan koti on yksikielinen, herkkyys erottaa kielet säilyy puolivuotiaaksi. Sen jälkeen äidinkielen äänteet nousevat valta-asemaan. Jos koti on kaksikielinen, taito on tallella ainakin kahdeksan kuukauden ikään asti.

Lehden mukaan globaalistuvassa maailmassa olisi hyödyllistä panna kaikki lapset kielikylpyyn ja koulussa antaa opetusta kahdella kielellä. Vähintäänkin kannattaisi aloittaa ensimmäisen vieraan kielen opettelu heti, kun lapsi menee kouluun. Jos ensimmäinen vieras kieli tulee eteen vasta yhdeksän vuoden iässä, herkin kielten omaksumisen kausi on päättymässä.

Lehti kirjoittaa: "Vielä 1960-luvulla tutkijat uskoivat, että lapsen on annettava rauhassa oppia äidinkielensä, sillä aivoissa on kapasiteettia vain yhden kielen kunnolliseen omaksumiseen. Jos niihin yritetään ympätä yhtä aikaa toista, kumpikaan ei kehity kunnolla. Sittemmin on käynyt selväksi, että asia on aivan päinvastoin. Kaksi kieltä ei hämmennä lasta. Hän osaa erottaa ne ja pitää ne erillään. Kahden kielen oppiminen sujuu yhtä menestyksekkäästi kuin yhden, ja kielikyvyn merkkipaalut saavutetaan samaan tahtiin."

Sama pätee myös vanhempiin lapsiin ja uusiin kieliin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että kaksi kieltä edistää kolmannen oppimista ja kolmen kielen opettelun jälkeen neljännen oppiminen ei ole hankalaa. Kielet tukevat toisiaan. Kun on opetellut kahden kielen säännöt ja rakenteen, on helpompi oppia uusia kieliä.

Lehden mukaan jokin aika sitten vielä kuviteltiin, että aivoissa on kielille omat kanavansa ja että ne sulkevat kulloinkin pois käytöstä sen, jota eivät tarvitse. Nykykäsityksen mukaan näin ei ole. Kielet ovat tarjolla kaiken aikaa, ja aivot neuvottelevat niiden esiin pääsystä. Tämän voi havaita kuka tahansa, kun mieleen ponnahtaa väärän kielen sana ja oikea löytyy vasta haeskelun jälkeen. Millä mekanismilla aivot tarvittavan kielen valitsevat, ei tarkkaan tiedetä.

Kielitaito liittyy muihin kognitiivisiin kykyihin kuten huomion kohdistamiseen, keskittymiseen ja priorisointiin. On viitteitä siitä, että kaksikielisyys voi jopa suojata muistisairauksilta. Lehden siteeraamassa tutkimuksessa todettiin, että kaksikielisyys ei estä Alzheimerin tautia mutta siirtää ja helpottaa oireita.

Tiede 8/2011, www.tiede.fi/artikkeli/1435/kaksi_kielta_trimmaa_aivot

YLE (6.10.): Ruotsalaisen maahanmuuttajalähiön pahiskoulusta tuli palkittu eliittikoulu

Tukholman Rinkeby on Ruotsin monikulttuurisin lähiö. Rinkebyn koulu on onnistunut nousemaan ongelmakoulusta palkituksi opinahjoksi.  

Koulua johtava Börje Ehrstrand kertoo, että koulun menestyksen salaisuus on sama kuin ongelmakin oli: monikultturisuus. Rinkebyssä yhden nelikökilometrin alueella asuu maahanmuuttajia yli sadasta maasta. Myös Rinkebyn koulussa ovat edustettuina monenlaiset kulttuurit, etniset ryhmät ja uskonnot. Ehrtrandin mielestä monikulttuurisuus antaa nuorille vahvan pohjan, sillä hänen mukaansa tulevaisuuden työmarkkinoilla voittavat monikulttuurisuuden taiturit

Rinkebyhyn itsekin 1980-luvulla muuttanut, suomalaistaustainen Ehrstrand on saanut paljon tunnustusta tavastaan johtaa. Hän kertoo, että koulun vaikeudet käännettiin voitoksi keskustelemalla koko henkilökunnan kanssa:
– Pohdimme, miten lapsista tehdään voittajia työmarkkinoilla, ja tulimme siihen tulokseen, että siellä menestyy, jos vuorovaikutustaidot ovat kunnossa. Päätimme satsata kieleen ja kommunikointiin.

Monikulttuurisen koulun oppilaat saavan harjoitusta nimenomaan tärkeimmässä eli sosiaalisissa taidoissa, Ehrstrand sanoo.

Börje Ehrstrand kertoo olevansa ylpeä suomalaisjuuristaan:
– Suomen koulut antavat maailman parasta opetusta, ja olen ylpeä, että olen saanut opiskella Suomessa.

yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/10/ruotsalaisen_maahanmuuttajalahion_ pahiskoulusta_tuli_palkittu_eliittikoulu_2928112.html

Lapin Kansa (27.9.):

Yhä harvempi rovaniemeläinen peruskoululainen opiskelee valinnaista kieltä.

Kaikki rovaniemeläislapset aloittavat kolmannella luokalla englannin ja seitsemännellä luokalla ruotsin opiskelun. Osassa kouluista tarjotaan A2-kielenä ruotsia, ranskaa, saksaa, venäjää tai saamea. Valinnaiskielten ryhmiä ei kuitenkaan aina synny. Vastaavasti lukioissa on entistä vähemmän lyhyiden kielten jatkajia.

Espanjaa on tarjolla vasta lukiossa. Tänä syksynä aikuislukion espanjantunnit siirrettiin alkamaan aikaisemmin, jotta päivälukiolaisillakin olisi mahdollisuus osallistua opetukseen. Kysyntää oli niin paljon, että ryhmiä piti järjestää kaksi.

Euroopan kielten teemapäivänä 26.9. Revontuli-keskuksessa järjestettiin kielipäivän tapahtuma, jossa esiteltiin eri kieliä. Tavoitteena oli kannustaa lapsia ja nuoria valinnaiskielten opintoihin. Kielipäivä muistutti nuoria siitä, että heidän kannattaa opiskella muitakin kieliä kuin englantia.

Lehdessä haastatellut koululaiset olivatkin innostuneita kielistä. Kaikilla ei kuitenkaan oman koulun puutteellisen tarjonnan vuoksi ollut mahdollisuutta opiskella muita kieliä kuin englantia ja ruotsia.

HS (12.9.): Yo-arvosanat eivät sovellu pääsykokeeksi

Yliopistojen uusia opiskelijoita ei voi valita ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Laaja valinnaisuus ja suhteellinen arvostelu vähentävät tulosten vertailukelpoisuutta. Tätä mieltä ovat Helsingin yliopiston tutkijat Sirkku Kupiainen ja Patrik Scheinin, jotka ovat käyneet läpi yli 130000 ylioppilaan koetulokset vuosilta 2006–2009.

Osa kirjoittajista valitsee helppojen aineiden yhdistelmiä, mutta osa kirjoittaa useita vaikeita aineita. Suhteellisen arvostelun takia vaativissa aineissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja, mikä vähentää koko tutkinnon vertailukelpoisuutta.

Esimerkiksi pitkän ranskan ja saksan valinneet menestyivät keskimääräistä paremmin koko tutkinnossa. Harvemmin luettujen kielten kirjoittajia on kuitenkin niin vähän, että kokeiden suhteellinen arvostelu heikentää tutkijoiden mukaan perusteettomasti monen ylioppilaan kokonaismenestystä. Suhteellinen arvostelu myös ohjaa kokelaita jättämään kielen kirjoittamatta. Tämä näkyy esimerkiksi keskipitkän ruotsin kokeessa, jota valitaan entistä vähemmän.

Opetusministeriön tavoitteena on ollut lisätä ylioppilastutkinnon painoarvoa korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa, jotta opintojen aloitusikä alenisi. Tutkijoiden mukaan nykyinen ylioppilastutkinto on käytännössä niin pirstaleinen, ettei se sovellu opiskelijavalintojen perustaksi. Arvosanojen käyttö valinnoissa päinvastoin loukkaa hakijoiden oikeusturvaa.

Tutkintoon kuuluu neljä pakollista koetta, joiden lisäksi voi kirjoittaa ylimääräisiä. Keskimäärin tutkintoon sisällytetään viisi ainetta. Kaikille yhteinen koe on äidinkieli, ja loput kolme pakollista valitaan toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalikokeen joukosta. Esimerkiksi matematiikkaa ei kirjoita lainkaan viidennes ylioppilaista. Naisista osuus on 28 prosenttia. Keskipitkän ruotsin valitsee alle puolet miespuolisista kokelaista.

Monikieliset ja -kulttuuriset oppilaat haastavat koulun käytänteet

Opetusta selkeyttävät perusratkaisut hyödyttävät kaikkia oppilaita – myös syntyjään suomenkielisiä.
 
Oppilaiden suomen kielen taidon puutteet asettavat haasteita opetukselle: opettajat tarvitsevat tietoa kielenoppimisesta ja taitoa arvioida, miten opetusta on syytä mukauttaa oppilaan ymmärtämisen varmistamiseksi, lehtori Eija Aalto Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksesta kertoo Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressissa torstaina.
 
Aallon mukaan on hyvä miettiä, mikä todella on oppiaineiden ydinainesta ja mikä kenties kyseenalaistamatonta perinteen painolastia. On myös tarpeen pohtia, miten oppilaiden vaihtelevat koulutaustat ja elämänkokemukset sekä moninainen kielitaito saadaan opetuksen voimavaraksi ja mahdollistetaan se, että oppilaat voivat hyödyntää aiempaa osaamistaan uusien tietojen ja taitojen omaksumisessa.
 
Jyväskylän yliopiston Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressissa 3.–4.8.2011 tarkastellaan erityisesti uudistuvaa opettajuutta. Päiville osallistuu lähes 300 perusopetuksen erityisopettajaa, luokan- ja aineenopettajaa, oppilashuoltohenkilöstöä, toisen asteen erityis- ja aineenopettajia sekä hallinnon edustajia.

Tunnetko SlideSharen?

SlideShare on Internetissä toimiva ilmainen esitystenjakopalvelu, jonne käyttäjät voivat lisätä PowerPoint-, PDF-, Keynote- ja OpenOffice-esityksiään.

SlideShare on lanseerattu vuonna 2006. Se muistuttaa YouTubea, mutta videoiden sijaan siinä on kalvoesityksiä.

SlideSharesta voi etsiä tietoa aiheista, joista on kiinnostunut. Esimerkiksi sosiaalisen median palveluista on paljon kalvoesityksiä, joista osa opastaa medioiden käyttöön alkeista asti. Jos vaikkapa Second Life -virtuaalimaailma kiinnostaa, tutustumisen siihen voi aloittaa osoitteesta http://www.slideshare.net/jaakkokeskari/second-life-alkeet-presentation.

Myös hakusanalla ”kieltenopetus” voi löytää mielenkiintoisia esityksiä. Esimerkiksi verkko-opetuksen työkaluja ja pedagogiikkaa esitellään osoitteessa http://www.slideshare.net/saukkorauta/verkko-kieltenopetuksessa.

http://www.slideshare.net

Väitös: Opettaja kaipaa tukea uran alkuvaiheessa

Maria Ruohotie-Lyhty selvitti kasvatustieteen väitöskirjassaan, miten vastavalmistunut vieraan kielen opettaja kehittyy ammatillisesti ensimmäisten työvuosien aikana. 

Vastavalmistunut opettaja kohtaa työssään samat haasteet kuin kokeneempi kollegansa. Koska hänen opettajuutta koskeva tietonsa ja kokemuksensa on vähäisempi, hän kohtaa vanhempaan kollegaansa verrattuna myös joukon lisähaasteita. Nuori opettaja kokee olonsa työyhteisössä monesti epävarmaksi ja ulkopuoliseksi kokemattomuutensa ja työsuhteen määräaikaisuuden vuoksi.
 
Osa tutkimuksessa haastatelluista opettajista koki työolosuhteiden rajoittavan mahdollisuuksiaan. Heidän kokemuksensa itsestään toimijoina ja omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa työnsä sisältöihin oli heikko. He omaksuivat toimintamallin, jolle tyypillistä oli turvautuminen perinteisiin opettajuuden malleihin, työyhteisöstä vetäytyminen ja etäisyyden pitäminen oppilaisiin.

Muutama opettaja kuitenkin omaksui aktiivisen toimintamallin, jolle oli tyypillistä osallistuminen työyhteisön toimintaan, tutustuminen oppilaisiin myös oppituntien ulkopuolella ja kokeileva opettaminen. Näillä opettajilla oli vahva kuva itsestään toimijoina, ja he ottivat vastuuta omasta kehittymisestään. Aktiivisuus ja kokeileva asenne työhön rikastutti opettajien tietoa ja kasvatti heidän asiantuntemustaan.
 
Vastavalmistuneen opettajan heikko käsitys itsestään toimijana ja työyhteisön jäsenenä vaikeuttaa opettajan ammatillista kehittymistä ja liittymistä opettajayhteisöön. Ruohotie-Lyhdyn väitös nostaa keskeiseksi tekijäksi opettajan toimijuuden tukemisen. Hänen mukaansa tähän tulisi kiinnittää huomiota opettajaksi opiskelun aikana ja työelämän alkuvaiheissa.

Ruohotie-Lyhty kirjoittaa väitöskirjansa aiheesta lokakuun Tempuksessa.

Maria Ruohotie-Lyhty: Opettajuuden alkutaival. Vastavalmistuneen vieraan kielen opettajan toimijuus ja ammatillinen kehittyminen. Jyväskylän yliopisto 2011.

Väitös: Bättre folk, bättre smak?

FM Riie Heikkilä tutki sosiaalipolitiikan väitöskirjassaan suomenruotsalaista elämäntyyliä.

Suomenruotsalaisiin liittyy sitkeä myytti valtaväestöä paremmasta ja menestyksekkäämmästä elämästä. Onko bättre folk vain stereotypia, vai onko siinä hiven totuutta?

Heikkilä havaitsi tutkimuksessaan, että suomenruotsalaiset eivät ole kulttuurisesti yhtenäinen vähemmistö. Koulutetut kaupunkilaissuomenruotsalaiset poimivat käyttöönsä kulttuuria sekä suomen- että ruotsinkielisistä kulttuuripiireistä, kun taas maaseudun pelkkää ruotsia puhuvat suomenruotsalaiset eivät juurikaan harrasta tai kuluttavat vain ruotsinkielistä paikallista kulttuuria. Ryhmät saattavat suhteutua toisiinsa hyvinkin ennakkoluuloisesti.

Väitöksessä on lähestytty kulttuuria seitsemän kulttuurialueen (musiikki,
elokuvat, TV, taide, lukeminen, syöminen ja pukeutuminen) kautta. Heikkilän mukaan suomenruotsalaisten kulttuurinen maku heijastaa pitkälti heidän yhteiskunnallista asemaansa, asuinpaikkaansa, ikäänsä ja muita vastaavia tekijöitä. Ruotsinkielinen keskiluokka erottuu joukosta korostaessaan suomenruotsalaista identiteettiään, suomenruotsalaista kulttuuriperintöä ja ruotsin kielen puhumisen tärkeyttä.

Riie Heikkilä: Bättre folk, bättre smak? Suomenruotsalainen maku ja kulttuuripääoma. Helsingin yliopisto 2011.

Jyväskylän kielentutkimusta tuettiin

Jyväskylän yliopiston kielentutkijat menestyivät hyvin Suomen Akatemian hauissa tänä keväänä.

Menestyneet hankkeet olivat Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen professorin Tarja Nikulan tutkimus, joka käsittelee vieraalla kielellä tapahtuvaa opetusta ja siihen liittyvää sisältöjen ja kielen integrointia, sekä kielten laitoksen professorin Sari Pietikäisen tutkimus, joka tarkastelee monikielisyyttä, kielellisiä jännitteitä ja innovaatioita vähemmistöyhteisöissä. Molemmat hankkeet ovat kansainvälisesti verkottuneita. Lisäksi Ari Huhta Soveltavan kielentutkimuksen keskuksesta sai tutkijatohtorin paikan tutkimuksellaan, joka käsittelee vieraan kielen kirjoitustaidon kehittymisen diagnosointia.

Suomen Akatemia tuki edellä mainittuja tutkimushankkeita yhteensä n. 1,5 miljoonalla eurolla.
 
Jyväskylässä on keskitytty viime vuosina tutkimukseen, jossa kieltä, kielen käyttöä ja kielen oppimista tarkastellaan sosiaalisissa ja kulttuurisissa konteksteissa, monikielisen ja monimediaisen yhteiskunnan osana. Rahoitusta saaneita tutkimuksia yhdistää näkemys kielestä keskeisenä inhimillisen toiminnan resurssina, ilmiönä, joka kytkeytyy muihin arkisiin ja institutionaalisiin toimintoihin ja muuttuu niiden mukana.

Tukeakseen kielten alueen kehitystä jyväskyläläiset kielentutkijat ovat perustaneet Kielikampuksen, joka on Jyväskylän yliopiston neljän eri yksikön välinen yhteistyöverkosto. Kesäkuussa Kielikampus isännöi kansainvälistä konferenssia ”New Dynamics of Language Learning: Spaces and Places – Intentions and Opportunities”, joka tuo yhteen kielen oppimisen ja opetuksen johtavat asiantuntijat eri puolilta maailmaa.

OPH: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö odottaa yhä läpimurtoaan

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö on Suomessa edelleen vähäistä. Uusien ja tehokkaampien laitteiden lisäksi tarvitaan uudenlaista pedagogista ajattelua ja teknologiamyönteisempää asennetta. Opetushallitus on tilannekatsauksessaan tarkastellut tieto- ja viestintätekniikan vaikutuksia oppimistuloksiin, oppimiseen, opettamiseen ja opiskelumotivaatioon.

Tieto- ja viestintätekniikan käytöllä on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia. Se on esimerkiksi parantanut oppimistuloksia ja antanut lisämotivaatiota opettamiseen ja oppimiseen. Tietokonepohjaisen arvioinnin lisääntyminen voi tehostaa opetusta, sillä se helpottaa opettajan työtä.
 
Myönteisiä vaikutuksia himmentävät kuitenkin negatiiviset tuntemukset, jotka näyttävät olevan opettajien keskuudessa yleisempiä Suomessa kuin muualla Pohjoismaissa. Esteinä opetuskäytön lisäämiselle pidetään erityisesti opettajien aikapulaa mutta myös puutteellista osaamista ja teknisesti pätevän henkilöstön puutetta.

Kuntien ja koulujen välillä on suuria eroja laitekannassa ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön laajuudessa. Tieto- ja viestintätekniikan mielekäs pedagoginen opetuskäyttö on Opetushallituksen katsauksen mukaan myös tasa-arvokysymys. Jokaisella on oltava oikeus oppia tieto- ja viestintätekniikan perustiedot ja -taidot perusopetuksen aikana tulevaa työelämää ja jatko-opintoja varten.

Opetushallituksen tilannekatsauksessa käsitellään myös digitaalista oppimateriaalia, sosiaalista mediaa ja etäopetusta. Tarkastelu perustuu aiempiin tutkimuksiin ja tilastoihin.
 
http://www.oph.fi/julkaisut/2011/tieto_ja_viestintatekniikka_opetuskaytossa

HS (17.5.): Venäläiset mökkiläiset lisäävät venäjää osaavan työvoiman tarvetta Itä-Suomessa

Itä-Suomen yliopisto tekee tutkimusta siitä, miten venäläisten mökkeilyyn suhtaudutaan Savonlinnan seudulla.

Lehti nostaa esimerkiksi Sulkavan kunnan, jossa Venäjältä tulevat matkailijat vilkastuttavat kauppaa ja elinkeinoelämää. Vuodenvaihteessa lomailevat venäläiset tuovat myös piristystä hiljaiseen talveen. Suurin osa sulkavalaisista saa jo elantonsa palveluista ja yhä harvempi maa- ja metsätaloudesta.

Sulkavalla venäläisiä palvellaan venäjäksi. Joissakin liikkeissä on venäjäntaitoista henkilökuntaa, ja toiset suunnittelevat sellaisen palkkaamista. Kunnan matkailukarttaan aiotaan käännättää venäjänkielinen liite.

Lehti kirjoittaa, että niin suomalaiset kuin venäläiset arvostavat mökillä rauhaa. Kontaktia mökkinaapureihin ei juuri oteta. Tästä seuraa, että venäläiset eivät välttämättä tiedä, miten suomalainen yhteiskunta toimii, ja käytännön asiat kuten jätehuolto voivat aiheuttaa pulmia. Naapuruus on kuitenkin sujunut enimmäkseen ongelmitta.

Venäläisten kiinteistökauppoja ei suoranaisesti vastusteta, sillä sen taloudelliset hyödyt ymmärretään. Osa vastustajista arvelee venäläisten tuovan mukanaan rikollisuutta. Tutkimuksessa haastatellut venäläiset kuitenkin hakeutuvat Suomeen juuri turvallisen ympäristön ja rikosten vähyyden vuoksi.

Lehden mukaan useimpien vastanneiden mielestä venäläiset ovat sivistynyttä ja hyvin käyttäytyvää väkeä. Edes kaikki vastustajat eivät täysin tuomitse heitä.

Sivistys (25.5.): Liioitellaanko arkioppimisen merkitystä?

Sivistys-verkkolehden haastattelema koulutustutkija Dirk Van Damme ei usko arkioppimisen koskettavan kaikkia ihmisryhmiä. OECD:n tutkimusjohtajan mielestä laadukas muodollinen opetus parhaiden opettajien johdolla on oppimisen paras tae.

Van Dammen mukaan informaalin oppimisen merkitystä liioitellaan ja siihen kohdistuu epärealistista optimismia. Arkioppimisesta ei ole riittävää näyttöä. Van Damme kaipaa tasokasta tutkimusta arkioppimisesta: ”Aihe on kiinnostava ja tärkeä, mutta esimerkiksi vapaa-ajan tahattoman oppimisen tulosten mittaaminen on metodologisesti vaikeaa.”

Sivistyksen haastattelema Van Damme on huolissaan oppimisen tasa-arvosta. Hänen mukaansa informaalin oppimisen teoriat ovat vahvimmillaan kuvatessaan keskiluokkaisia, koulutettuja henkilöitä ammentamassa ympäristöstään tietoa ja valmiuksia. Oppimisvaikeuksisten, matalasti koulutettujen ja huono-osaisten kohdalla informaali oppiminen ei takaa tuloksia. Koulutetut, ensiluokkaiset opettajat ovat tulosten paras tae.

”Koulutuksen ammattilaisten tehtävä on luotava sellaiset olosuhteet oppimiselle, että kaikenlaiset oppijat saavuttavat tuloksia. Emme voi kaikkien osalta naiivisti luottaa jatkuvaan spontaaniin oppimiseen”, Van Damme kiteyttää.

Dirk Van Damme on OECD:n koulutus- ja innovaatiotutkimuksen keskuksen CERI:n johtaja.

http://www.sivistys.net/uutiset/oecd_n_van_damme__arkioppimisen_merkitysta_liioitellaan.html

Luovuutta koulutukseen

Oivallus-hankkeessa pohditaan, millaisia taitoja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan ja miten näitä taitoja voidaan koulutuksessa kehittää.

Koulutusjärjestelmän yhtenä tavoitteena on ollut valmistaa ihmisiä teollisen yhteiskunnan palvelukseen. Teollisen yhteiskunnan töissä tehtävät oli määritelty täsmällisesti ja jaettu etukäteen työntekijöille, jotka työskentelivät pitkälti erillään toisistaan. Yhden taidon oppiminen riitti pitkäksi aikaa.

Teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty kohti tietoyhteiskuntaa tai kokeiluyhteiskuntaa. Oivallus-hankkeen mukaan keskeiseksi on noussut se, osataanko työskennellä uudella tavalla ja siten saada aikaan uudistettuja tai uusia ratkaisuja. Tarkat ohjeet korvautuvat suuntaviivoilla, ja tavoitteetkaan eivät välttämättä ole ennakolta määrättyjä. Työn sisällöt ja säännöt määritellään usein itse tai yhdessä muiden kanssa.

Hankkeen mukaan tähän tulevaisuuskuvaan on vastattava kouluttamalla ennakkoluulottomia kokeilijoita. Tämä tapahtuu nostamalla luovuuden edistäminen kaiken koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi. Luovuus on mahdollisuuksien huomaamista ja vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista. Luovuutta edistävä koulutus kannustaa kokeilemaan virheitä pelkäämättä. Siinä panostetaan taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan.

Hankkeen loppuraportissa todetaan, että oppimismenetelmien vaihteleminen valmentaa vaihtelevien työtapojen tehtäviin. Tulevaisuudessa koulut avaavat oviaan yhä rohkeammin ja oppimista tapahtuu kaikkialla. Opettajuus muuttuu entistä yhteisöllisemmäksi. Oppimisen arviointi on keskeinen muutosten toteuttamisen väline - jos arvostetaan vain oikeassa olemista, virheitä aletaan pelätä eikä uusia ratkaisutapoja uskalleta kokeilla.

EK:n koordinoima Oivallus eli ”Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden Suomessa” alkoi vuonna 2008. Hanke päättyy elokuussa 2011. EK:n lisäksi Oivallusta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Opetushallitus.

Oivalluksen loppuraportissa tarkastellaan 2020-luvun työelämään valmentavaa oppimista ja koulutusta:
http://www.ek.fi//www/fi/tutkimukset_julkaisut/2011/Oivallus-web-v4_final.pdf

Opettaja (20.5.): Koulumenoja leikattu liikaa

Koululaitoksen käyttömenot ovat kasvaneet hitaammin kuin koulutuksen kustannukset. Säästöjen vaikutuksista on liian vähän tietoa, mutta jotain voi päätellä siitä, että PISA-tutkimuksissa heikoimpien suomalaisoppilaiden oppimistulokset ovat heikentyneet entisestään.

Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi harmittelee lehdessä, että Suomessa ei ole tarpeeksi tietoa siitä, mitä uusia kustannuksia lyhyen aikavälin säästöt aiheuttavat. Yhden ikäluokan kehitystä olisi seurattava vähintään viisi vuotta, jotta tiedettäisiin, miten esimerkiksi kyläkoulun lakkauttaminen on vaikuttanut oppilaisiin ja koko alueeseen. Lehti muistuttaa, että kouluttaminen on hyvää ennaltaehkäisyä myös sosiaaliturvassa.

NZZ (8.5.): Kaikille kielille on tilaa

Neue Zürcher Zeitung -lehti muistuttaa, että kielten vastakkainasettelu on turhaa.

Lehti kirjoittaa, että kieliä käsittelevät julkiset keskustelut herättävät suuria intohimoja, koska kieli koskettaa jokaista.

Lehden mukaan monet poliitikot tuntuvat kuvittelevan, että ihmisaivoissa on rajallinen määrä eri kielille varattuja laatikoita. Tästä seuraa, että on ikään kuin varottava täyttämästä näitä laatikoita ”arvottomilla” kielillä. Mikään kieli ei kuitenkaan ole arvoton, ja aivoissa on paljon tilaa eri kielille, äidinkielelle ja vieraille kielille.

Jos lasten kielitaitoa ja kielenoppimiskykyä halutaan tukea, on hyvä muistaa, että kieli on iloinen asia. Puhumisen iloa pitäisi vaalia. Päiväkodeissa, esikouluissa ja kouluissa pitäisi puhua, lukea, kertoa satuja ja laulaa – mahdollisimman monilla kielillä.

Lehti on tarttunut aiheeseen, koska joissakin Sveitsin kantoneissa kiistellään paikallismurteiden ja yleiskielen asemasta.

Koko artikkeli saksaksi:

http://www.nzz.ch/nachrichten/startseite/hoeren_wir_auf_mundart_gegen_hochdeutsch_auszuspielen_1.10505467.html

HS (13.5.): Valtaosa suomalaisista käyttää Internetiä useilla kielillä

Tuoreen eurobarometrin mukaan 70 prosenttia suomalaisista Internetin käyttäjistä lukee verkkosivustoja myös muilla kielillä kuin äidinkielellään.

Yleisimmin käytetty vieras kieli on englanti, jonka mainitsi 67 prosenttia suomalaisista vastaajista. Ruotsin mainitsi 15 prosenttia ja saksan 10 prosenttia.

Lehden haastatteleman asiantuntijan mukaan suuri syy ulkomaisen verkkosisällön kuluttamiseen on uutisten seuraaminen. Noin 40 prosenttia suomalaisista lukee ainakin kerran päivässä verkosta uutisia muulla kielellä kuin äidinkielellään. 10 prosenttia suomalaisista vastaajista tekee niin useamman kerran päivässä.

Vastaajista alle puolet, 48 prosenttia, kertoo käyttävänsä Internetiä useamman kerran päivässä. EU:n keskiarvo on 54 prosenttia.

Internetin käyttöä EU-maissa koskeva tutkimus on tehty tämän vuoden tammikuussa, ja siihen osallistui 13 752 Internetin käyttäjää 27:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Suomessa haastateltuja oli 500.

Barometri on julkaistu PDF-muodossa osoitteessa http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_313_en.pdf

Meidanperhe.fi: Mikä kieli lapsen kannattaisi valita opiskeltavaksi?

Meidän Perhe -lehden nettisivuilla muistutetaan, että mitä nuorempana kieltenopiskelun aloittaa, sitä helpompaa se on. Monissa kouluissa ensimmäisenä vieraana kielenä tarjotaan vain englantia, vaikka sen ehtisi oppia myöhemminkin.

Maailma ja työelämä kansainvälistyvät, mutta koulujen kieltenopetus yksipuolistuu surullisesti. Etenkin saksan, ranskan ja venäjän opetus on vähentynyt viime vuosina.

Moni kieltenopettaja on sitä mieltä, että kieltenopiskelu kannattaisi aloittaa jostain muusta kielestä kuin englannista. Yhteiskunta tarjoaa niin paljon tukea englannin oppimiseen, että sen ehtii oppia, vaikka aloittaisi myöhemmin.

Meidanperhe.fi kysyy, mitä kieliä suomalaislasten sitten pitäisi opiskella englannin lisäksi. Ruotsin osaamisesta ei ole Suomessa koskaan haittaa. Lisäksi olisi hyvä osata EU:n yleisimpiä kieliä saksaa ja ranskaa. Venäjää ja espanjaa tarvitaan myös. Tulevaisuuden työmarkkinoilla kiinan tai arabian osaamisesta voi olla hyötyä.

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koululainen/741/kielten_opiskelu_kannattaa_aloittaa_nuorena

Opettaja (6.5.): Osaamisen taso laskenut huolestuttavasti

Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on huonontunut 2000-luvulla.

Opettaja-lehden mukaan koko ikäluokan yleisiä oppimis- ja päättelytaitoja on mitattu Vantaalla toteutetussa seurantatutkimuksessa. Oppilaiden keskimääräinen osaamisen taso oli laskenut kaikilla mitatuilla osa-alueilla noin neljänneksen edellisestä, vuonna 2004 tehdystä tutkimuksesta. Suurin ero edelliseen mittaukseen oli keskitason oppilailla, joiden kotikieli on suomi.

Peruskoululaisten taitojen heikentyminen on havaittu viime aikoina myös esimerkiksi PISA-tutkimuksessa ja Opetushallituksen äidinkielen oppimistulosten arvioinnissa.

Lehden mukaan OAJ:n erityisasiantuntija Riitta Sarras ei usko koulussa ja opetuksessa tapahtuneen näin suurta muutosta. Hän arvelee, että tutkimustulosten taustalla on yhteiskunnan, asenteiden ja arvojen muutos. Sarraksen mukaan nämä signaalit on otettava vakavasti, kun tuntijakoa ja opetussuunnitelman perusteita uudistetaan.

Yliopisto-lehti: Musiikki edistää kielen oppimista

Musiikkiharrastuksen pitäisi olla jokaisen lapsen ulottuvilla. Tätä mieltä ovat psykologian tutkija, professori Minna Huotilainen ja Uudenmaan läänintaiteilija Ava Numminen. Heidän mukaansa soitto- tai lauluharrastuksesta on hyötyä kaikissa oppiaineissa.

Yliopisto-lehden mukaan musisointi vahvistaa aivoalueita, jotka säätelevät kuuntelua ja hienomotoriikkaa. Tämä edistää esimerkiksi äidinkielen hahmottamista. Keskittymiskyky paranee ja vieraan kielen ääntäminen helpottuu. Koulupäivän aikana pidetyt musiikkituokiot ovat myös hyödyllisiä, koska ne lisäävät vireyttä.

Lehden mukaan suurin hyöty musiikkiharrastuksesta koituu, jos soitto- tai laulutunnit aloittaa viimeistään yhdeksänvuotiaana. Lehdessä siteerataan läänintaiteilija Nummista, joka toteaa, että musiikin käytöstä pitäisi antaa opettajille täydennyskoulutusta.

HS (20.4.): Isoissa kaupungeissa koulujen erot suuria

Helsingin Sanomien mukaan yläasteen koulujen erot vanhempien koulutustasossa ja oppilaiden keskimääräisessä koulumenestyksessä ovat erittäin hälyttäviä Helsingissä ja Espoossa.

Pisa-tutkimuksen tulokset Suomen koulujen tasaisesta osaamisesta pätevät valtaosaan kunnista mutta eivät suuriin kaupunkeihin. Vantaalla koulujen erot eivät ole suuria, koska kaupungin koulutuspolitiikka on ollut tasapuolisempaa ja oppilaaksiottoalueista on pidetty tiukemmin kiinni. Muissa yli 100000 asukkaan kunnissa erot ovat lähes yhtä suuria kuin Helsingissä.

Koulujen erilaistumista selvitetään Suomen Akatemian Lasten ja nuorten hyvinvointi ja terveys -tutkimusohjelmassa. Helsingin Sanomat siteeraa dosentti Matti Rimpelää, jonka mukaan seuraavaksi on tarkoitus tutkia, eteneekö koulujen eriytyminen Helsingistä koko 14 kunnan metropolialueelle.

Tutkimuksessa on käytetty aineistona yläluokkien kouluterveyskyselyjä vuosilta 2002–2010 ja oppilaiden lukuaineiden keskiarvoja. Mittaria on tarkoitus tarkentaa ottamalla mukaan OPH:n äidinkielen ja matematiikan testit.

Aamulehti (15.4.): Arabiemiraatit osti 31 opettajaa Suomesta

Suomalaiskoulujen hyvä maine sai Arabiemiraatit ostamaan opetuspalveluita Suomesta.

Lehden mukaan Suomi teki viime kesänä sopimuksen Abu Dhabin opetushallinnon kanssa siitä, että maahan viedään 29 opettajaa ja kaksi rehtoria pyörittämään alakoulun opetusta. Abu Dhabin ja Al Ainin kouluissa toimii myös paikallisia opettajia.

Suomalaisopettajat lähtivät matkaan elokuussa, useimmat perheensä kanssa. Aamulehdessä haastateltu englanninopettaja Jaana Wilkko on erittäin tyytyväinen kokemuksiinsa Arabiemiraateissa. Koulun opetuskieli on englanti, mutta se ei suinkaan ole oppilaiden äidinkieli. Oppilaiden kielitaidon taso vaihtelee, ja se tuo oman haasteensa opetukseen. Wilkon mukaan suurin kulttuurishokki on ollut se, että opetuksessakin pitää tarkastella kaikkea uudesta näkökulmasta.

Lehden mukaan Arabiemiraattien kulttuuriin kuuluu, että suuri osa palveluista ostetaan ulkomailta. Suomalaisopettajien kanssa tehty sopimus on viisivuotinen, mutta sille toivotaan jatkoa.

Vaalikirjoituksia kieltenopetuksesta

Pohditko, mitä mieltä eri puolueissa ollaan kielitaidon ja kieltenopetuksen merkityksestä? Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehden vaalinumero vastaa kysymyksiisi.

Kielikoulutuspolitiikan verkoston Kieli, koulutus ja yhteiskunta -verkkolehdessä julkaistaan artikkeleja ja puheenvuoroja kielikoulutuksen eri osa-alueilta. Verkoston vaalinumero on ilmestynyt huhtikuun alussa.

Lehden vaalikirjoitukset:

• Keskusta: Suomi kansainvälistyy ja kielivalikoima sen mukana - Kielitaito ja kulttuurin tuntemus tulevaisuuden voimavara
• Hanna-Leena Hemming (Kokoomus): Keskusta torppasi kieltenopetuksen kehittämisen
• Muutoksen yhteiskannanotto (Muutos 2011): Pakollisesta ruotsin kielen opiskelusta on luovuttava
• Joonas Mäkinen (Piraattipuolue): Piraatit ja tietoyhteiskunnan koulutuspolitiikka
• Mikaela Nylander (RKP): Monta kieltä avartaa mieltä
• SDP: Kielten opetusta on monipuolistettava
• SKP: SKP:n kielikoulutuspoliittisia näkemyksiä
• Pekka Sivonen (Vapauspuolue): Kielikoulutuspolitiikassa paljon korjattavaa
• Vasemmisto: Vasemmisto haluaa lisäresursseja kieltenopetukseen
• Jouni Vauhkonen (Vihreät): Kielivarannon rikkaus kasvaa jakamalla
  

Vaalinumero on luettavissa osoitteessa http://www.kieliverkosto.fi/journal/issue/12/.

Kieli, koulutus ja yhteiskunta ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa, ja sen kohderyhmää ovat kielikoulutuksen laajan kentän eri toimijat. Lehti on vapaasti luettavissa osoitteessa www.kieliverkosto.fi.

HS (30.3.): Keskustelu kieltenopetuksesta kiihtyy

Kiistely koulujen kieltenopetuksesta on kiihtymässä ennen vaaleja. Helsingin Sanomien mukaan kaikki kannattavat nykyistä monipuolisempia kieliopintoja mutta toisen kotimaisen kielen asema jakaa kantoja myös puolueiden sisällä.

Joissakin puheenvuoroissa esitetään, että ruotsin opiskelun tulisi olla peruskouluissa valinnaista. Tavoitteena on, että lukujärjestykseen tulisi tilaa muillekin elinkeinoelämän kaipaamille kielille kuten venäjälle, saksalle, ranskalle ja kiinalle.

Toisaalta on esitetty, että koska ruotsia osataan yhä huonommin, sitä pitäisi opettaa ja opiskella entistä enemmän. Sekä Opetushallituksen että Folktingetin työryhmät esittivät muun muassa, että pakollisten ruotsin opintojen tulisi alkaa vuotta nykyistä aiemmin eli viimeistään kuudennella luokalla. Folktingetin työryhmä ehdotti myös, että ylioppilastutkinnossa äidinkielen lisäksi kaikille pakollisia olisi vastedes kaksi muuta kieltä.

Lähipäivinä asetetaan opetusministeriön ja oikeusministeriön yhteinen työryhmä, jonka tehtävänä on arvioida ruotsin opintoja erityisesti perustuslain ja kielilain määrittelemien ruotsinkielisten oikeuksien näkökulmasta.

Opettajat Suomessa

Suomalaisten opettajien korkea koulutustaso on hyvien oppimistulosten tae. Opettajien muodollinen kelpoisuus opettamassaan aineessa on sangen korkea ja lievästi parantunutkin vuodesta 2008.

Tilastokeskus keräsi keväällä 2010 tietoa suomalaisesta opettajistosta opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Lähes 90 prosenttia oppilaitoksista vastasi kyselyyn. Vastaava tiedonkeruu tehtiin viimeksi vuonna 2008. Tulokset on koottu Opetushallituksen julkaisuun Opettajat Suomessa 2010.

Selvityksessä mukana olleissa perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kouluissa työskenteli kevätlukukaudella 2010 yhteensä 7928 sellaista lehtoria ja päätoimista tuntiopettajaa, jonka eniten opettama oppiaine oli jokin kieli äidinkieli ja kirjallisuus mukaan lukien. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kielten lehtoreista ja päätoimisista tuntiopettajista 93,7 prosentilla oli muodollinen kelpoisuus antaa opetusta hoitamassaan tehtävässä.

Suurista aineenopettajaryhmistä suhteellisesti eniten tehtäväänsä muodollisesti kelpoisia opettajia selvityksen kouluissa oli saksan kielessä. Saksa oli opettajan eniten opettamana oppiaineena yhteensä 396 lehtorilla ja päätoimisella tuntiopettajalla. Heistä 97,2 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia antamaan opetusta hoitamassaan tehtävässä. Toisen kotimaisen kielen ruotsin lehtoreista ja päätoimisista tuntiopettajista 96,4 prosenttia ja englannin kielen opettajista 95,8 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia.

Kielten opettajien kelpoisuustilanne oli suhteellisesti hieman parantunut ajanjaksolla 2008–2010. Opettajaryhmistä suhteellisesti eniten oli parantunut espanjan kielen opettajien kelpoisuustilanne. Tehtäväänsä muodollisesti kelpoisten opettajien osuus espanjan kielen päätoimisista opettajista oli kasvanut 4,6 prosenttiyksikköä kevätlukukaudesta 2008 kevätlukukauteen 2010.

Opettajat Suomessa 2010 -julkaisun pdf versio on osoitteessa www.oph.fi/julkaisut/2011/opettajat_suomessa_2010.

Kansalliskieliselvitys esittää toimenpiteitä toisen kotimaisen kielen osaamisen parantamiseksi

Opetushallitus on selvittänyt, onko suomen ja ruotsin opetus riittävää perustuslaissa säädettyjen kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Selvitys käsittelee suomen ja ruotsin kielen osaamisen tarvetta työelämässä, kielten opetusta toisena kotimaisena kielenä sekä toisen kotimaisen kielen oppimistuloksia ja niiden kehitystä.
 
Selvityksen mukaan kansalliskielten osaaminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana heikentynyt. Kehitys on erityisen huolestuttavaa ruotsin kielessä. Ruotsin kielen osaamista tulee parantaa, jotta turvataan perustuslaissa säädetty oikeus käyttää tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa omaa kieltään.
 
Toimenpiteinä osaamisen parantamiseksi selvityksessä esitetään muun muassa, että toisen kotimaisen kielen opetus aloitettaisiin aiemmin ja opetustarjontaa lisättäisiin perusopetuksessa. Lisäksi opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin aloittamaan kielenopetus, jos vähintään kymmenen oppilasta saman opetuksen järjestäjän kouluissa on valinnut kielen. Selvitykseen sisältyy myös lukiota, ammatillista koulutusta, ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja aikuiskoulutusta koskevia toimenpide-ehdotuksia sekä ehdotuksia, joilla vaikutetaan toisen kotimaisen kielen opiskelua koskeviin asenteisiin.
 
Opetushallituksen tiedotteen mukaan kielellisiä oikeuksia koskevat säännökset tulee ottaa huomioon koulu- ja muita sivistysoloja järjestettäessä. Valtion ja kuntien tulee aktiivisin toimenpitein turvata kielellisten oikeuksien toteutuminen.

Kansalliskieliselvitys on laadittu opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta ja saatavilla osoitteesta www.oph.fi/julkaisut/2011/kansalliskieliselvitys.

Läraren (3.3.): Ruotsinkielisissä kouluissa satsataan kieliin

Ruotsinkieliset oppilaat saavat suomenkielisiä enemmän opetusta A- ja B-kielissä perusopetuksen aikana.

Etenkin 4.–6. vuosiluokalla erot ovat Läraren-lehden mukaan huomattavia: näillä luokka-asteilla ruotsinkielisten koulujen oppilailla on 0,5-1,5 tuntia viikossa enemmän kieliopintoja kuin suomenkielisissä kouluissa.

Lehden mukaan kysessä on ruotsinkielisten koulutuksen järjestäjien, kuntien ja koulujen satsaus kieltenopetukseen.

Tiedot perustuvat Koulutuksen arviointineuvoston helmikuussa 2011 julkaisemiin raportteihin esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmajärjestelmän arvioinnin tuloksista.

Opettaja (25.2.): Kielet ovat pääomaa

Kielitaito on pääomaa, josta on hyötyä koko elämän ajan, Opettaja-lehti toteaa pääkirjoituksessaan. Ylioppilaskokelaat eivät kuitenkaan käytä hyväkseen tilaisuutta oppia elämää varten: yhä harvempi abiturientti suorittaa lyhyen kielen yo-kokeen.

Saksan ja ranskan kirjoituksiin ilmoittautui viime vuonna 40 prosenttia vähemmän kokelaita kuin viisi vuotta sitten. 2000-luvun alussa lyhyen saksan kirjoittajia oli yli 6000, mutta tänä keväänä heitä on vain n. 2100. Lehden mukaan yhtenä syynä on ainereaali: kun esimerkiksi terveystiedon voi kirjoittaa kolmen kurssin jälkeen, kieltä pitäisi opiskella kahdeksan kurssia.

Opettaja-lehti muistuttaa, että yo-kirjoituksissa aidan ylittäminen matalimmasta kohdasta on lyhytnäköistä. Suomi tarvitsee kielitaitoisia osaajia.

Keskipohjanmaa (20.2.): Kielten opetus vähentynyt rajusti

Peruskoulun vieraan kielen opetus on vähentynyt dramaattisesti viidessätoista vuodessa. Nykyään vapaaehtoisen A2-kielen aloittaa 25 prosenttia 4.-5.-luokkalaisista, ja valinnaista B2-kieltä lukee 14 prosenttia 8.-luokkalaisista. 1990-luvun puolivälissä näihin kieliopintoihin tarttui 40 prosenttia mainituista ikäluokista, kirjoittaa sanomalehti Keskipohjanmaa.

Lehden mukaan Opetushallituksessa uskotaan, että kiinnostus valinnaisiin kieliin on lopahtanut englannin suosion kasvamisen ja muiden valinnaisten kouluaineiden helppouden vuoksi. Yhtenä syynä on myös se, että kunnat vaativat entistä isompia opetusryhmiä kielten opettamiseen.

– Varsinkin venäjän opetus laahaa pahasti jäljellä siitä tarpeesta, mitä venäjälle työelämässä jo asetetaan, huomauttaa opetusneuvos Anna-Kaisa Mustaparta Keskipohjanmaassa.

Tilastotietoa kielivalinnoista SUKOLin sivuilla:

http://sukol.fi/medialle/kielivalinnat/tilastotietoa_kielivalinnoista

Kieli keskellä kaikkea

Kielen oppimisessa ja opettamisessa on tärkeää, että jokainen kielenoppija rohkaistuu käyttämään kieltä. Sujuvuus ja tarkkuus paranevat, kun kieltä käyttää. Näin todettiin helmikuussa Jyväskylän yliopiston Kieli keskellä kaikkea -seminaarissa, jossa kielentutkijat ja kieltenopettajat nostivat esiin ajankohtaisia kieleen ja sen käyttöön ja opetukseen liittyviä teemoja.
 
Työelämässä kieli- ja viestintätaidot muodostavat olennaisen osan ammattitaitoa. Äidinkielen ja englannin kattavaa osaamista edellytetään muillakin kuin akateemisilla aloilla, ja vasta useampien kielten osaamisella voi erottua. Kielikoulutuksen pitää antaa vankka pohja paitsi kielten käytölle myös kielitaidon jatkuvalle päivittämiselle. Kieltä opitaan myös työssä: esimerkiksi maahanmuuttajille työtovereiden tuki on ammatillisen kielitaidon kehittymisen kannalta tärkeää.

Yhteiskunnan monimediaistuminen vaikuttaa vahvasti siihen, miten kieli kehittyy, miten kieltä käytämme ja miten kielenopetuksen pitäisi muuttua. Erilaiset mediat kuuluvat nuorison arkipäivään. Vapaa-ajan ja koulun käytänteiden väliin kasvanut kuilu lisää opetuksen ja koulun muutospaineita. Edistyneemmän tason opinnoissa ei enää opita pelkästään kieltä, vaan sitä käytetään työkaluna erilaisissa tiedonrakentelun prosesseissa ja oppimisyhteisöön kuulumisessa. Henkilökohtaisemmilla oppimisen tiloilla mahdollistetaan jokaiselle parhaat työkalut oppimisen tueksi.

Maailmanlaajuisesti monikielisyys on yleisempää kuin yksikielisyys. Suomikin on aina ollut monikielinen ja -kulttuurinen maa. Vanhaa monikielisyyttämme edustavat ruotsin, suomen ja venäjän rinnakkaiselo historiassamme tai pohjoisen monet saamen kielet. Uudempaa monikielisyyttä ovat esimerkiksi englannin kielen runsas käyttö ja maahanmuuttajien monet kielet.

Kansallinen kielistrategia

Opetusministeri Henna Virkkunen ehdottaa, että seuraavalla hallituskaudella Suomeen laaditaan kansallinen kielistrategia. Kansallisella kielistrategialla vahvistettaisiin kansalliskielten ja muiden Suomen kieliryhmien asemaa.

Kielistrategiassa pitäisi Virkkusen mukaan myös asettaa tavoitteet ja esittää toimenpiteet vieraiden kielten opiskelun lisäämiseksi.

- Vieraiden kielten opiskelu peruskoulussa on suorastaan romahtanut 2000-luvun aikana. Tarvitsemme myös jatkossa monipuolisesti kielten osaajia. Peruskoulussa tehtävät kieliratkaisut heijastuvat edelleen lukioon, korkea-asteelle ja työelämään. Kielistrategiassa oleellista onkin tarkastella kielten opetuksen kehittämistä kokonaisuutena, Virkkunen sanoi keskiviikkona 9.2. Jyväskylän yliopiston Kieli keskellä kaikkea -seminaarissa.

Opetusministeri kertoi perustavansa helmikuun aikana yhteistyössä oikeusministeriön kanssa työryhmän, jonka työn tavoitteena on muun muassa tehostaa ruotsin kielen oppimista kaikilla koulutusasteilla. Päämääränä on turvata ruotsinkielisten oikeudet saada palveluita omalla kielellään. Työryhmän työ tukee osaltaan varsinaisen kielistrategian laadintaa. Kansallisen kielistrategian pohjana voitaisiin Virkkusen mukaan käyttää myös esimerkiksi Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen 2009 julkaisemaa toimintaohjelmaa Suomen kielen tulevaisuus.

SUKOL on laatinut seuraavalle hallituskaudelle omat tavoitteensa, jotka toimitetaan nykyisille ja uusille kansanedustajille.

Opettajat pätevöityvät ja täydentävät osaamistaan

Opetustoimen henkilöstön ammatillista osaamista kehittävän Osaava-ohjelman määrärahat ovat jälleen haussa 17.1.–1.3.2011.

Osaava-ohjelma on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama määräaikainen, valtakunnallinen opetustoimen henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittämisohjelma. Osaava-ohjelman taustalla on hallitusohjelman tavoite, jonka mukaan "opettajan työn houkuttelevuutta parannetaan kehittämällä työolosuhteita. Koulutuksen järjestäjille säädetään velvoite huolehtia siitä, että henkilöstö saa säännöllisesti ammatillista osaamista parantavaa täydennyskoulutusta". Lisätietoja Osaava-ohjelmasta ja alkuvuoden 2011 hausta on opetusministeriön sivuilla.

Opetusministeriön yhteydessä toimii Elinikäisen oppimisen neuvosto, joka on syksyllä 2009 perustettu asiantuntijaelin. Sen tarkoituksena on parantaa elinikäisen oppimisen edellytyksiä ja kehittää aikuiskoulutuspolitiikkaa. Elinikäisen oppimisen neuvosto on perustanut verkkopalvelun, jonka tarkoituksena on tukea työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Työssä oppimaan -oppaassa on perustietoa työpaikalla tapahtuvasta oppimisesta ja osaamisen osoittamisesta. Tietoa on myös esimerkiksi opettajien työelämäjaksoista. Oppaan mukaan työpaikoilla oppiminen alkaa jo peruskoulussa ja jatkuu ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakouluissa. Se on olennainen osa opintoja myös ammattitaitoa ylläpitävissä täydentävissä opinnoissa. Sähköinen opas on osoitteessa www.tyossaoppimaan.fi.

Hs.fi (2.2.): Manchester Citystä soitettiin, mutta seurapomo ei osannut englantia

Huipputason seurasiirto saattoi kaatua kielimuuriin.

Italian Serie A:ssa pelaavan Palermon keskikenttäpelaaja Javier Pastore on herättänyt kiinnostusta Euroopan suurseuroissa. Juuri ennen siirtoajan umpeutumista sisilialaisseuran johtaja Maurizio Zamparini sai puhelun Englannista. Lehden mukaan Zamparini oli kertonut, että eräs johtaja oli soittanut hänelle Manchester Citystä. "Minä en puhu englantia. Pyysin soittajaa lähettämään faksin, mutta en saanut mitään. Hän ehkä vain halusi kysyä jotain", Zamparini totesi.