SUKOL
 

EK (8.5.): Kielten opiskelu vastaa heikosti työelämän tarpeisiin

Elinkeinoelämän keskusliiton tekemä henkilöstö- ja koulutustiedustelu vahvistaa monelle tutun totuuden: pelkkä englannin taito ei riitä työelämässä. Tiedusteluun vastasi yli tuhat yritystä.


Kansainvälistymisen myötä työelämän kielitaitotarpeet ovat monipuolistuneet. Englannin kielen taitoa edellytetään jo kaikilla organisaatiotasoilla ja lähes kaikissa työtehtävissä. Englannin taito ei kuitenkaan yksin riitä.


EK:n jäsenyrityksistä lähes kolmannes tarvitsee venäjäntaitoista henkilökuntaa. Näistä yrityksistä 70 prosenttia uskoo, että venäjää tarvitaan jatkossa yhä enemmän. Nekin yritykset, joissa venäjää ei juuri tällä hetkellä tarvita, arvioivat tarpeen kasvavan lähitulevaisuudessa. Venäjää tarvitaan kaikilla aloilla, mutta palvelualojen yrityksissä tarve nousi useimmin esiin.


Yritykset ovat keskenään erilaisia, ja siksi myös kielitaitotarpeet vaihtelevat. On yrityksiä, joille esimerkiksi kiinan, portugalin tai espanjan taitoinen henkilöstö on välttämättömyys.


Yritysten kielitaitotarpeet ovat kasvussa jatkossakin. Yhä useampi yritys on osa kansainvälistä konsernia, ja myös suomalaisyritysten palveluksessa on henkilöstöä, joiden työkieli on jokin muu kuin suomi. 


EK ilmaisee huolensa siitä, että koulujen kielivalinnat ovat yksipuolistuneet. Yhä useampi nuori osaa peruskoulun suoritettuaan vain englantia ja ruotsia. Yläkoulussa opiskeltavan valinnaisen B2-kielen suosio on laskenut rajusti. Vielä 1990-luvun puolivälissä lähes 40 prosenttia oppilaista opiskeli B2-kieltä. Nyt valinnaista B2-kieltä opiskelevia on noin 17 prosenttia 8.–9.-luokkalaisista. Myös lukiossa kolmen tai useamman kielen opiskelu on romahtanut vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa. Lukiolaisista noin puolet opiskelee kahta vierasta kieltä.


”Olennaista on, että kieltenopiskelu aloitetaan mahdollisimman varhain ja että kansainvälistyminen toteutetaan kouluissa suunnitelmallisesti. Tämä on koko kouluyhteisön, ei vain kieltenopetuksen tehtävä. Esimerkiksi eri oppiaineiden opiskelu vierailla kielillä tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia myös kielitaidon kehittämiseen”, ehdottaa asiantuntija Satu Ågren EK:sta.


Tiedot perustuvat Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n henkilöstö- ja koulutustiedusteluun, joka toteutettiin loppuvuodesta 2013. Tiedusteluun vastasi runsas tuhat EK:n jäsenyritystä. Vastaajayrityksissä työskentelee lähes 455000 henkilöä. Linkki tiedusteluun: http://ek.fi/wp-content/uploads/Henko-2014.pdf



Tuntijakoon tulee siirtymäaika

Perusopetuksen uudessa tuntijaossa A-kielen ja toisen kotimaisen kielen tuntimäärät ja tuntien sijoittelu eri luokka-asteille muuttuvat nykyisestä. Yhtäaikainen siirtyminen uuteen tuntijakoon vaarantaisi useamman luokka-asteen oppilaiden oikeuden saada heille kuuluvaa kieltenopetusta. Tuntijakoon ollaan saamassa siirtymäaika, jonka puolesta SUKOL on ollut yhteydessä eri tahoihin.


Kansanedustaja Sari Sarkomaa on tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksen, johon opetusministeri Krista Kiuru on vastannut 22.4.2014. Ministerin vastauksen mukaan lukuvuonna 2016–2017 uuteen tuntijakoon ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen siirtyvät vuosiluokat 1–6 mutta perusopetuksen vuosiluokat 7–9 jatkavat vanhan tuntijaon mukaista opiskelua. Lukuvuonna 2016–2017 B1-kieli alkaa sekä 6. vuosiluokalla että 7. vuosiluokalla. Uuteen tuntijakoon siirrytään vaiheittain siten, että vasta lukuvuoden 2019 alkaessa kaikki perusopetuksen oppilaat (vuosiluokat 1–9) opiskelevat uuden tuntijaon ja uusien opetussuunnitelmien mukaan.


Kirjallinen kysymys kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Kieltenopetuksen tasa-arvoisuus perusopetuksen uuteen tuntijakoon siirryttäessä
Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvoston 28.6.2012 antamassa asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta on kirjattu, että Opetushallituksen tulee hyväksyä opetussuunnitelman perusteet niin, että asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan viimeistenkin vuosiluokkien osalta käyttöön viimeistään 1. päivänä elokuuta 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön 28.6.2012 antaman tiedotteen mukaan asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kaikilla perusopetuksen vuosiluokilla 1.8.2016.


Perusopetuksen uudessa tuntijaossa A-kielen ja toisen kotimaisen kielen tuntimäärät ja tuntien sijoittelu eri luokka-asteille muuttuvat nykyisestä. Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n mukaan yhtäaikainen siirtyminen uuteen tuntijakoon vaarantaa useamman luokka-asteen oppilaiden oikeuden saada heille kuuluvaa kieltenopetusta. Muutos koskee yli 250 000:ta oppilasta, jotka ovat jo aloittaneet koulunkäynnin.


Erityisen ongelmallinen tilanne on SUKOLin mukaan niiden oppilaiden osalta, jotka ovat tällä hetkellä 4. vuosiluokalla ja siirtyvät 8. vuosiluokalle vuonna 2016. Mikäli ei luoda valtakunnallisesti yhtenäisiä siirtymävaiheen erityisjärjestelyjä, heiltä jää suorittamatta kaksi (2) vuosiviikkotuntia toisen kotimaisen kielen opinnoista (33 % oppimäärästä) ja yksi (1) vuosiviikkotunti A-kielen oppimäärästä.


Kielenopetuksessa päästään hyviin tuloksiin, kun opetettavaa kieltä on vähintään kolme tuntia viikossa. Kaksi vuosiviikkotuntia riittää, jos kieltä opiskellaan useampana vuotena peräkkäin kahdella vuosiviikkotunnilla. Yksi vuosiviikkotunti ei riitä edes ylläpitämään saavutettua kielitaitoa.


Oppilailla ja heidän vanhemmillaan on oikeus tietää, miten kieltenopetus tullaan järjestämään siirtymävaiheessa.


Valtioneuvosto on päättänyt, että ruotsin kielen opinnot alkavat 6. luokalla kahdella vuosiviikkotunnilla. Siirtyminen yhtäaikaisesti vuonna 2016 uuteen opetussuunnitelmaan vaikuttaa myös toisen kotimaisen kielen opettajatilanteeseen alakoulun vuosiluokilla 1-6, joilla ei pääsääntöisesti ole päteviä ruotsin kielen opettajia. Aineenopettajien siirtymistä vaikeuttavat koulujen etäisyydet. Pienimmillä paikkakunnilla he saattavat opettaa tällä hetkellä sekä yläkoulussa että lukiossa. Moni kielten opettaja on ilmaissut huolensa siitä, onko alakoulun yhdistäminen tähän mahdollista ja kuinka monella yläkoulun aineenopettajalla on mahdollisuus siirtyä alakouluun opettamaan. Esille on myös noussut huoli siitä, että tuntijakouudistus saattaa vaikuttaa vähemmän luettujen kielten opiskelun vähenemiseen, jolloin näiden kielten opettajien täydennyskoulutus tulee ajankohtaiseksi.


Valtioneuvosto hyväksyi tuntijakopäätöksen yhteydessä lausuman siitä, että valinnaisiin oppiaineisiin kohdistettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään on tarkoitus päättää keväällä 2013.


Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:


Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon,

miten toisen kotimaisen kielen opetuksen järjestämisessä vuosiluokille 6-9 sekä opettajien täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa huomioidaan uuden tuntijaon tuomat haasteet ja

mitä vaikutuksia tuntijaon toteutumiseen on sillä, että päätöstä valtioneuvoston lausuman mukaisesta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään ei ole tehty?


Helsingissä 26 päivänä maaliskuuta 2014

Sari Sarkomaa /kok 


Opetusministeri Krista Kiurun vastaus 
Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sari Sarkomaan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 223/2014 vp:


Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon,

miten toisen kotimaisen kielen opetuksen järjestämisessä vuosiluokille 6-9 sekä opettajien täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa huomioidaan uuden tuntijaon tuomat haasteet ja

mitä vaikutuksia tuntijaon toteutumiseen on sillä, että päätöstä valtioneuvoston lausuman mukaisesta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään ei ole tehty?


Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:


Opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelmien mukaan lukuvuonna 2016–2017 uuteen tuntijakoon (2012) ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen siirtyvät vuosiluokat 1–6, mutta perusopetuksen vuosiluokat 7–9 jatkavat vanhan tuntijaon (2001) ja vuoden 2004 Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sekä sen sisältämien oppiainekohtaisten päättöarviointikriteereiden mukaan.


Lukuvuonna 2016–2017 B1-kieli alkaa sekä 6. vuosiluokalla että 7. vuosiluokalla, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että kyseisenä lukuvuonna on enemmän B1-kielten opetusryhmiä.


Lukuvuonna 2017–2018 uuden tuntijaon ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opiskelevat vuosiluokat 1.–7. ja perusopetuksen vuosiluokat 8.–9. jatkaisivat vanhan tuntijaon (2001) ja vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sekä sen sisältämien oppiainekohtaisten päättöarvioinnin kriteerien mukaan. Lukuvuonna 2018–2019 uuden tuntijaon ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan opiskelevat vuosiluokat 1.–8. ja perusopetuksen 9. vuosiluokka jatkaisi vanhan tuntijaon (2001) ja vuoden 2004 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden sekä sen sisältämien oppiainekohtaisten päättöarvioinnin kriteereiden mukaan. Lukuvuoden 2019 alkaessa kaikki perusopetuksen oppilaat (vuosiluokat 1–9) opiskelisivat uuden tuntijaon ja uuden perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan.


Edellä kuvattu siirtymävaihe vanhasta tuntijaosta ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista uuteen tuntijakoon (2012) ja uuteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin on tarkoitus toteuttaa ilman merkittäviä lisäkustannuksia. Opetuksen järjestäjä voi halutessaan jakaa oppiaineiden oppimääriä nivelkohtien osoittamissa rajoissa ja siten ottaa ennakoivalla suunnittelulla huomioon uuden tuntijaon ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden voimaantulon porrastus siirtymävaiheessa. Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia, että uuden tuntijakoasetuksen 6 §:n mukaisen taulukon esittämä, eri oppiaineiden vähimmäistuntimäärä, toteutuu oppiaineittain taulukossa esitetyissä nivelväleissä.


Siirtymävaihe toteutetaan edellä esitetyllä tavalla porrastetusti, koska näin voidaan taata perusopetuksen oppilaiden oikeudenmukainen ja valtakunnallisesti yhdenvertainen päättöarviointi tilanteessa, jossa uusi tuntijako ja uudistettu perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet muuttavat kesken perusopetuksen opiskeltavien oppiaineiden oppimäärää; sen laajuutta, opinaineen tavoitteita, sisältöjä sekä päättöarviointikriteereitä.


Valtion rahoittaman opetustoimen henkilöstön täydennyskoulutuksen on tarkoitus edistää koulutusjärjestelmän toimivuutta sekä tukea koulutuspoliittisten uudistusten toimeenpanoa. Opetushallitus järjestää esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistustyöhön liittyviä, osallistujille maksuttomia koulutustilaisuuksia vuonna 2014 erillisen suunnitelman mukaisesti.


Helsingissä 22 päivänä huhtikuuta 2014

Opetus- ja viestintäministeri  Krista  Kiuru


Tekstit on lainattu eduskunnan sivuilta osoitteesta http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_223_2014_p.shtml 25.4.2014.



Sähköinen yo-koe edellyttää laitehankintoja ja täydennyskoulutusta

Kuntaliiton tekemän kartoituksen mukaan kunnat ennakoivat sähköisten ylioppilaskirjoitusten lisäävän etenkin laitehankintakustannuksia. Lähes kaikki vastanneet kunnat ilmoittivat muutoksen edellyttävän myös opettajille järjestettävää täydennyskoulutusta.


Kunnat arvioivat sähköisiin ylioppilaskokeisiin siirtymisen vaativan investointeja etenkin laitehankintoihin, selviää Kuntaliiton ja FCG:n toteuttaman kuntien tietotekniikkakartoituksen lukioita käsittelevästä osasta. Kaksi kolmasosaa kyselyyn vastanneista kunnista ennakoi joutuvansa investoimaan uusiin tietokoneisiin. ”Pelkästään rehtoreiden ja opettajien varustaminen tietokoneilla tulee maksamaan yli 2,2 miljoonaa euroa”, arvioi erityisasiantuntija Kurt Torsell Kuntaliitosta.


Kuntia pyydettiin myös arvioimaan, edellyttävätkö muutokset opettajien täydennyskoulutusta. Lähes kaikki vastanneet kunnat ilmoittivat, että muutokset aiheuttavat suurta tai kohonnutta koulutustarvetta.

  

Tietotekniikkakartoitukseen vastasi puolet kaikista Manner-Suomen kunnista. Vastaukset kattoivat hieman yli 60 prosenttia Manner-Suomen väestöstä.

 

Lähes jokaisella (94 %) kyselyyn vastanneista kunnista on käytössään sähköinen oppimisalusta, jota lukiot käyttävät toiminnassaan. Kaikilla yli kahdenkymmenentuhannen asukkaan kunnilla oli käytössään oppimisympäristö. Oppimisalustoilla jaetaan yleisimmin sähköisiä oppimateriaaleja ja tehdään kotitehtäviä. Mahdollisuus tehdä kokeita sähköisessä oppimisympäristössä on 68 prosentissa kyselyyn vastanneista kunnista. Myös sähköinen yhteistyöjärjestelmä on käytössä lähes kaikissa vastanneissa kunnissa (97 %). Langaton verkko on rakennettu lukioihin 96 prosentissa kyselyyn vastanneista Manner-Suomen kunnista. Niissäkin kunnissa, joissa langaton verkko vielä puuttuu, kaavaillaan sellaisen käyttöönottoa.


Koko selvitysraportti julkaistaan 23.4.2014, ja tulokset julkaistaan tilaisuuden jälkeen www.kunnat.net-sivustolla.



Opetusalan rahoitus

Hallitus on 25.3.2014 sopinut valtiontalouden kehyksistä ja julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015–2018. 


Opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle kohdistuvat kehysriihessä sovitun mukaisesti 138 miljoonan kasvua tukevat toimet ja 100 miljoonan sopeutustoimet vuonna 2015. Ammattikorkeakoulujen rahoitusvastuu siirtyy kokonaan valtiolle. Toisen asteen koulutuksen rahoitusjärjestelmä ja järjestäjäverkko uudistetaan kehyskaudella. Oppivelvollisuusikä nousee, ja korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään määräaikaisesti. Esiopetus muutetaan velvoittavaksi. Myös vapaan sivistystyön rakenne ja rahoitus uudistetaan.


Perusopetuksen vähimmäistuntimäärää lisätään kolmella vuosiviikkotunnilla vuodesta 2016, minkä johdosta valtionosuuksia korotetaan 3,9 miljoonalla eurolla vuonna 2016 ja 9,4 miljoonalla eurolla vuodesta 2017 alkaen.


Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote aiheesta: http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2014/04/kehykset.html?lang=fi


Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2015–2018: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/20140402Julkis/name.jsp



Suomen kouluissa pätevät opettajat  

Tilastokeskus keräsi keväällä 2013 tietoa suomalaisesta opettajistosta opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Lähes 90 prosenttia oppilaitoksista vastasi kyselyyn. Tiedonkeruun tulokset on koottu Opetushallituksen julkaisuun Opettajat Suomessa 2013. 

 

Opettajien muodollinen kelpoisuus on Suomessa ollut jo pitkään hyvällä tasolla. Vuosien 2008 ja 2010 tiedonkeruuseen verrattuna muodollisesti kelpoisten opettajien suhteellinen osuus on edelleen noussut. Perusopetuksen rehtoreista ja lehtoreista 96 prosenttia ja luokanopettajista 94 prosenttia oli kevätlukukaudella 2013 muodollisesti kelpoisia hoitamassaan tehtävässä. Lukioissa rehtorien ja lehtorien kelpoisuustilanne oli vielä perusopetustakin parempi.

 

Ruotsinkielisessä koulutuksessa muodollisesti kelpoisten rehtoreiden ja opettajien osuus oli noussut jonkin verran vuodesta 2010. Kaikista ruotsinkielisten peruskoulujen rehtoreista ja opettajista oli 79 prosenttia kelpoisia tehtäväänsä. Yhteinen piirre kaikille koulumuodoille oli, että kelpoisuusaste ruotsinkielisessä koulutuksessa oli alempi kuin suomenkielisessä.

 

Kaikista ammatillisen koulutuksen opettajista muodollisen opettajakelpoisuuden vaatimukset täyttyivät 80 prosentilla opettajista. Rehtoreista ja lehtoreista muodollisesti kelpoisia oli 95 prosenttia. Kokonaisuutena ammatillisen koulutuksen opettajiston kelpoisuustilanne koheni vuoden 2010 tilanteesta yli 7 prosenttiyksikköä. 

 

Nuorinta opettajakunta on perusopetuksessa, jossa 31 prosenttia koulujen rehtoreista ja päätoimisista opettajista oli alle 40-vuotiaita. Lukiokoulutuksessa runsas neljäsosa ja ammatillisessa koulutuksessa vajaa viidesosa kuului alle 40-vuotiaiden ikäryhmään. Ammatillisen koulutuksen kaikista opettajista hieman yli puolet on jo 50 vuotta täyttäneitä. Lehtoreissa tämän ikäryhmän osuus on lähes 63 prosenttia. Suurista opintoaloista etenkin kone-, metalli- ja energiatekniikan ja sähkö- ja automaatiotekniikan opettajisto on ikääntynyttä. Kyseisten opintoalojen opettajista vain kolmannes on alle 50-vuotiaita.

 

Opetusryhmien keskimääräinen opetusryhmäkoko on pienentynyt ja suurten opetusryhmien osuus lähes puolittunut vuodesta 2008. Perusopetuksen yhteydessä järjestettävässä esiopetuksessa lapset oppivat keskimäärin vajaan 15 oppilaan opetusryhmissä. Vuonna 2013 perusopetuksen vuosiluokilla 1–6 opetusryhmän koko oli keskimäärin noin 20 oppilasta ja vuosiluokilla 7–9 opetusryhmässä on keskimäärin 17 oppilasta.

 

Opettajat ja oppilaitosjohto osallistuivat täydennys- tai jatkokoulutukseen aktiivisesti. Neljä viidestä, eli 80 %, on päivittänyt vuoden 2012 aikana omaa ammatillista osaamistaan. Kuitenkin valitettavan harvalla (14,5 %) rehtorilla tai opettajalla oli sovittuna henkilökohtainen koulutus- ja kehittämissuunnitelma oman ammatillisen kehittymisen tueksi.

 

Ammatillisen koulutuksen opettajien osallistuminen työelämäjaksoille oli vähäistä: vain vajaat viisi prosenttia osallistui niille vuoden 2012 aikana. Työelämäjaksojen perustavoitteena on, että opettaja ajanmukaistaa ammattitaitoaan ja kehittää työelämäosaamistaan työskentelemällä koulutusalaansa vastaavissa yrityksissä ja työyhteisöissä.

                                                 

Opettajat Suomessa 2013 -julkaisun PDF-versio on osoitteessa http://www.oph.fi/tietopalvelut/tilastotiedot/koulutustilastoja. Julkaisu sisältää tietoa opettajien muodollisesta kelpoisuudesta ja ikä- ja sukupuolirakenteesta. Lisäksi julkaisussa kuvataan opettajien täydennyskoulutusta, ammatillisten opettajien työelämäjaksoja, opetusryhmien kokoja sekä suomalaisten opettajien tilannetta kansainvälisessä vertailussa.



HS (13.3.): ”En osaa englantia – se on minulle arka kohta”

Reilu kymmenesosa suomalaisista ei osaa lainkaan englantia.

”Suomessa on ollut jo vuosia niin, että nuoret osaavat englantia hyvin. Nolostuminen liittyy siihen, että kuvittelee olevansa ainoa, joka ei osaa”, sanoo lehdessä espoolainen Raija Pesu, 60. Hän on aikoinaan opiskellut englantia pari vuotta kansalaiskoulun kaupallisella puolella, mutta kieli ei oikein jäänyt päähän. Opinnoista tuli kammo englantia kohtaan.

Englannin kieli tulee nykyisin vastaan kaikkialla. "Olen saanut esimerkiksi apteekista lääkkeitä, jonka pakkauksessa sisällä olleessa lapussa ei ollut suomeksi tietoa haittavaikutuksista tai muita ohjeita. Ne olivat vain viroksi ja englanniksi", Pesu kertoo.

Pari vuotta sitten hänen työsähköpostiinsa kilahti viesti, josta hän ei saanut selvää. Se oli englanniksi. Pesulla on oma sisustusalan yritys, ja hän oli aiemmin saanut italialaisen sisustuskangastehtaan tiedotteet suomalaisen agentin kautta. Nyt tehdas oli alkanut viestitellä suoraan asiakkaille. ”Silloin ajattelin, että ei hitsi, nyt mä sen opiskelen, vaikka mikä olisi. Oli pakko, jos halusi jatkaa töitä", Pesu sanoo.

Pesu ilmoittautui Espoon työväenopiston englannin alkeiskurssille. Kurssilla hän on oivaltanut, ettei englantia tarvitse osata täydellisesti. Hyvä kurssiporukka on tarjonnut rohkaisua.

Lehti kertoo, että vaikka suuri osa suomalaisista on nykyään opiskellut englantia, se ei tarkoita, että kaikki osaisivat kieltä. Jyväskylän yliopiston ja Tilastokeskuksen vuonna 2009 julkaiseman tutkimuksen mukaan väestöstä 10–15 prosenttia ei omien sanojensa mukaan osannut lainkaan englantia: 15–24-vuotiaista vain alle prosentti mutta 45–64-vuotiaista 16 prosenttia. 65–79-vuotiaista englantia osaamattomia oli peräti 39 prosenttia.

Raija Pesun lisäksi tähän joukkoon kuuluu kaksi muutakin lehden haastattelemaa henkilöä: Leppävirralla asuva Raija Heikkinen, 62, ja helsinkiläinen Vesa Sirén, 44.

Englannin osaamattomuudesta kertoo lehden mukaan sekin, että kansalais- ja työväenopistojen englannin alkeiskursseille tulijoita riittää vuodesta toiseen. ”Paljon on niitä, jotka eivät ole koulussa opiskelleet lainkaan englantia. Mutta yksi iso ryhmä ovat ne, joilla on huonot muistot kieltenopiskelusta”, sanoo lehdessä Espoon työväenopistossa englannin alkeisryhmiä opettanut Heini Tuominen. ”Useimmat ovat tosi, tosi arkoja kurssin alussa. Tässä on mukana paljon psykologiaa, jotta saadaan esteet raivattua ja oppiminen käynnistymään.”

Osa ihmisistä ajattelee, ettei heillä ole kielipäätä, koska koulussa vierustoveri on tuntunut oppivan nopeammin. Kansainvälisesti arvioiden suomalaisten englannin taito on hyvä, mutta myös vaatimustaso on meillä kova. Lehden mukaan Ranskassa tai Espanjassa puhutaan häpeilemättä vahvalla aksentilla ja niillä muutamilla sanoilla, joita osataan.

Helsingin yliopiston vararehtorin, englannin kielen professorin Anna Maurasen mukaan englannin kielen käyttämiseen liittyvä häpeä voi juontaa osin siitä, mitä opetuksessa on kulloinkin arvostettu. ”1940-luvulla tehtyjen tutkimusten mukaan hyvä kielioppija oli introvertti, sillä osaamista mitattiin kieliopin ja kääntämisen kautta. 1980-luvulla alettiin ajatella, että hyvä oppija onkin ulospäin suuntautunut, joka osaa ottaa kielen käyttöön keskusteluissa”, Mauranen sanoo lehdessä. Samalla opetuksen kriteerit ovat muuttuneet. ”Ennen koulussa ajateltiin aina, että keskustelukumppani on äidinkielenään englantia puhuva ja taitoa verrattiin heihin. Nykyään englanti on maailmankieli. Usein meillä on vastassa ihminen, jolle englanti on myös vieras kieli. Täydellisyys ei ole tärkeää vaan taito pärjätä monenlaisten puhekumppanien kanssa.”

Milloin sitten alettiin olettaa, että kaikki suomalaiset osaavat englantia?

Lehden mukaan muutoksen siemen kylvettiin vuosina 1972–1977, kun kansakoulusta siirryttiin peruskoulujärjestelmään. Toisen kotimaisen kielen ja vähintään yhden vieraan kielen opiskelusta tuli pakollista. Englanti arkipäiväistyi kuitenkin vasta 2000-luvun taitteessa. Internet mahdollisti ulkomaisten lehtien, musiikin ja elokuvien helpon saatavuuden. Monet yritykset ottivat työkielekseen englannin.

Lehdessä on haastateltu Kotimaisten kielten keskuksen johtajaa Pirkko Nuolijärveä, jonka mukaan uudis- ja lainasanojen myötä suuri osa suomalaisista ymmärtää englantia edes vähän, ehkä ihan huomaamattaankin. Yksittäisten englannin sanojen uiminen suomeen on luonnollinen ilmiö, eikä se ole haitaksi, kunhan sanojen sisältö aukeaa kaikille. Mutta se on haitaksi, jos ei enää käytetä suomea vaan ainoastaan englantia. Jos yritys- ja tiedemaailmassa kaikki tutkimus ja viestintä hoidetaan englanniksi, eivät alan asiantuntijat välttämättä enää osaa kertoa asioitaan suomeksi niin, että niistä saisi tolkun.

”Jos ei osaa englantia lainkaan, voi olla vaikea päästä sisälle vaikka päättäjien puheeseen. Se voi marginalisoida ihmisiä. On ajattelemattomuutta, ettei edes huomata, etteivät kaikki osaa englantia”, sanoo lehdessä Jyväskylän yliopiston englannin kielen lehtori Anne Pitkänen-Huhta.



Tulevaisuuden peruskoulu

Opetusministeri Kiuru käynnistää Tulevaisuuden peruskoulu – Uuteen nousuun! -kehittämishankkeen. Hankkeen tavoitteena on selvittää perusopetuksen nykytilaa ja oppimistulosten heikkenemisen syitä, kaventaa tyttöjen ja poikien oppimistuloseroja sekä löytää keinoja oppilaiden kouluviihtyvyyden ja motivaation parantamiseen.

Esitykset valmistellaan siten, että ne ovat soveltuvin osin käytettävissä opetussuunnitelmatyössä vuonna 2014 ja seuraavan hallitusohjelman valmistelussa.

Hanketta valmistelee kaksi työryhmää, joista toinen keskittyy osaamisen ja oppimisen merkitykseen yhteiskunnan kehityksessä ja toinen oppimismotivaatioon, kouluviihtyvyyteen, opetusjärjestelyihin ja menetelmiin. Työtä koordinoi laajapohjainen ohjausryhmä.

Osaaminen ja oppiminen yhteiskunnassa -työryhmä jäsentää ja kokoaa ohjausryhmälle tietoa siitä, mikä merkitys osaamisella ja oppimisella on yhteiskunnallisessa kehityksessä nyt ja tulevaisuudessa. Tavoitteena on löytää keinot, joilla

  • parannetaan oppimistuloksia
  • kavennetaan tyttöjen ja poikien välisiä sekä sosioekonomiseen taustaan liittyviä oppimistuloseroja
  • lisätään alueellista tasa-arvoa
  • turvataan yhdenvertaiset jatko-opintomahdollisuudet ja pysäytetään koulujen sisäinen ja koulujen välinen eriytymiskehitys.

Työryhmän puheenjohtaja on ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Motivaatio ja opetus -työryhmä
etsii uudenlaisia, oppimistuloksia ja motivaatiota parantavia opetusmenetelmiä. Tarkastelussa ovat myös erilaiset oppimisympäristöt, oppimateriaalit ja oppimista tukevat uudet innovaatiot. Ryhmä kerää kokemuksia siitä, miten erilaisin opetusjärjestelyin opetusta voidaan kehittää ja oppilaiden hyvinvointia parantaa. Lisäksi pohditaan, pystyykö nykymuotoinen opettajakoulutus turvaamaan, että opettajilla on tarvittavat tiedot, taidot ja valmiudet, kun he siirtyvät opettajakoulutuksesta työelämään. Työryhmän puheenjohtaja on Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä.

Molempien kehittämistyöryhmien työtä koordinoi, ohjeistaa ja kommentoi laajapohjainen ohjausryhmä. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii opetusministeri Krista Kiuru. Ohjausryhmän jäseniä ovat kahdeksan puolueen edustajat, OKM:n ja OPH:n edustajat sekä 4–5 tutkimuselämän edustajaa, jotka ovat mukana myös alatyöryhmien työssä. Lisäksi kutsutaan edustajat OAJ:sta, Suomen Rehtoreista, Sivistystyönantajat ry:sta, JHL:sta, Kuntaliitosta, Suomen Vanhempainliitosta sekä toisen asteen opiskelijajärjestöistä. Työryhmät työskentelevät itsenäisesti ja raportoivat toiminnastaan ja esityksistään ohjausryhmälle.

Osana kehittämishanketta on tarkoitus järjestää verkkokysely ja alueellisia tilaisuuksia, jotka mahdollistavat laajan kansalaiskeskustelun tulevaisuuden peruskoulusta.

Hankkeen sivut: www.minedu.fi/OPM/Koulutus/koulutuspolitiikka/Hankkeet/tulevaisuuden_peruskoulu/



Ehdotus lukion tuntijaoksi

Lukiokoulutuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijaon uudistamista valmistellut työryhmä luovutti ehdotuksensa opetusministeri Krista Kiurulle tiistaina 17.12.2013. 

Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen mukaan työryhmä ehdottaa lukiokoulutukseen opetusta eheyttäviä teemaopintoja kaikille yhteisinä opintoina. Yleissivistyksen vahvistamiseksi lukiokoulutukseen ehdotetaan lisättäväksi kokonaisuuksien hallintaa vahvistavaa opetusta ja opiskelua kaikille yhteisinä opintoina. Tavoitteena on kehittää lukiokoulutukseen yhteisöllisempi ja osallistavampi toimintakulttuuri.

Työryhmä ehdottaa kolmea erillistä vaihtoehtoa A, B tai C lukion tuntijaoksi. Uutta kaikissa vaihtoehdoissa ovat kaikille opiskelijoille yhteiset teemaopinnot, joita opiskellaan A- ja C- vaihtoehdoissa kolme kurssia ja B-vaihtoehdossa viisi kurssia. Oppimäärän laajuus säilyy kaikissa vaihtoehdoissa edelleen kolmena vuotena ja 75 kurssina.

Ehdotuksissa ei tule muutoksia toisen kotimaisen kielen asemaan ja opetukseen. Opiskelijalle, joka on vapautettu lukiolain 13 §:n perusteella toisen kotimaisen kielen opiskelusta, voidaan tarjota mahdollisuus opiskella toista kotimaista kieltä lukiossa alkavan B-oppimäärän mukaisesti. Tarjoamisesta päättää koulutuksen järjestäjä. Muiden kielten pakollisiin ja syventävinä opintoina tarjottavien kurssien kokonaistuntimääriin ei ehdoteta myöskään muutoksia.

Nykyisin koulutuksen järjestäjälle säädetty velvoite tarjota vähintään 16 kurssia muita kieliä ehdotetaan määriteltävänä nykyistä tarkemmin: kyseinen tuntimäärä olisi jaettavissa kahdelle kielelle siten, että molempia olisi tarjottava vähintään kahdeksan kurssia. Tilanne selkiyttäisi nykyistä menettelyä ja parantaisi opiskelijan oikeutta saada vähintään kaksi kieltä opiskeltavakseen. Kielet voisivat  olla joko pitkiä A-kieliä tai lyhyitä B-kieliä.

Työryhmän ehdotus ja sen sisältämät kolme vaihtoehtoa eivät aiheuta koulutuksen järjestäjille lisävelvoitteita. Ehdotus ei myöskään edellytä muutoksia lukiolakiin. Työryhmän ehdotus lähetetään seuraavaksi lausuntokierrokselle. Lausuntokierroksen pohjalta viimeistellään valtioneuvoston asetus, joka on tarkoitus antaa vielä kevään 2014 aikana. Uusi tuntijako otetaan käyttöön 2016.


Tekniikka&Talous (22.11.): Aalto-yliopiston päätös muuttaa maisteriopinnot kokonaan englanniksi on laiton

Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa alettiin tänä syksynä tarjota uusille opiskelijoille vain englanninkielisiä maisterinkoulutusohjelmia. Tästä  tehtiin kaksi kantelua oikeuskanslerille. Teknillisellä puolella englanninkielisen maisterikoulutuksen piti koskea tänä syksynä aloittaneita opiskelijoita.

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mukaan muiden kielten käyttö ei saa syrjäyttää suomen kielen asemaa tutkinto- ja opintokielenä.

Yliopistolaki määrittelee yliopistoissa käytettäviksi kieliksi suomen ja ruotsin. Opetusta saa olla englanniksi, mutta rinnalla pitää olla opiskelumahdollisuus jommallakummalla kotimaisella kielellä. Päätös pelkästään englanninkielisistä maisteriohjelmista on yliopistolain ja perustuslain vastainen.

Tekniikka&Talous-lehden haastattelemat Aalto-yliopiston opiskelijat pitävät kielitaitoa arvossa mutta puolustavat myös suomenkielisiä opintoja. Esimerkiksi kiinteistöala ja rakennusala ovat vahvasti sidoksissa Suomeen. Rakennusalan diplomi-insinööreille suomenkielisen termistön tuntemus on välttämätöntä.

Haastatellut koneinsinööriopiskelijat ovat sitä mieltä, että luentojen taso heikkenee, jos suomenkieliset professorit pitävät niitä englanniksi. ”Rallienglanti” ei riitä. ”Maisteritason kursseilla on vaatimus tuottaa hyvää englannin kieltä”, kertoo lehden haastattelema sähköinsinööriopiskelija Tuomas Alakörkkö. Kiinteistötaloutta opiskeleva Pia Niemi toteaa, että englanti tulee työelämässä vastaan joka tapauksessa.

Oikeuskanslerinviraston tiedotteen mukaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tulisi esimerkiksi tutkintosäännössään määritellä, missä määrin suomen kielen sijasta tai ohella käytetään englannin kieltä. Lisäksi tulisi määritellä, missä määrin opiskelija saa käyttää suomen kieltä tenttivastauksissaan, kirjallisissa töissään tai luennoilla. Apulaisoikeuskansleri on pyytänyt yliopistoa selvittämään maaliskuun loppuun mennessä, mihin toimiin se aikoo asian vuoksi ryhtyä.



Perusopetuksen päättöarviointi – yhdenmukaista vai ei?

Päättöarvioinnin pitäisi olla valtakunnallisesti yhdenmukaista ja luotettavaa. Tuoreessa väitöksessä tutkittiin, onko näin.

Päättöarvosanojen antaminen perustuu nykyisessä peruskoulujärjestelmässä siihen, että oppiainekohtaisilla päättöarvioinnin kriteereillä arvosanalle 8 pyritään määrittämään yhdenmukaisesti se tieto- ja taitotaso, joka oppilaalla oletetaan olevan perusopetuksen päättövaiheessa hänen siirtyessä jatko-opintoihin tai työelämään. Kriteerit ovat olleet käytössä vuodesta 2004.

”Oppilaan suorituksia ei siis enää verrata muiden oppilaiden suorituksiin, kuten aiemmin tehtiin, vaan arviointi kohdistuu siihen, miten oppilas on suoriutunut suhteessa ennalta asetettuihin tavoitteisiin”, toteaa filosofian lisensiaatti Najat Ouakrim-Soivio, joka väittelee päättöarvioinnin oikeudenmukaisuudesta Helsingin yliopistossa 8.11.2013. Väitöstutkimus koski historiaa ja yhteiskuntaoppia, mutta tulokset ovat kiinnostavia muidenkin aineiden opettajille.

Opetushallitus toteuttaa oppimistulosten seuranta-arviointeja, joiden tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten hyvin opetussuunnitelman perusteissa määritellyt koulutukselle asetetut tavoitteet on saavutettu. Oppimistulosarviointien aivan kuten arvosanojenkin lähtöoletuksena on, että ne mittaavat opetussuunnitelman perusteisiin kirjattuja tietoja ja taitoja, joita kaikkien oppilaiden oletetaan hallitsevan perusopetuksen päättövaiheessa.


Ouakrim-Soivio analysoi tutkimuksessaan opettajien antamien päättöarvosanojen luotettavuutta perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa määritellyn osaamisen mittaamisessa. Tutkimuksen aineistosta (N = 4158 oppilasta) ilmeni, että yhteiskuntaopissa ja historiassa oli systemaattisia koulujen välisiä eroja seuranta-arvioinnissa osoitetun osaamisen ja koulujen antamien arvosanojen välillä.

”Kouluissa, joissa yhteiskuntaopin arvosanat annettiin esimerkiksi tiukemmin perustein kuin seuranta-arvioinnissa osoitettu keskimääräinen osaaminen olisi antanut olettaa, annettiin tiukemmin perustein myös historian päättöarvosana”, Ouakrim-Soivio sanoo.  ”Siksi koulujen välillä tuntuu olevan sellaisia oppiaineesta riippumattomia arviointikäytänteiden eroja, jonka perusteella voidaan tulkita, että arvosanat eivät ole validi mittari mittaamaan koulujen välisiä osaamiseroja. Näyttää siltä, että opettajat suhteuttavat antamansa arvosanat valtakunnallisten kriteerien sijasta muiden oppilaidensa osaamistasoon, vaikka suhteellinen arviointi on poistunut normeista jo vuonna 1985.”


Yhdenmukaisen arvioinnin varmistamiseksi opetussuunnitelman perusteiden olisi tarjottava aiempaa enemmän tukea opettajan arviointityöhön. Tämä toteutuu esimerkiksi määrittelemällä päättöarvioinnin kriteerit tarkemmin ja luomalla opettajille erillistä materiaalia kriteeripohjaisen arvioinnin tueksi.

Väittelijä on työskennellyt yli 20 vuotta opetusalan erilaisissa tehtävissä: historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajana ja rehtorina, perusopetuksen kehittämis- ja arviointitehtävissä Opetushallituksessa ja OKM:ssä. Lisäksi hän on tehnyt opetusmateriaaleja ja oppikirjoja historiaan ja yhteiskuntaoppiin. Tällä hetkellä hän työskentelee opettajana ja opettajankouluttajana Helsingin normaalilyseossa.



Aamulehti (20.10.): Nuorten kielitaito yksipuolistuu, vaikka työelämässä tarvitaan yhä useampia kieliä

Verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa todetaan, että englanti on perustaito. Merkityksellistä työmarkkinoilla on se, mitä muita kieliä osaat.

”Olemme olleet jo pitkään huolissamme siitä, että vieraiden kielten opiskelu kaventuu kouluissa”, sanoo Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n asiantuntija Satu Ågren lehtijutussa. Hänen mukaansa englannin osaaminen alkaa olla perusvaatimus liki samaan tapaan kuin luku- ja kirjoitustaito. Vasta jonkin muun vieraan kielen taito voi olla valtti työnhaussa.

Yrityselämän näkemys tulevaisuuden kielitaitotarpeista kävi ilmi EK:n kokoamasta kyselystä jo muutama vuosi sitten. Pulaa on venäjän kielen osaajista. ”Yritykset ovat niin ikään ennakoineet portugalin, kiinan ja espanjan kielten merkityksen kasvua työmarkkinoilla”, Ågren täydentää.

Kieliopintojen yksipuolistuminen ei suinkaan ole aina kiinni koululaisen tekemistä valinnoista. Usein koululaisella ei ole, mistä valita. ”Maaseutukunnista yli puolessa ei ole lainkaan tarjolla englannin lisäksi toista pitkää vierasta kieltä, niin kutsuttua A2-kieltä. Tämä on myös tasa-arvon ongelma”, painottaa Juha Ketolainen Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMOsta.

”Asiassa tarvitaan oppilaitosten välistä yhteistyötä. Tieto- ja viestintätekniikka on kehittynyt niin nopeasti, että nyt on mahdollista järjestää yhteisopetusta saman aikaan useassa koulussa. Näin kieliryhmän vähimmäiskoko saataisiin täyteen”, Satu Ågren sanoo. Hänen mielestään tämänkaltainen yhteisopetus on välttämätöntä, jos halutaan varmistaa suomalaisten monipuolinen kielitaito.

Ågren harmittelee myös kulttuuriopintojen vähäisyyttä. Kulttuurituntemuksella on käytännön merkitystä työmarkkinoilla. Juha Ketolainen toteaa: ”On oleellista, että vierasta kieltä ammatissaan käyttävä on perehtynyt kulttuuriin kielen takana.”

Aikuiskoulutuksessa kieltenopiskelun mahdollisuudet ovat Ågrenin ja Ketolaisen mukaan hyvät. Esimerkiksi työväenopistot ja avoimet yliopistot tarjoavat tasokasta opetusta. Ketolainen kuitenkin huomauttaa, että vieraan kielen taidon pitää olla hyvä, jotta siitä olisi ammatillista hyötyä. Oppiminen on hidas prosessi, ja siksi kieliopinnot pitäisi aloittaa mielellään jo kouluiässä.

Vieraiden kielten osaaminen on Suomen kaltaiselle pienelle maalle erityisen tärkeää. Kansainvälinen osaaminen on keskeistä, ja siihen tarvitaan kielitaitoa.

Aamulehden juttulähteenä on STT. 



TVT on kotiutunut lukioon

OPH on julkaissut raportin aiheesta Lukiolainen tieto- ja viestintätekniikan käyttäjänä.

Tietotekniikka kielten ja muiden aineiden kokeissa

Kyselyyn vastanneista opiskelijoista n. joka kymmenes (11%) oli käyttänyt tietokonetta koetilanteessa. Vieraiden kielten kokeissa tietokonetta oli käytetty jonkin verran: koetilanteista 13% oli sisältänyt tietokoneen käyttöä. Tietokonetta oli käytetty eniten reaaliaineiden (40% koetilanteista) ja äidinkielen (20% koetilanteista) kokeissa. Matemaattis-luonnontieteellisten aineiden ja muun lukion kurssitarjonnan kokeissa tietokoneen käyttö oli ollut hyvin vähäistä.

Koetilanteessa käytettiin eniten kannettavia tietokoneita. Tablet-laitteita tai älypuhelimia oli käytetty harvoin. Joka kolmannessa koetilanteessa käytettiin sähköistä oppimisalustaa tai tekstinkäsittelyohjelmaa. Internetiä käytettiin 12% koetilanteista, kun taas yhteisöllisen kirjoittamiseen tarkoitettuja työvälineitä kuten Wikiä (3%) ja Google Drivea (4%) hyödynnettiin melko harvoin. Muita koetilanteissa käytettyjä sovelluksia olivat esimerkiksi Geogebra, Socrative, Oppimappi, Photoshop, AskMe, Keynote, Adobe Connect ja Blogger.

Ylioppilaskirjoitusten sähköistäminen kiinnostaa opiskelijoita. 40% opiskelijoista oli halukas käyttämään tietokoneita vieraiden kielten ylioppilaskokeissa joko rajatulla tai rajattomalla verkkoyhteydellä. Äidinkielessä ja reaaliaineissa lähes puolet opiskelijoista oli halukkaita tietokoneiden käyttöön. Matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa kiinnostuneita oli vain n. kolmasosa opiskelijoista.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että opiskelijat suhtautuvat melko myönteisesti sähköiseen kirjoittamiseen kaikissa muissa oppiaineissa paitsi matematiikassa. Opiskelijat ovat halukkaampia käyttämään ylioppilaskirjoituksissa rajattua kuin täysin rajaamatonta tietoverkkoa. Tytöt ovat halukkaampia käyttämään perinteisiä työvälineitä kuin pojat, ja innokkaimpia sähköisten kokeiden kannattajia ovat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat.

Opiskelijan omat taidot vaikuttavat innokkuuteen käyttää sähköisiä välineitä; sen sijaan kokemus tietokoneen käytöstä kokeissa ei vaikuta mielipiteisiin. Kymmensormijärjestelmän osaajat suosivat sähköisiä ylioppilaskokeita. Tietoteknisesti taitavat suosivat sähköistä ylioppilaskoetta muissa aineissa paitsi
matematiikassa. Raportin mukaan koulujen ja opettajien haasteena onkin tulevien vuosien aikana taata kaikille opiskelijoille samanlaiset lähtökohdat paitsi sähköiseen kirjoittamiseen myös tulevaisuudessa tarvittaville taidoille.

Laitteet ja ohjelmistot

Tutkimuksessa selvitettiin, millaisia laitteita opiskelijat käyttävät opiskeluun liittyvissä tehtävissä kotona ja koulussa. Tietokone ja älypuhelin olivat eniten käytettyjä.

Tulosten mukaan lähes puolet opiskelijoista ei ollut koskaan käyttänyt koulun omistamia kannettavia tietokoneita tai tabletteja. Joko niitä ei ollut tai niitä ei vain käytetty. On mahdollista, että näissä kouluissa opiskelijat käyttävät kannettavien tietokoneiden ja tablet-laitteiden sijaan tietokoneluokassa olevia kiinteitä päätelaitteita tai omia laitteita. Raportin mukaan tietokoneluokkaan sidotut kiinteät laitteet eivät kuitenkaan tue tietotekniikan joustavaa käyttöä yhtä hyvin kuin langattomat päätelaitteet, jotka mahdollistavat tietokoneluokkia monipuolisemman opiskelukäytön.

Sekä kotona että koulussa käytetään opiskeluun eniten toimisto-ohjelmia (esim. Word) sekä tiedonhakuun tarkoitettuja sovelluksia (esim. Google). Yhteisöllisen kirjoittamisen sovelluksia (esim. Wikit) käytetään hyvin vähän. Vapaa-ajalla opiskelijat käyttävät eniten mediapalveluita (esim. Youtube, Flickr), verkkoyhteisöpalveluita (esim. Facebook) sekä tiedonhakuohjelmia (esim. Google).

Taidot

Opiskelijat arvioivat omat tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitonsa hyviksi. Tytöt ja pojat arvioivat tieto- ja viestintätekniikan kokonaiskäyttötaitonsa yhtä hyviksi, mutta eri osa-alueiden taidoissa on eroja. Pojat arvioivat itsensä taitavammiksi kuin tytöt erityisesti teknisissä taidoissa. Tytöt taas arvioivat itsensä paremmiksi blogien
ylläpitäjiksi ja kirjoittajiksi.

Vuosikurssit erosivat toisistaan mediatuottamisen taidoissa ja Internetin hyödyntämisessä mutta eivät kokonaiskäyttötaidossa. Opiskeluun liittyvää tiedonhakua tehdään viikoittain ja materiaalia tuotetaan kuukausittain sekä kotona että koulussa. Suurin osa opiskelijoista ei julkaise koskaan opiskeluun liittyvää materiaalia verkkoon eikä osallistu yhteisölliseen kirjoittamiseen tai verkkokeskusteluun.

Tietotyöskentely

Raportin pohdintaosuudessa todetaan, että usein erilaiset TVT:n sovellukset mielletään edelleen vain teknisiksi apuvälineiksi, jotka vain korvaavat kynän ja paperin. TVT:tä ei kuitenkaan pitäisi käyttää vain tekniikan itsensä vuoksi, vaan sen avulla pitäisi päästä käsiksi syvempiin oppimisen prosesseihin:

Opetuksessa tulisikin pyrkiä tekemään näkyväksi tieto- ja sisältötavoitteiden lisäksi oppimisen taitotavoitteet, joita ovat muun muassa kriittinen medialukutaito, yhteistyötaidot ja TVT:n monipuolinen käyttö oman toiminnan ja yhteisöllisen työskentelyn ohjaamisessa. TVT:n pitäisi siis olla “hyvä renki” – pelkkä teknisten laitteiden ja ohjelmistojen hallinta ei takaa parhainta oppimisen tulosta, vaan oppimisessa tärkeää on opiskelijan oma sitoutuminen tiedon kanssa työskentelyyn.

Tulevaisuuden lukion haasteena on mobiili yhteisöllinen toimintakulttuuri. Nykyisiin laitteisiin on investoitu paljon, ja koulujen huoli laitteistojen vanhenemisesta on ymmärrettävää. Mikään investointi ei kuitenkaan ole kannattava, jos se ei tuota haluttua tulosta. Tulos ei tässä kohtaa voi olla taloudellinen mittari vaan se, että lukion käyneillä opiskelijoilla on hyvät valmiudet jatko-opiskeluun ja tulevaisuuden työelämään.

Miten tutkimus tehtiin

Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 380 suomen- ja ruotsinkielisen lukion opiskelijat. Tutkimusaineisto kerättiin huhtikuussa 2013 sekä suomen- että ruotsinkielisenä verkkokyselynä. Lukioiden rehtoreille ja koulusihteereille lähetettiin sähköpostitse pyyntö välittää verkkokyselyn linkki oman oppilaitoksen opiskelijoille. Kyselyyn vastasi 5767 lukion opiskelijaa. Suurin osa (88%) vastaajista oli iältään 16–18-vuotiaita.

Koko raportti: http://info.edu.turku.fi/etaopetus/images/files/Lukiolaisten_tieto-_ja_viestint%C3%A4tekniikka_II_taittoversio.pdf



HS (8.10.): Lue kieliä, älä kitise!

Esa Lilja kirjoittaa Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla kieltenopiskelun virkistävästä vaikutuksesta.

Työelämä väsyttää aivot. Esa Liljan mukaan ”mielentila syntyy arkisella kaavalla: kuudelta ylös, siitä töihin, muutamia kymmeniä sähköposteja, pari kokousta, vähän byrokratiaa, lisää meiliä, muutamia yllätyksiä, sitä sun tätä”.

Onneksi vaivaa voi torjua esimerkiksi hikiliikunnalla. Viime keväänä toimittaja Lilja löysi uuden keinon, jonka tehokkuus hämmentää häntä. Kyseessä on saksanopiskelu.

Näin Lilja kertoo: ”Istutaan alas. Miten menee, opettaja kysyy. Kiirettä pitää, me töistä lampsineet sopertelemme tällä hankalalla kielellä. Sitten käydään töihin. Edessä on kolme tuntia ja viisitoista minuuttia tiukkaa pinnistelyä: sijamuotoja, taivutuksia, päätteitä, kääntämistä, puhumista. Vaikeaa on. Mutta sitten tapahtuu ihme. Vähä vähältä pää alkaakin virkistyä.”

Keskittymiskyky palautuu, järki kulkee, väsymys unohtuu. Havainto on monin tutkimuksin todistettu: kieltenopiskelu kannattaa. Se parantaa keskittymistä, muistia, luovuutta, ihmissuhde- ja kommunikaatiotaitoja ja lykkää vanhuusiän mielen rappeutumista.

Tai kuten Esa Lilja toteaa: ”Jos kroppaa ei käytä, se surkastuu. Jos päätä ei käytä, se tyhmistyy.”



Kirjallinen kysymys: Perusopetuksen uuden tuntijaon kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksen rahoitus

Kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Raija Vahasalo ovat jättäneet eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen. Opetusministeriä pyydetään ottamaan kantaa kolmen vuosiviikkotunnin lisäopetuksen rahoituksen järjestämiseen. Ministeriltä myös kysytään, mitä hallitus tekee, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon.

Kirjallinen kysymys kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Perusopetuksen uuden tuntijaon kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksen rahoitus

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvosto hyväksyi yleisistunnossaan 28. kesäkuuta 2012 perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä lausuman, jossa valinnaisiin oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään päätetään keväällä 2013. Tätä tärkeää päätöstä rahoituksen järjestämisestä odotamme yhä.

Asetuksessa lukee, että valtioneuvosto päättää vuonna 2013 tehtävän kehyspäätöksen yhteydessä kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään, joka kohdennetaan yleiseen valinnaisuuteen. Lisäys toteutetaan opetus- ja kulttuuriministeriön kehyksen puitteissa vuodesta 2016 alkaen. Lisäksi päätökseen on kirjattu, kuinka valtioneuvosto edellyttää, että opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee hallituksen esityksen vuoden 2014 loppuun mennessä, jossa esitetään vapaaehtoisen A2-kielen tarjoamisen säätämistä opetuksen järjestäjille pakolliseksi.

Yhtenä tuntijakouudistuksen tavoitteena on kieliohjelman monipuolistaminen ja tätä varten onkin uudessa tuntijaossa kirjattu opetuksen järjestäjän mahdollisuus käyttää valinnaisten A2- ja B2-kielten opetukseen valtion erityisavustusta, mikäli opetus järjestetään minimituntimäärän ulkopuolisena opetuksena. Kuitenkaan päätöstä kyseisestä erityisavustuksen rahoituksesta ei ole vielä tehty.

Kielten opetuksen osalta on aihetta huoleen, kun valmistaudumme siirtymään uuteen opetussuunnitelmaan 1.8.2016. Huolestuttavin piirre siirtymävaiheessa on, että yhtäaikainen siirtyminen uuteen tuntijakoon vaarantaa oppilaiden oikeuden saada heille kuuluvaa kielten opetusta. Lähes kaikilla vuosiluokilla jäädään tällöin kieltenopiskelussa vähimmäistuntimääristä.

Kuten useaan otteeseen on jo todettu, erityisen ongelmallinen tilanne on niiden oppilaiden osalta, jotka siirtyvät 7. vuosiluokalle vuonna 2016. Heiltä jää siirtymävaiheen vuoksi suorittamatta kaksi (2) vuosiviikkotuntia B1-kielen opinnoista (33 % oppimäärästä) ja yksi (1) vuosiviikkotunti A1-kielen oppimäärästä. Toisin sanoen, mikäli siirtymä tapahtuu samanaikaisesti, niin oppilaiden kieliopintojen toteutuminen ja tasa-arvoisuus eri vuosiluokilla uhkaa jäädä toteutumatta.

On tutkittu, että kielenopetuksessa päästään hyviin tuloksiin, kun opetettavaa kieltä on vähintään kolme tuntia viikossa. Kaksi vuosiviikkotuntia riittää, jos kieltä opiskellaan useampana vuotena peräkkäin kahdella vuosiviikkotunnilla. Yksi vuosiviikkotunti ei riitä edes ylläpitämään saavutettua kielitaitoa.

Näin ollen päätös valinnaisiin oppiaineisiin kohdistettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään on mahdollinen ratkaisu tähän hälyttävään tilanteeseen.

Muutos koskettaa viittä vuosiluokkaa eli lähes 300 000 oppilasta. Koulutuksen järjestäjät päättävät tuntien sijoittamisesta eri luokka-asteille, ja heidän valmistautumisensa muutoksiin alkaa pian.

Myös oppilailla ja heidän vanhemmillaan on oikeus tietää, miten kieltenopetus tullaan järjestämään nykyisessä siirtymävaiheessa. Kysymys on erittäin ajankohtainen kaikille niille lapsille ja nuorille, jotka tekevät kielivalintoja vastikään alkaneen uuden lukuvuoden aikana.

Yleissivistyksen käsitteeseen kuuluu vieraiden kielten hallinta ja sitä kautta kyky ymmärtää muita kulttuureja. Monipuolinen kielitaito on välttämättömyys nyt ja tulevaisuudessa, niin työ- kuin arkielämässä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta rahoitus järjestyy kolmen vuosiviikkotunnin lisäopetukseen, kun siirtymäaikaa uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoon toteutetaan ja

mitä hallitus tekee, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon?


Helsingissä 23 päivänä elokuuta 2013

Raija Vahasalo /kok
Sari Sarkomaa /kok

Opetusministeri Krista Kiurun vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 706/2013 vp:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta rahoitus järjestyy kolmen vuosiviikkotunnin lisäopetukseen, kun siirtymäaikaa uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoon toteutetaan ja

mitä hallitus tekee, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtioneuvosto päätti yleisistunnossaan 28.6.2012 valtioneuvoston asetuksesta perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta sekä valtioneuvoston asetuksesta perusopetusasetuksen 3 §:n muuttamisesta. Molemmat asetukset tulivat voimaan 1.8.2012. Opetuksessa noudatetaan kuitenkin aiemman lainsäädännön mukaisia opetussuunnitelmia ja niiden mukaisia tuntimääriä, kunnes Opetushallitus päättää asetusten mukaisista uusista opetussuunnitelman perusteista ja niiden mukaan laadittavien opetussuunnitelmien käyttöönotosta.

Opetussuunnitelman perusteet uudistetaan 31.12.2014 mennessä. Käytännössä uuden tuntijaon, opetuksen valtakunnallisten tavoitteiden ja uuden opetuksen vuosittaista vähimmäistuntimäärää säätelevän perusopetusasetuksen 3 §:n 1 momentin soveltaminen alkaisi samanaikaisesti uusissa opetussuunnitelman perusteissa määrättävän aikataulun mukaisesti. Uudet opetuksen järjestäjien opetussuunnitelmat otetaan käyttöön viimeistenkin perusopetuksen vuosiluokkien osalta 1.8.2016 lukien. Vastaavanlainen siirtymäsäännös sisältyi vuonna 2002 voimaan tulleeseen tuntijaon uudistukseen.

Ministerit voivat ilmaista valtioneuvoston yleisistunnossa päätöksenteon yhteydessä käsityksensä päätettävästä asiasta lausumalla, joka merkitään valtioneuvoston pöytäkirjaan. Koko valtioneuvosto voi yhtyä lausumaan. Lausuma ei ole säädös eikä sitä julkaista Suomen säädöskokoelmassa. Valtioneuvoston yleisistunnon pöytäkirjaan 28.6.2012 merkittiin seuraava valtioneuvoston lausuma, jonka mukaan Valtioneuvosto päättää vuonna 2013 tehtävän kehyspäätöksen yhteydessä kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään, joka kohdennetaan yleiseen valinnaisuuteen. Lisäys toteutetaan opetus- ja kulttuuriministeriön kehyksen puitteissa vuodesta 2016 alkaen. Hallituksen esitys asiasta annetaan keväällä 2013.

Lausuman mukaan kolmen vuosiviikkotunnin lisäys olisi tarkoitettu kohdennettavaksi yleiseen valinnaisuuteen. Yleisen valinnaisuuden lisääminen ei itsessään tuo ratkaisua tuntijakoon liittyviin siirtymävaiheiden järjestelyihin. Esiin tuodut siirtymävaiheen järjestelyihin liittyvät erityiskysymykset on kartoitettu ja niiden ratkaisemiseksi käydään neuvotteluja mm. Opetushallituksen ja pedagogisten ainejärjestöjen asiantuntijoiden kanssa. Asetusten mukainen vähimmäisoppimäärä on turvattava kaikkien oppilaiden osalta myös tuntijaon siirtymävaiheessa.

Valtioneuvosto ei päättänyt kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vuonna 2013 tehtävän kehyspäätöksen yhteydessä. Uutena ministerinä voin arvioida tilannetta uudelleen seuraavan kerran vuoden 2014 kehysvalmistelun yhteydessä.

Helsingissä 27 päivänä syyskuuta 2013
Opetusministeri Krista Kiuru

Tekstit on lainattu eduskunnan sivuilta osoitteesta http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_706_2013_p.shtml 1.10.2013.



Opettaja (30.8.): Kieltenopetuksen kissa pöydälle

Opettaja-lehti haastatteli SUKOLin puheenjohtajaa Kari Jukaraista.

Opettaja-lehden Pistarit-palstalla esitetään väitteitä, joihin haastateltavilta pyydetään kannanottoja. Elokuun viimeisessä numerossa aiheena oli kansalaisaloite ruotsin kielen vapaaehtoisen opiskelun puolesta, ja väitteisiin vastasi SUKOLin puheenjohtaja.

Puheenjohtaja Jukarainen toivotti kielikeskustelun tervetulleeksi. ”On kuitenkin puhuttava myös finskasta, joka on ruotsinkielisille toinen kotimainen kieli. Kuinka monen mielestä suomi voisi olla vapaaehtoinen Suomen kouluissa?” Jukarainen kysyi.

Yhtenä perusteena ruotsin vapaaehtoisuuden puolesta käytetään väitettä, jonka mukaan nuoria ei kiinnosta opiskella ruotsia. Jukarainen totesi, että saman väitteen voi esittää kaikista kouluaineista.

Suomi on suuri maa, ja esimerkiksi itärajan tuntumassa tarvittaisiin venäjän taitajia. Jukaraisen mielestä itärajalla pitäisi panostaa entistä enemmän venäjän kielen opiskelumahdollisuuksiin ensimmäisenä vieraana kielenä tai alaluokilla alkavana vapaaehtoisena pitkänä kielenä.

SUKOLin puheenjohtaja oli myös huolissaan kuntien tiukentuneesta taloustilanteesta: ”Mistä saadaan rahat siihen, että B1-kielenä tarjottaisiin useampaa eri kielivaihtoehtoa? Entä miten turvataan kieltenopiskelun jatko toisella asteella?”

Mielipiteet jakautuvat

Yleisradio uutisoi samasta aiheesta 20.8. (http://yle.fi/uutiset/pakkoruotsi_jakaa_myos_kieltenopettajia/6784050). Uutisen mukaan keskustelu ruotsin kielen muuttamisesta vapaaehtoiseksi jakaa myös kieltenopettajien mielipiteitä. Yleisradion haastattelussa Kari Jukarainen pelkää, että pakollisesta ruotsista luopuminen köyhdyttäisi kielellistä osaamista entisestään ja lisäisi alueellista ja koulutustaustasta johtuvaa epätasa-arvoa.

Kansalaisaloite vapaaehtoisesta ruotsin opiskelusta on kirvoittanut paljon keskustelua. Jukarainen toivoo käsittelyn pysyvän asialinjalla. ”Valitettavasti viime vuosina kumpikaan osapuoli ei ole keksinyt juuri uusia argumentteja, vaan on vain tyydytty toistelemaan vanhoja”, Jukarainen toteaa YLEn haastattelussa.

YLEn haastattelemaa Valkealan yläkoulun rehtoria Pauli Pölöstä askarruttaa käytännön tilanne, jos pakollisuudesta päätettäisiin luopua: ”Tuntikehyksestä vapautuisi paljon tilaa, mutta mitä sen tilalle tulisi? Muutos vaatisi hyvin tarkkaa suunnittelua.”


HS (18.8.): Maailmankielten osaamisesta ei murehdita Suomessa

Marjukka Liiten kirjoittaa Helsingin Sanomissa, että keskustelu kieltenopetuksesta sivuuttaa maailmankielet.


Lehden mukaan pääministerin johdolla valmisteltu tuore kielistrategia voisi olla peräisin yli 40 vuoden takaa, jolloin toisesta kotimaisesta kielestä tehtiin peruskoulun myötä pakollinen oppiaine kaikille. Kansalliskielistrategia keskittyy kotimaisiin kieliin ja suosittaa ruotsin tuntimäärien ja kielikylpyopetuksen lisäämistä. Uudessa perusopetuksen tuntijaossa toinen kotimainen kieli siirrettiin alkamaan jo kuudennelta luokalta. Samaan aikaan toisaalla kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa ”pakkoruotsi”-nimistä oppiainetta vaaditaan poistettavaksi.


Tilastojen ja Opetushallituksen arviointien perusteella Liiten toteaa, että tällä hetkellä suomalaisten kielivaranto koostuu lähinnä kohtuullisesta englannista ja surkeasta ruotsista: ”Kielten opinnoissa ei voi nyt puhua tasa-arvosta eikä monipuolisuudesta. Vain suurimmissa kaupungeissa päästään opettelemaan esimerkiksi espanjaa tai kiinaa jo alaluokilla.”


Ylioppilastutkintoon ruotsin sisällyttää noin kaksi kolmannesta kokelaista, mutta alueelliset ja sukupuolten väliset erot ovat suuret. Miehistä yli puolet jättää ruotsin väliin. Keväällä 2013 B-ruotsin kokeeseen oli ilmoittautunut noin 8 800 ja pitkän ruotsin kokeeseen 1 500 kokelasta. Pitkän ja lyhyen saksan kirjoittajia oli yhteensä 2 000, ranskan 1 500 ja venäjän 700.


Lehdessä tilannetta pidetään huolestuttavana. Liiten päättää kielistrategia-analyysinsa näin: ”‘Muiden kielten osaamistarve on kiistaton tosiasia‘, strategiassa todetaan. Sitä ei kuitenkaan murehdita sen enempää.”


Ylioppilastutkinnon kielikokeet 2000-luvulle

SUKOLin ja kieliyhdistysten edustajat olivat Ylioppilastutkintolautakunnan kielivaliokunnan vieraina 29.5.2013. Tilaisuudessa kuultiin kielikokeiden uudistuksista.

Kielivaliokunnan puheenjohtaja Taina Juurakko-Paavola esitteli YTL:n seuraavan 3-vuotiskauden linjauksia. Yo-tutkinnon kielikokeita uudistetaan voimakkaasti tulevien vuosien aikana. Keskeiset uudistuskohteet ovat

1. sähköistäminen
2. viitekehykseen linkittyvät arvosanat
3. arvosanojen tasokorjaus.

Ylioppilastutkinnon sähköistämistä edistetään Digabi-projektissa, jonka tavoitteena on toteuttaa tutkinnon kokeet tieto- ja viestintätekniikan avulla. Ensimmäiset kokeet suoritetaan sähköisesti 2016, ja kaikki tutkinnon kokeet tehdään sähköisesti 2019. Pitkä ja lyhyt saksa ovat ensimmäisten sähköisten kokeiden joukossa. Tarkka aikataulu on Digabin sivuilla osoitteessa digabi.fi.

Arvosanojen linkittäminen Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikkoihin on toinen suuri kielikokeiden uudistus. Työ on vasta alussa.

Sen sijaan jo keväällä 2014 olisi tarkoitus suorittaa tasokorjaus joidenkin vaativimpien aineiden arvosanoissa. Normaalijakaumasta luovuttaisiin aineissa, joissa kokelasjoukko on hyvin valikoitunut. Kieliaineista tämä tarkoittaisi mahdollisesti ainakin pitkää saksaa ja ranskaa.

Lue lisää elokuun Tempuksesta 4/2013.



Kesälukemista

Tunnetko kieltenopettajien pitämiä tai kieltenopetusta käsitteleviä blogeja?

Katso kun opin -blogissa keskustellaan kasvattamisesta ja opettamisesta. Kirjoittajia on useita. Monet kirjoitukset käsittelevät kielten opettamista. Tekstejä voi etsiä esimerkiksi klikkaamalla kiinnostavia avainsanoja sivupalkin luettelosta.

Reppuvihko-blogissa nuori englanninopettaja kirjoittaa työstään ja elämästään.

Tornada’s Blog käsittelee muun muassa sosiaalisen media ja tietotekniikan hyödyntämistä kieltenopetuksessa. Kirjoittaja on kieltenopettaja, joka kirjoittaa toisinaan myös vanhemman näkökulmasta.

Kielten ihmeellinen maailma -blogissa kirjoittaja ihmettelee kielellisiä ilmiöitä.

Satakunnan kieltenopettajat ry on SUKOLin jäsenyhdistys, joka tiedottaa toiminnastaan aktiivisesti ja antaa vinkkejä blogimuodossa.

Jos tiedät muita hyviä kieltenopetusblogeja, vinkkaa niistä vaikkapa jäsensivujen keskustelupalstalla (vaatii kirjautumisen) tai SUKOLin Facebook-sivulla.



Sähköisiin yo-kokeisiin siirtymisen aikataulu

Ylioppilastutkintolautakunta on 3.5. pitämässään kokouksessa päättänyt sähköiseen ylioppilastutkintoon siirtymisen aikataulusta. Ensimmäisten sähköisten yo-kokeiden joukossa ovat saksa syksyllä 2016 ja ranska keväällä 2017.

Kieliaineiden aikataulu on seuraava:

Syksyn 2016 tutkinto

Saksa, pitkä oppimäärä
Saksa, lyhyt oppimäärä


Kevään 2017 tutkinto

Ranska, pitkä oppimäärä
Ranska, lyhyt oppimäärä

Syksyn 2017 tutkinto

Ruotsi, pitkä oppimäärä
Suomi, pitkä oppimäärä
Ruotsi, keskipitkä oppimäärä
Suomi, keskipitkä oppimäärä

Kevään 2018 tutkinto

Englanti, pitkä oppimäärä
Englanti, lyhyt oppimäärä
Espanja, pitkä oppimäärä
Espanja, lyhyt oppimäärä
Italia, lyhyt oppimäärä
Portugali, lyhyt oppimäärä
Latina, pidempi oppimäärä
Latina, lyhyt oppimäärä

Syksyn 2018 tutkinto

Äidinkieli, suomi
Äidinkieli, ruotsi
Äidinkieli, inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame
Suomi toisena kielenä
Ruotsi toisena kielenä
Venäjä, pitkä oppimäärä
Venäjä, lyhyt oppimäärä
Inarinsaame, koltansaame ja pohjoissaame, lyhyt oppimäärä

Koko aikataulu ja lisätietoja on Digabi-projektin sivuilla osoitteessa http://digabi.fi/doku.php?id=projekti:aikataulu.



Ylioppilaskokeiden arvosanat vertailukelpoisia eri suorituskerroilla

Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan ylioppilaskokeiden arvosanat ovat pääosin vertailukelpoisia suorituskerrasta toiseen.

Kirjoittivatpa kokelaat keväällä tai syksyllä, he ovat saaneet taitojensa mukaiset arvosanat. Tällaiseen tulokseen ovat tulleet professori Jouni Välijärvi ja tutkija Jouko Mehtäläinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksesta. 24.4.2013 julkistettu tutkimus koskee vuosien 2007–2011 ylioppilaskokeita eri aineissa.

Tutkijoiden mukaan syksyn kokeissa saadaan yleensä hieman alhaisempia pistemääriä kuin kevään kokeissa mutta vastaavasti myös annetut arvosanat ovat syksyisin hieman alhaisempia. Laudaturien, improbaturien ja muiden arvosanojen suhteellinen osuus ei siis ole jokaisella kirjoituskerralla sama.

Muutamia poikkeuksia on fysiikan ja matematiikan kohdalla. Tutkijoiden mukaan keskipitkän ruotsin kokeissa on koepistemäärien ja annettujen arvosanojen välillä enemmän vaihtelua kuin muissa kielissä, mutta siinä ei ole kevät­–syksy-systematiikkaa.

Miten koearvostelu saataisiin mahdollisimman vertailukelpoiseksi, tasapuoliseksi ja oikeudenmukaiseksi? Vaihtoehtoja on Mehtäläisen ja Välijärven mukaan ainakin kaksi: Ensimmäinen vaihtoehto on, että luovutaan suhteellisesta arvioinnista kokonaan ja jaetaan arvosanat kaikilla koekerroilla täsmälleen samojen pisterajojen mukaan. Tässä menettelyssä ei oteta huomioon kokeiden vaikeustason mahdollista vaihtelua eri koekertoina. Toinen mahdollisuus on, että analysoidaan eri koekertojen välisten huomattavimpien poikkeamien syyt aineittain ja säädetään nykyistä arvostelukäytäntöä.

Jouko Mehtäläinen ja Jouni Välijärvi 2013: Ylioppilaskokeiden arvosanojen vertailtavuus eri aineissa vuosina 2007–2011. Jyväskylän yliopisto.

Koko tutkimusraportti on ladattavissa PDF-tiedostona osoitteesta http://r.jyu.fi/6l5o.

Jyväskylän yliopiston tiedote aiheesta: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2013/04/tiedote-2013-04-24-10-49-26-393913



Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö Suomessa muuta Eurooppaa jäljessä

EU:n komission selvityksen mukaan suomalaiset koulut ovat tietotekniseltä varustukseltaan Euroopan huipputasoa. Tieto- ja viestintätekniikan aktiivinen opetuskäyttö ja osaamisen kehittäminen ovat kuitenkin muualla paremmalla tolalla.
 
EU:n komission tutkimushankkeessa selvitettiin koulujen varustelutasoa, tieto- ja viestintätekniikan käyttökohteita ja määriä sekä käyttäjien asenteita ja osaamista. Kysely tehtiin rehtoreille, opettajille ja oppilaille. Tutkimus sisälsi kaikki kouluasteet, perusopetuksen vuosiluokat 4 ja 8 sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen. Yhteensä tutkimukseen osallistui 190000 vastaajaa 31 maasta. Vertailusta puuttuu joitakin keskeisiä maita kuten Hollanti, Britannia ja Saksa.
 
Suomalaiset koulut luokiteltiin tutkimuksessa parhaiten varusteltujen joukkoon. Luokitteluun vaikuttivat suhteellisen hyvät tietoliikenneyhteydet ja se, että viime vuosina kouluihin on hankittu paljon esitystauluja, oppimisalustoja ja datatykkejä.
 
Laitteiden käyttömäärissä suomalaiskoulut kuitenkin ovat viimeisten joukossa, kun asiaa kysytään oppilailta itseltään. Oppilaiden työskentelymahdollisuuksiin eniten vaikuttavien laitteiden eli kiinteiden työasemien, kannettavien ja tablettitietokoneiden määrässä Suomi on hädin tuskin keskitasolla, niiden käytön määrässä tilaston viimeinen.
 
Huonoin tilanne on peruskouluissa, mutta myös lukioissa Suomi on viimeisten joukossa ja ammatillisissa oppilaitoksissakin alle keskitason. Myös niiden oppilaiden määrä, jotka viimeisen vuoden aikana eivät ole päässeet käyttämään tietokonetta koulussa lainkaan, on Suomessa Euroopan peruskoulujen suurin (31 %) ja lukioiden kolmanneksi suurin (34 %).
 
Selvityksen mukaan opettajat hyödyntävät uutta tekniikkaa oppituntien ja tehtävien valmistelussa lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa jonkin verran, peruskouluissa vähemmän.

intensity
Kuva: Opettajien tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö peruskoulussa

Suomalaiset peruskoulujen rehtorit uskovat tieto- ja viestintätekniikan hyötyihin vähemmän kuin eurooppalaiset kollegansa. Lukion ja ammatillisten oppilaitosten rehtorien luottamus on keskitasoa parempaa.
 
Kahdeksannen luokan opettajien luottamus omiin tietoteknisiin taitoihinsa on Euroopan heikoimpien joukossa. Myös lukion ja ammatillisten opettajien luottamus on alle keskitason. Suurimpana esteenä tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytölle suomalaiset opettajat pitävät pedagogisia syitä kuten hyvien mallien puuttumista, vähäistä täydennyskoulutusta ja digitaalisten oppimateriaalien puutetta. Täydennyskoulutukseen osallistuneiden opettajien määrä kahden edellisen vuoden aikana onkin Suomessa Euroopan alhaisimpia.
 
Suomalaisten oppilaiden käsitykset tietotekniikan hyödystä opetuksessa ovat myös Euroopan alhaisimpia. Silti oppilaat luottavat omiin käyttötaitoihinsa eurooppalaisia ikätovereitaan enemmän.
 
Vaikka opettajat ovat muuten epävarmoja osaamisestaan, he luottavat sosiaalisen median käyttötaitoihinsa. Oppilaat puolestaan luottavat Internetin turvallisuuteen ja sosiaalisen median osaamiseensa. Oppilaiden tietotekniikan käyttö vapaa-aikana onkin Suomessa yleisempää kuin muissa maissa, vaikka sen koulukäyttö on vähäistä.
 
EU:n komissio on tilannut tutkimuksen tieto- ja viestintätekniikan käytöstä Euroopan kouluissa (Survey of Schools: ICT in Education) Liegen yliopistolta ja European Schoolnet (EUN) -verkostolta. Koko aineisto on osoitteessa: http://ec.europa.eu/information_society/newsroom/cf/dae/itemdetail.cfm?item_id=9920


HS (2.4.): Itärajalla poliisikin opiskelee venäjää

Ei päivääkään ilman venäläisiä, kuvailee ylikomisario Ilkka Pöyhiä Lappeenrannasta Etelä-Karjalan poliisilaitoksen arkea lehtijutussa.

Yhteistä kieltä ei aina löydy. Lehden haastatteleman ylikomisarion mukaan suuri osa venäläisturisteista ei osaa englantia. Poliisit ovatkin alkaneet opiskella venäjää. Joulukuussa päättyi puolentoista vuoden pituinen venäjänkurssi, jolle Etelä-Karjalan poliisilaitoksen 200 työntekijästä osallistui peräti 40.

”Tavoitteena on, että jokaisessa työvuorossa olisi joku venäjäntaitoinen”, Pöyhiä sanoo lehdessä. Hän itse on opiskellut venäjää ahkerasti vuodesta 1995 ja pääsee välillä kollegoille puhelintulkiksi.

Lehden mukaan liikennerikkomukset ja näpistykset ovat tyypillisimpiä tapauksia, joissa poliisi tapaa venäläisiä turisteja.

Venäläiset ovat ylivoimaisesti suurin ulkomaisten matkailijoiden ryhmä Suomessa. Venäläisturistien määrä kasvaa etenkin Itä-Suomessa lehden tietojen mukaan: kun koko maassa ulkomaisten matkailijoiden yöpymisten määrä väheni viime vuonna 1,5 prosenttia, Etelä-Karjalassa ulkomaalaisten yöpymisten määrä kasvoi 8,4 prosenttia. Nuijamaan ja Svetogorskin rajanylityspaikat sijaitsevat Etelä-Karjalassa.

Lehti kertoo, että Etelä-Karjalan poliisilaitos avasi venäjänkieliset sivut helmikuussa Pohjois-Karjalan mallin mukaan.

Myös Poliisiammattikorkeakoulu on julkaissut suomi–venäjä-sanaston, joka on tarkoitettu poliisien avuksi venäjää äidinkielenään puhuvien asiakkaiden kohtaamiseen. Sanastoon on kerätty n. 3500 hakusanaa, esimerkkilauseita ja ääntämisohjeita.

Sopivia lauseita on muun muassa rajatarkastuksen tekemiseen, autoilijan puhalluttamiseen ja erilaisten käskyjen antamiseen. Lehden mukaan sanastossa ovat esimerkiksi lauseet ”poliisi sanoo stop, kun voitte lopettaa puhaltamisen”, ”valitusohjeet ovat sakkokuitin kääntöpuolella” ja ”laittakaa pöydällenne taskujenne sisältö, olkaa hyvä”.

Sanaston on koonnut ylikonstaapeli Antti Laakso, joka on itse työskennellyt Pietarissa. Sanasto on ladattavissa osoitteesta www.polamk.fi/julkaisut.



Kirjallinen kysymys: Kieltenopetuksen tasa-arvoisuus perusopetuksen uuteen tuntijakoon siirryttäessä

Kansanedustajat Sari Sarkomaa ja Raija Vahasalo ovat jättäneet eduskunnan puhemiehelle kirjallisen kysymyksen. Opetusministeriä pyydetään vastaamaan muun muassa seuraavaan kysymykseen: Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon? Kirjallisen kysymyksen laadinnassa on käytetty hyväksi SUKOLin asiantuntemusta.

Kirjallinen kysymys kuuluu kokonaisuudessaan näin:

Kieltenopetuksen tasa-arvoisuus perusopetuksen uuteen tuntijakoon siirryttäessä

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvoston 28.6.2012 antamassa asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta on kirjattu, että Opetushallituksen tulee hyväksyä opetussuunnitelman perusteet niin, että asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan viimeistenkin vuosiluokkien osalta käyttöön viimeistään 1. päivänä elokuuta 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön 28.6.2012 antaman tiedotteen mukaan asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan käyttöön kaikilla perusopetuksen vuosiluokilla 1.8.2016.

Perusopetuksen uudessa tuntijaossa A-kielen ja toisen kotimaisen kielen tuntimäärät ja tuntien sijoittelu eri luokka-asteille muuttuvat nykyisestä. Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry:n mukaan yhtäaikainen siirtyminen uuteen tuntijakoon vaarantaa useamman luokka-asteen oppilaiden oikeuden saada heille kuuluvaa kieltenopetusta. Muutos koskee yli 250 000:ta oppilasta, jotka ovat jo aloittaneet koulunkäynnin.

Erityisen ongelmallinen tilanne on SUKOLin mukaan niiden oppilaiden osalta, jotka ovat tällä hetkellä 3. vuosiluokalla ja siirtyvät 7. vuosiluokalle vuonna 2016. Mikäli ei luoda valtakunnallisesti yhtenäisiä siirtymävaiheen erityisjärjestelyjä, heiltä jää suorittamatta kaksi (2) vuosiviikkotuntia toisen kotimaisen kielen opinnoista (33 % oppimäärästä) ja yksi (1) vuosiviikkotunti A-kielen oppimäärästä.

Kielenopetuksessa päästään hyviin tuloksiin, kun opetettavaa kieltä on vähintään kolme tuntia viikossa. Kaksi vuosiviikkotuntia riittää, jos kieltä opiskellaan useampana vuotena peräkkäin kahdella vuosiviikkotunnilla. Yksi vuosiviikkotunti ei riitä edes ylläpitämään saavutettua kielitaitoa.

Oppilailla ja heidän vanhemmillaan on oikeus tietää, miten kieltenopetus tullaan järjestämään siirtymävaiheessa. Kysymys on erittäin ajankohtainen kaikille niille oppilaille, jotka tekevät tänä keväänä kielivalintoja.

Valtioneuvosto on päättänyt, että ruotsin kielen opinnot alkavat 6. luokalla kahdella vuosiviikkotunnilla. Siirtyminen yhtäaikaisesti vuonna 2016 uuteen opetussuunnitelmaan vaikuttaa myös toisen kotimaisen kielen opettajatilanteeseen alakoulun vuosiluokilla 1-6, joissa ei pääsääntöisesti ole päteviä ruotsin kielen opettajia. Aineenopettajien siirtymistä vaikeuttavat koulujen etäisyydet. Pienimmillä paikkakunnilla he saattavat opettaa tällä hetkellä sekä yläkoulussa että lukiossa. Moni kielten opettaja on ilmaissut huolensa siitä, onko alakoulun yhdistäminen tähän mahdollista ja kuinka monella yläkoulun aineenopettajalla on mahdollisuus siirtyä alakouluun opettamaan. Esille on myös noussut huoli siitä, että tuntijakouudistus saattaa vaikuttaa vähemmän luettujen kielten opiskelun vähenemiseen, jolloin näiden kielten opettajien täydennyskoulutus tulee ajankohtaiseksi.

Valtioneuvosto hyväksyi tuntijakopäätöksen yhteydessä lausuman siitä, että valinnaisiin oppiaineisiin kohdistettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään on tarkoitus päättää keväällä 2013.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy, jotta oppilaille turvataan tasa-arvoinen oikeus saada heille kuuluvaa kieltenopetusta siirryttäessä perusopetuksen uuteen tuntijakoon,

miten toisen kotimaisen kielen opetuksen järjestämisessä vuosiluokille 6-9 sekä opettajien täydennyskoulutuksen suunnittelussa ja toteuttamisessa huomioidaan uuden tuntijaon tuomat haasteet ja

milloin päätös valinnaisiin oppiaineisiin kohdistettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään tulee ja voiko näistä tunneista löytyä ratkaisua tilanteeseen?

Helsingissä 15 päivänä helmikuuta 2013
Sari Sarkomaa /kok
Raija Vahasalo /kok


Opetusministeri Jukka Gustafssonin vastaus

Valtioneuvosto päätti perusopetuksen tuntijaon uudistamisen yhteydessä kesäkuussa 2012 varhentaa B1-kielen opetusta alkamaan kuudennella vuosiluokalla. Samalla se hyväksyi kaksi lausumaa. Ensinnäkin valinnaisiin oppiaineisiin kohdennettavasta kolmen vuosiviikkotunnin lisäyksestä vähimmäistuntimäärään päätetään keväällä 2013. Toiseksi valmistellaan vuoden 2014 loppuun mennessä hallituksen esitys, jossa esitetään vapaaehtoisen A2-kielen tarjoamisen säätämistä opetuksen järjestäjille pakolliseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriössä valmistelu etenee valtioneuvoston päätöksen mukaisesti.


Opetushallitus on valtioneuvoston päätöksen pohjalta käynnistänyt opetussuunnitelman perusteiden laatimistyön. Se asetti joulukuussa 2012 työryhmän esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden vieraskielistä opetusta ja kielikylpyopetusta koskevan osuuden laatimiseksi. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita koskeva määräys annetaan vuoden 2014 loppuun mennessä. Opetuksen järjestäjällä on vastuu paikallisesta opetussuunnitelmatyöstä siten, että asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat otetaan viimeistenkin luokkien osalta käyttöön viimeistään 1. päivänä elokuuta 2016. Vuoden 2015 alussa käynnistyy paikallisten opetussuunnitelmien laadinta. Opetushallitus on elokuussa 2012 lähettänyt yhteistyössä laadittavia opetussuunnitelman perusteita ja paikallisia opetussuunnitelmia koskevan tiedotteen esiopetuksen ja perusopetuksen järjestäjille, järjestämisestä vastaaville lautakunnille sekä harjoittelukouluille. Lisäksi Opetushallitus julkaisee verkkosivuillaan tietoa perusteiden laadintaprosessin etenemisestä sekä tukiaineistoa paikalliseen opetussuunnitelmatyöhön valmistautumiseen ja työn toteuttamiseen.


Perusopetuksessa ruotsin kielen opettajien kelpoisuustilanne on kohtalaisen hyvä. Vuoden 2010 valtakunnallisen opettajatiedonkeruun mukaan opettajia oli n. 800, joista 760 eli 95 prosenttia oli kelpoisia. Uuden tuntijaon myötä toisen kotimaisen kielen opetuksen tuntimäärä ei ole kasvamassa, joten siltä osin opettajatarve ei lisäänny. Ruotsin opetuksen kehittämistä toisena kotimaisena kielenä selvitettiin vuonna 2012 opetus- ja kulttuuriministeriön asettamassa työryhmässä. Se tarkasteli ruotsin kielen opetuksen kehittämistä kolmesta eri näkökulmasta: koulutusjatkumon periaatteen ja yhdenvertaisen oppimisen turvaamisesta, opetussuunnitelmien ja opetusmenetelmien kehittämisestä sekä maahanmuuttajien ruotsin kielen oppimisen kehittämisestä. Työryhmä teki useita kehittämisehdotuksia, jotka opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa huomioon valtakunnallisessa opetushenkilöstön täydennyskoulutuksessa. Kaiken kaikkiaan täydennyskoulutuksen yhteydessä on tarkoitus tukea opettajien opetussuunnitelma-ajattelun ja didaktisen ajattelun uudistumista sekä vahvistaa opetushenkilöstön pedagogisia taitoja ja aineenhallintaa ottaen huomioon myös kieltenopetus.


Myös valtioneuvoston kansalliskielistrategialla pyritään turvaamaan se, että Suomessa jatkossakin olisi kaksi elinvoimaista kansalliskieltä. Taustalla on tietoisuus siitä, että suomen ja ruotsin kieltä koskeva nykytilanne ei ole tyydyttävä pitkällä aikavälillä. Sen lähtökohtia ovat yksilöiden kielelliset perusoikeudet samoin kuin yhteiskunnan kaksikielisyydestä seuraavat hyödyt ja vahvuudet. Kahden kansalliskielen varaan rakentuvan elinvoimaisen kaksikielisyyden luominen on haasteellinen tehtävä, joka edellyttää pitkäkestoista työtä muun muassa korkeatasoisen ja riittävän suomen ja ruotsin kielen opetuksen varmistamiseksi.


Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013
Opetusministeri Jukka Gustafsson

Tekstit on lainattu eduskunnan sivuilta osoitteesta
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_73_2013_p.shtml 14.3.2013.



HS (3.3.): ”Hyvää englantia on se, että ­­­­­­­­­kuu­li­ja ym­märtää, mi­tä pu­hu­ja sa­noo”

Englannin kielen käyttö yleistyy työpaikoilla Suomessa. Muitakin kieliä kuulee. Esimerkiksi hotelli Kämpin henkilökunta puhuu keskenään myös rans­kaa ja ve­nä­jää. Helsinkiläinen Golla taas rek­ry­toi ih­mi­siä, jot­ka pu­hu­vat esi­mer­kik­si sak­saa, rans­kaa tai por­tu­ga­lia. Suu­rin syy­ on se, et­tä asiak­kai­den koh­taa­mi­nen on­nis­tuu par­hai­ten hei­dän äi­din­kie­lel­lään.

H­el­sin­ki­läi­sen ho­tel­li Käm­pin ra­vin­to­la­toi­men­joh­ta­ja Tapio Kurkinen kertoo lehdessä, että al­ku­ai­koi­na ho­tel­lis­sa pu­hut­tiin lä­hes pel­käs­tään eng­lan­tia. Ny­kyään Kur­ki­nen ve­tää kuu­kau­sit­tai­sen hen­ki­lö­kuntapa­la­ve­rin en­sin suo­mek­si ja kään­tää sit­ten ydin­koh­dat eng­lan­nik­si. Hen­ki­lö­kun­nan kes­ke­nään käyt­tä­mä eng­lan­ti on Kurkisen mukaan sel­keää­, rei­lua ja päälausevoittoista. ­Tärkeää on mennä suoraan asiaan ja lopuksi ky­syä, ym­mär­si­kö kuu­li­ja. ”Jos on oi­kein tär­keä asia, toi­sen pi­tää ker­toa ta­kai­sin­päin, et­tä mi­ten hän sen ym­mär­si. Ja sen jäl­keen vie­lä ker­ra­taan, kun­nes ol­laan lii­kut­ta­van yk­si­mie­li­siä.”

Lehden mukaan eng­lan­ti ei riit­ä­­­­­ Gol­lal­le, jo­ka myy lauk­ku­ja kan­net­ta­val­le elekt­ro­nii­kal­le. Yri­tys pyr­kii käyt­tä­mään asiak­kai­den­sa kiel­tä. Sekä myyjät että ostajat­­­­ tun­te­vat olon­sa ko­toi­sak­si, kun saa­vat kom­mu­ni­koi­da kie­lel­lä, jo­ta osaa­vat par­hai­ten. ”Var­sin­kin tun­teet tu­le­vat pu­hee­seen pa­rem­min mu­kaan omal­la äi­din­kie­lel­lä”, ­Gol­lan mark­ki­noin­ti­pääl­lik­kö Karoliina Luoto sanoo lehdessä. Gol­lan pää­kont­to­ril­la pu­hu­taan pää­osin eng­lan­tia. Myös suo­ma­lai­set saat­ta­vat kes­kus­tel­la kes­ke­nään eng­lan­nik­si esi­mer­kik­si kah­vi­tauol­la. Tarkoituksena on, että kaikki halukkaat voivat liittyä keskusteluun eikä ketään suljeta vahingossa pois.

Lehden mukaan englannin käyttö työpaikoilla on yleistynyt 1990-lu­vul­ta läh­tien yri­tys­fuu­sioi­den ja mark­ki­noi­den laa­jene­mi­sen myötä. ­­­Aal­to-yli­opis­ton kaup­pa­kor­kea­kou­lun pro­fes­so­ri Leena Louhiala-Salminen ­ei halua käyttää vitsikkääksi tarkoitettua termiä "bad English". Hän puhuu mieluummin lingua franca -englannista. Lin­gua fran­ca -eng­lan­nis­sa päätavoite on selkeys. Jos eng­lan­ti tu­lee yri­tyk­seen pi­ka­vauh­tia, al­ku on han­ka­la ja joh­don pi­täi­si Lou­hia­la-Sal­mi­sen mu­kaan painot­­taa lin­gua fran­ca -pe­riaat­tei­ta. ”Ei tar­vit­se pyr­kiä vir­hei­den vält­tä­mi­seen. Lin­gua fran­ca -eng­lan­tia pu­hut­taes­sa vir­he on se, et­tei saa yh­teyt­tä toi­seen”, Louhiala-Salminen korostaa lehdessä.

Lehti siteeraa myös Tii­na Räi­sä­stä, joka ­­­­­­on väi­tös­kir­jas­saan tut­ki­nut suo­ma­lais­ten in­si­nöö­rien ko­ke­muk­sia eng­lan­nin käyt­tä­mi­ses­tä. In­si­nöö­rit osasivat englantia paremmin kuin kuvittelivatkaan. On­gel­mia oli sii­nä, mi­ten käyt­tää eng­lan­tia eri ti­lan­teis­sa. Esi­mer­kik­si säh­kö­pos­tia lä­het­täes­sä ei ai­na tiedä, ke­nel­le pitää kir­joit­taa ”Hel­lo” ja ke­nel­le ”Dear Sir”. Toi­nen pul­ma oli pu­he­li­mes­sa pu­hu­mi­nen. ”Kou­lus­sa ih­mi­set ovat kuul­leet enim­mäk­seen brit­ti­läis­tä tai ame­rik­ka­lais­ta eng­lan­tia. Ak­sen­tis­ta oli vai­kea saa­da sel­vää var­sin­kin Kii­nas­sa”, Räisänen kertoo lehdessä.



HS (9.2.): Näyttelijä Maria Ylipää on kiitollinen koulun ruotsinopetuksesta

Ylipää kävi koulunsa Nokialla ja Tampereella, joissa ruotsiin ei käytännössä koskaan törmännyt. "Tällä taustalla en ymmärrä puheita pakkoruotsista. Ei mulla ollut mitään hajua yläasteella, että ruotsi veisi tekemään Abba-miesten kanssa musikaalia", hän sanoo.

Ylipää näyttelee pääosaa Svenska teaternin Kristina från Duvemåla -musikaalissa, jonka lauluista vastaavat Abba-miehet Benny Andersson ja Björn Ulvaeus.

Helsingin Sanomien haastattelussa Ylipää kertoo pitäneensä koulun ruotsintunneista. Lukiossa mukava opettaja vauhditti opiskelua entisestään, ja ruotsin ylioppilaskokeesta tuleva näyttelijä sai eximian.

Teatterikorkeakoulussa ruotsia ei tarvittu, mutta heti sen jälkeen vuonna 2005 Ylipää kutsuttiin Svenska teaterniin Spin-musikaalin koe-esiintymiseen. Hän muistaa hyvin Spinin ensimmäiset harjoitukset. "Mä olin aivan pihalla", Ylipää kertoo. Suomenkieliset näyttelijät saivat teatterilla ruotsinopetusta. Kristina från Duvemålan harjoituksissa vuonna 2011 oli jo helpompaa. Ylipää myös päätti, että puhuu teatterilla joka tilanteessa vain ruotsia.

"Mitähän teinit valitsisivat, jos aivan vapaasti saisi valita. Itärajalla ehkä ymmärrän, että voisi olla järkevämpi opiskella venäjää. Mutta itse olen älyttömän onnellinen, että koulussa opetettiin ruotsia", Ylipää toteaa haastattelussa.



Kuntien peruskoulu- ja lukioverkoissa suuria eroja kuntauudistuksen alla

Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestäminen vaihtelee tuntuvasti manner-Suomen 304:ssa nykyisessä kunnassa. Tämä käy ilmi Opetushallituksen tilannekatsauksesta. Samankokoisissa kunnissa voi olla keskenään hyvin erikokoiset oppilaitosverkot ja vastaavasti hyvinkin erikokoisissa kunnissa voi olla samanlaajuiset oppilaitosverkot.


Tilannekatsauksessa Muuttuvat kunnat koulutuksen järjestäjinä vireillä olevaa kuntauudistusta tarkastellaan koulutuksen järjestämisen näkökulmasta. Manner-Suomen 304 nykykunnan peruskoulu- ja lukioverkot on siinä analysoitu yksityiskohtaisesti. Muuttujina tarkastelussa ovat kuntien keskimääräiset oppilas- ja opiskelijamäärät yhtä koulua tai lukiota kohti sekä peruskoululaisten osuus kunnan asukasmäärästä.

Vastaava vertailu on tehty myös 66 kuntajakoselvitysalueella, joita Kunnallishallinnon rakennetyöryhmä on esittänyt helmikuussa 2012. Tilannekatsaus osoittaa, että saman suurkunnan osaksi kaavailtujen nykykuntien kouluverkoissa on huomattavia eroja.

Tilannekatsauksessa tarkastellaan kunkin suuralueen oppilaitosverkon nykytilaa ja todennäköistä lähitulevaisuutta. Johtopäätöksenä on, että maamme peruskoulu- ja lukioverkot tiivistyvät edelleen.

Julkaisu: Riku Honkasalo: Muuttuvat kunnat koulutuksen järjestäjinä. Nykytilanne ja avoin tulevaisuus. Tilannekatsaus, tammikuu 2013. Muistiot 2013:1. Opetushallitus.
Verkossa: http://www.oph.fi/julkaisut/2013/muuttuvat_kunnat_koulutuksen_jarjestajina



HS (29.1.2013): Maistelijalle jää surkea kielitaito

Kolumnisti kehottaa opiskelemaan muitakin kieliä kuin englantia ja muistuttaa, että toimivan kielitaidon rakentaminen vie vuosia.

HS:n kotimaantoimituksen varaesimies Tiina Rajamäki on huolissaan lukiolaisten vähentyneestä halukkuudesta kieltenopiskeluun. Suomalaisnuoret näyttävät luulevan, että englannilla pärjää aina ja kaikkialla.

Saksa, ranska ja venäjä ovat menettäneet dramaattisesti suosiotaan yläkoululaisten ja lukiolaisten kielivalinnoissa. Espanjan kieli kiinnostaa – mutta vain sen verran, että reppuselkäturistina osaa kysyä, ”dónde está el hostel”.

”Lukiossa valittavista vapaaehtoisista kielistä on tullut kuin fiinin ravintolan maistelumenu”, Rajamäki kirjoittaa kolumnissaan. Monet valitsevat kurssitarjottimelta pikkuherkkuja: yhden tai kaksi kurssia. ”Onhan jännittävää esimerkiksi opetella venäjän aakkoset. Jätetään kuitenkin akkusatiivit ja translatiivit niille, joita todella kiinnostaa.”

Kolumnisti muistuttaa, että kielitaito, jonka avulla voi lukea, keskustella, kommentoida, kiistellä, neuvotella ja sopia, ei synny herkkuja maistelemalla, vaan sen rakentaminen vie vuosia.

”On helppoa luetella kymmeniä ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman sujuvaa saksan ja espanjan taitoa. Voin listata satoja lehtijuttuja, elokuvia ja näytelmiä, jotka olisivat jääneet lukematta ja näkemättä. Väittelyitä, jotka eivät olisi englanniksi ikinä kärjistyneet niin kiinnostaviksi. Yksi pitkä parisuhde olisi jäänyt syttymättä”, Rajamäki kuvailee.

Kiinnostavan yksityiselämän ja sosiaalisen pääoman lisäksi kielitaidosta on muutakin hyötyä. Työelämässä tarvitaan esimerkiksi saksan-, ranskan- tai venäjäntaitoisia työnhakijoita. Yritysten kannalta on tärkeää, että samat ihmiset, jotka hallitsevat ydintoiminnot, osaavat myös viestiä niistä. Kielitaitoa on vaikea ulkoistaa.



Opetusministeriö käynnistää toimia venäjänopetuksen kehittämiseksi Itä-Suomessa

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää alkukevään aikana kehittämistoimia, joilla venäjän kielen opetusta vahvistetaan Itä-Suomessa jo ennen uuden tuntijaon voimaan tulemista, viimeistään vuodesta 2014 lähtien.

- Itä-Suomessa on laaja tahto venäjän kielen opetuksen lisäämisestä ja kielellä on alueella hyvin tärkeä elinkeinopoliittinen sekä työllisyyttä ja elinvoimaisuutta edistävä merkitys. Venäjän kielen opetuksen alueellisten erityistarpeiden huomioon ottamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö tulee tukemaan venäjän kielen opetuksen kehittämistoimintaa jo ennen uuden tuntijaon voimaantuloa, viimeistään vuonna 2014. Itä-Suomen kuntien kanssa käydään keskustelua toiminnan käytännön järjestelyistä jo tammikuun aikana, toteaa ministeri Gustafsson.

Ministeriön tiedotteen mukaan tavoitteena on edistää venäjän kielen opetuksen järjestämistä, monipuolistaa opetusmenetelmiä ja oppimisympäristöjä sekä vahvistaa oppilaiden myönteisiä asenteita venäjän kielen opiskelua kohtaan Itä-Suomen alueella. Perusopetuksen kielitarjonnan monipuolistaminen tulee ottaa huomioon myös perusasteen jälkeisissä opinnoissa.

Vuonna 2016 voimaan tuleva perusopetuksen tuntijako ja opetussuunnitelman perusteet mahdollistavat venäjän kielen opiskelun joko pakollisena tai valinnaisena A-kielenä tai valinnaisena B2-kielenä. Valtioneuvosto päätti perusopetuksen tuntijaon uudistamisesta kesäkuussa 2012. Uudistuksessa monipuolistetaan mm. koulujen kieliohjelmia tarjoamalla opetuksen järjestäjille mahdollisuus järjestää valinnaisten kielten ylimääräistä opetusta A2-kielessä ja B2-kielessä. Opetuksen järjestäjälle on määrä säätää näiden kielten tarjontavelvoite.

Kielten opetukseen liittyvästä erityisrahoituksesta on tarkoitus säätää ennen uusien opetussuunnitelmien voimaantuloa. Rahoituksen avulla turvataan oppilaille yhdenvertaiset mahdollisuudet kielten opiskelemiseen asuinpaikasta riippumatta ja mahdollistetaan alueellisten ja paikallisten erityistarpeiden huomioiminen. Valtio ottaa näin nykyistä suuremman vastuun kielen opetuksen monipuolistamisesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedotteen mukaan tämä luo hyvät ja tasa-arvoiset mahdollisuudet esimerkiksi venäjän kielen opetuksen järjestämiseen Itä-Suomen kunnissa.

Eräät itäsuomalaiset kunnat hakivat kokeilulupaa perusopetukseen siten, että oppilaiden B1-kielenä voisi olla ruotsi tai venäjä. Opetus- ja kulttuuriministeriö otti 20.12.2012 kantaa toisen kotimaisen (ruotsin) kielen korvaamista venäjän kielellä koskeviin kokeiluhankkeisiin. Lainsäädännön mukaan toinen kotimainen kieli on kaikille oppilaille yhteinen pakollinen oppiaine. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa, että se ei voi myöntää sellaista kokeilulupaa, jossa luovutaan toisen kotimaisen kielen opettamisesta.



Uusi ylioppilastutkintolautakunta ja lukion tuntijakotyöryhmä nimetty

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt uuden ylioppilastutkintolautakunnan vuosiksi 2013–2015. Puheenjohtajaksi on nimetty professori Patrik Scheinin Helsingin yliopistosta.

Lautakunnan muiksi jäseniksi on nimetty professori Timo Airaksinen, opetusneuvos Pekka Elo, yliopiston lehtori Maria Green-Vänttinen, akatemialehtori Tom Gullberg, professori Kai Hakkarainen, erityisasiantuntija Jan Hellgren, yliopistonlehtori Raili Hildén, opetusneuvos Lea Houtsonen, yliopistonlehtori Taina Hämäläinen, professori Peter Hästö, professori Reija Jokela, kielikoulutuskeskuksen johtaja Taina Juurakko-Paavola, yliopistonlehtori Nina Korimo-Girod, professori Mikko Lehtonen, yliopistonlehtori Arto Lehmuskallio, professori Minna-Riitta Luukka, yliopistonlehtori Jan Löfström, lehtori Olli Löytty, yliopettaja Hanna-Leena Merenti-Välimäki, yliopettaja Sisko Mällinen, professori Virpi Mäkinen, opetusneuvos Leena Nissilä, yliopistonlehtori Yvonne Nummela, yliopistonlehtori Arja Nurmi, yliopistonlehtori Olli Paakkari, dosentti Jorma Paranko, yliopisto-opettaja Leena Partanen, tutkija Pasi Pirttisaari, sektorijohtaja Päivi Saarelainen, dosentti Timo Saarinen, professori Pekka Sammallahti, yliopistonlehtori Päivi Sihvonen, opetusneuvos Tiina Tähkä, yliopistonlehtori Markku Varis, yliopettaja Aino Vuorijärvi ja professori Matti Vuorinen,

Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää ylioppilastutkintolautakuntaan puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän muita jäseniä kuultuaan sitä ennen yliopistoja, muita korkeakouluja ja Opetushallitusta. Tutkintolautakunta asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Ylioppilastutkintolautakunta vastaa ylioppilastutkinnon johtamisesta, järjestämisestä ja toimeenpanosta.

Opetusministeri Jukka Gustafsson on myös asettanut työryhmän valmistelemaan esityksen valtioneuvoston asetukseksi lukiokoulutuksen yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja lukiokoulutuksen tuntijaosta. Työryhmän puheenjohtajana toimii opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Eeva-Riitta Pirhonen.

Työryhmän ehdotuksen tulisi vahvistaa erityisesti koulutuksellista tasa-arvoa sekä yhdenvertaisuutta opetuksessa koko maan alueella. Työryhmä kuulee asian valmistelussa eri sidosryhmiä.

Opetusministeriön tiedotteen mukaan yleissivistyksen vahvistamiseksi lukio-opinnoissa on tavoiteltava tietojen ja taitojen lisäksi tulevaisuuden oppimistaitoja. Lukio-opetuksen on myös lisättävä integroivaa ja kokonaisuuksien hallintaa vahvistavaa opetusta ja opiskelua kaikille yhteisinä opintoina. Tavoitteena on kehittää lukiokoulutukseen yhteisöllisempi ja osallistavampi toimintakulttuuri. Lukiokoulutuksen on mahdollistettava joustavien opintopolkujen rakentaminen. Ehdotuksissa tulisi huomioida myös perusopetuksen yleisiin tavoitteisiin ja tuntijakoon tehdyt muutokset.

Valtioneuvosto päättää yleisistä valtakunnallisista tavoitteista ja lukiokoulutuksen tuntijaosta. Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteista päätetään siten, että asetuksen mukaiset opetussuunnitelmat voidaan ottaa käyttöön koko lukiokoulutuksessa 1.8.2016.

Voimassa oleva lukiokoulutuksen yleisiä valtakunnallisia tavoitteita ja tuntijakoa koskeva valtioneuvoston asetus sekä sen mukaiset lukion opetussuunnitelman perusteet otettiin käyttöön syyslukukaudella 2005. Opetussuunnitelman perusteet on uudistettu keskimäärin kymmenen vuoden välein. Nykyiset lukiokoulutuksen yleiset valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako sekä lukion opetussuunnitelman perusteet perustuvat 2000-luvun alun tieto- ja osaamistarpeisiin.



Hallitukselta periaatepäätös kansalliskielistrategiasta

Valtioneuvosto on antanut periaatepäätöksen kansalliskielistrategiasta. Se on pääministerin johdolla valmisteltu hallitusohjelmahanke ja valtioneuvoston ensimmäinen kielistrategia.


Strategia koskee suomea ja ruotsia äidinkielinä, kansalliskielinä ja maan yhteisinä kielinä maahanmuuttajille. Strategiassa esitetään pitkän aikavälin toimia ja hallituksen toimenpiteet kuluvalle hallituskaudelle. Hallituksen toimenpiteisiin kuuluu muun muassa molempien kansalliskielten näkyvyyden lisääminen ja kielten oppimismahdollisuuksista ja kieliryhmien kohtaamismahdollisuuksista tiedottaminen.


Toimenpiteisiin kuuluu myös kielikylpytoiminnan laajempi mahdollistaminen. Tätä varten laaditaan kielikylpyopetuksen opetussuunnitelma ja selvitetään kielikylpyopettajien määrällinen tarve, jotta riittävä kielikylpyopettajakoulutus voidaan turvata. Maahanmuuttajien mahdollisuuksia oppia kansalliskieliä ja saada tietoa maan kaksikielisyydestä lisätään. Muun muassa selvitetään mahdollisuus aloittaa toisen kansalliskielen opiskelu lukiossa.


Kansalliskielistrategian liitteeseen sisältyy käytännön työvälineitä, joiden tarkoituksena on helpottaa kielilainsäädännön soveltamista käytännön tilanteissa ja edistää molempien kansalliskielten käyttöä ja näkyvyyttä. Keskeinen elementti kansalliskielistrategian onnistumiselle on sen tehokas täytäntöönpano. Hallituksen toimien täytäntöönpanolle on merkitty vastuutahot, ja yleisvastuu täytäntöönpanosta ja sen seurannasta annetaan oikeusministeriölle.


Strategian voi ladata osoitteesta vnk.fi tai hankkeen omalta verkkosivulta vnk.fi/hankkeet/kansalliskielistrategia/fi.jsp. Sivustolla on myös emeritusprofessori Sauli Takalan laaja raportti kansalliskielten osaamistasosta ja Kansalliskielistrategia-hankkeen kyselyn yhteenveto.



Opettaja (23.11.2012): Kielten opiskelussa on aina mieltä

Marsa Luukkonen kannustaa kieltenopiskeluun kolumnissaan. ”Itse olen koko ikäni harrastanut vieraita kieliä ja saanut jo niiden vähäisestäkin osaamisesta paljon iloa, hyötyä ja onnistumisen kokemuksia sosiaalisissa kohtaamisissa, jopa pitkäaikaisia ystäviä”, Luukkonen kertoo. Hän muistuttaa myös työelämän kielitaitovaatimuksista.

Kolumnisti kirjoittaa olevansa tyrmistynyt Juhani Mykkäsen tekstistä (HS 2.10.2012), jossa Mykkänen piti kieltenopiskelua ajanhukkana. ”Provosointinakaan sitä en voi pitää, sillä en ymmärrä, miksi tästä aiheesta olisi syytä provosoida ketään. Kielten opiskeluunhan – niin kuin muuhunkin opiskeluun – olisi pikemminkin syytä kannustaa, sillä oppilaiden omilla asenteilla on iso merkitys oppimistuloksissa”, Luukkonen toteaa. Hän kehottaa pääkirjoitussivulle kirjoittavaa Mykkästä tutkimaan ennen kuin hutkii: ”Englanti on eittämättä keskeinen työkieli nykymaailmassa, mutta vasta kun sen lisäksi osaa jotakin muutakin kieltä, ulkomaille paikalliseen yritykseen sijoittuminen on mahdollista.”

Kuvitelma siitä, että englannilla pärjäisi kaikkialla, osoittautuu nopeasti harhaluuloksi. Luukkonen siteeraa kolumnissaan eri alojen asiantuntijoita, jotka kannustavat toisen kotimaisen ja vieraiden kielten opiskeluun. Esimerkiksi ohjaaja Kristian Smeds on kuvannut kansainvälisen teatteriprojektin ongelmia näin (HS 7.10.2012): ”Ja sitten puhuttiin jotain tankeroenglantia, jolla kukaan ei tuntenut ilmaisevansa itseään niin kuin haluaisi. Sellainen hidastaa ja typistää, katkoo huumorin, älyllisen leikin ja hyvät tarinat. Pöytään jää vain kuivaa yritystä analyysiksi.”

Luukkosen mielestä on turha puhua pakkokielistä. Hänen mukaansa monipuoliset kielitaidot ovat kaikin tavoin antoisa asia.



Tieto-Finlandian ehdokkaat valittu

9789524952569

Arto Mustajoen Kevyt kosketus venäjän kieleen kilpailee Tieto-Finlandia-palkinnosta viiden muun teoksen kanssa. Palkinto on suuruudeltaan 30000 euroa, ja se jaetaan 22.11.2012.

Vuoden 2012 Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokkaiksi on valittu kuusi teosta:

  • Lilly Korpiola ja Hanna Nikkanen: Arabikevät (Avain)
  • Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä (Atena)
  • Anto Leikola: Norsusta nautilukseen. Löytöretkiä eläinkuvituksen historiaan (John Nurmisen säätiö)
  • Arto Mustajoki: Kevyt kosketus venäjän kieleen (Gaudeamus)
  • Jukka Tarkka: Karhun kainalossa. Suomen kylmä sota 1947–1990 (Otava)
  • Björn Wahlroos: Markkinat ja demokratia (Otava)

Mustajoen teos ei ole oppikirja vaan hauska johdatus venäjän kieleen. Lyhyet, pakinamaiset kirjoitukset tarjoilevat makupaloja venäjän kieliopista ja venäläisten tavasta käyttää sanoja. Lukijalta ei vaadita venäjän kielen taitoa, mutta kieltä osaavallekin kirja saattaa avata uusia näkökulmia. Löytyykö venäläinen sielu kohtalonomaisesta lauserakenteesta, elollisten substantiivien oudosta luokasta tai lainasanojen ylettömästä runsaudesta? Miten venäjän kieli kohtelee naista? Miksi Uljanovskin alueen kuvernööri pystytti patsaan joo-kirjaimelle, ja mitä ovat jeejee-porukan jallitukset?

Tieto-Finlandia-ehdokkaiden valintalautakunnan perusteluissa kysytään, kenen mielestä tieteellisesti pätevän asiantuntijatekstin täytyy olla kankeaa ja kimuranttia: ”Ja kuka vielä voi väittää, että kielitiede on tylsää? Ei ainakaan kukaan, joka on lukenut venäjän kielen professorin Arto Mustajoen lennokkaita artikkeleita kyrillisestä kirjaimistosta, venäläisestä ruokasanastosta tai suomen ja venäjän eroista ja yhtäläisyyksistä. Kevyt kosketus venäjän kieleen auttaa ymmärtämään kulttuuria, joka on suomalaisille samanaikaisesti läheinen ja kaukainen.”

Tieto-Finlandia-palkinto on Suomen Kirjasäätiön jakama tunnustus ansiokkaalle suomalaiselle yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.

Suomen Kirjasäätiön hallitus asettaa kutakin palkinnonjakoa varten erikseen kolmejäsenisen valintalautakunnan, joka nimeää vähintään kolme ja enintään kuusi ehdokasta palkinnonsaajaksi, sekä henkilön, joka valitsee nimetyistä ehdokkaista lopullisen palkinnonsaajan.

Vuonna 2012 palkintoraatiin kuuluvat viestintäjohtaja Kirsti Lehmusto, viestintäkonsultti Antti Isokangas ja tietokirjailija Raimo Jussila. Palkinnon saajan päättää Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja Janne Virkkunen. 


Kuva: www.gaudeamus.fi



Ammattien ja koulutuksen tulevaisuudennäkymiä

Lähivuosina uusia työpaikkoja avautuu eniten työvoimavaltaisten palvelualojen ja liikenteen ammateissa sekä kasvualojen asiantuntijatehtävissä.

Opetushallituksen tiedotteen mukaan uutta työvoimaa tarvitaan kuitenkin lähes kaikissa ammateissa, myös sellaisilla teollisuudenaloilla, joilla eläkkeelle siirtyminen on voimakkainta.

Vuoteen 2025 mennessä uutta työvoimaa tarvitaan eniten sosiaali- ja terveysalan ammateissa. Ajoneuvojen kuljettajia, kaupan alan eri ammattien työntekijöitä, rakennustyöntekijöitä ja siivoustyöntekijöitä tarvitaan paljon.

Myös monissa asiantuntijatehtävissä avautuu runsaasti työpaikkoja. Tällaisia ammattiryhmiä ovat muun muassa opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat.

Uuden työvoiman tarve johtuu sekä suuresta poistumasta että työvoimatarpeen kasvusta.

Uutta työvoimaa tarvitaan lähes kaikissa tehtävissä korvaamaan eläkkeelle siirtyviä, vaikka joillakin aloilla työpaikkamäärä väheneekin.

Kaikkein tuntuvin työvoiman suhteellinen kasvu on odotettavissa asiantuntijoiden ammattiryhmissä, joihin siirtyy työpaikkoja supistuvista ammattiryhmistä. Nopeasti kasvavia ovat monet korkeaa koulutustasoa vaativat ammatit kuten tutkimus- ja kehitysjohtajat, luonnontieteellisen alan asiantuntijat sekä tietotekniikan johtajat ja asiantuntijat. Usein nämä ammattiryhmät ovat pieniä, joten työvoiman lisätarve ei ole määrällisesti suuri. Niiden tarjoamilla työpaikoilla on kuitenkin merkitystä työllisyystilanteelle.

Eri ammattiryhmien työvoimatarpeen muutosten lisäksi myös ammattitaitovaatimukset muuttuvat nopeasti. Osaamistarpeiden muutos on usein paljon nopeampaa kuin koko työvoiman kysynnän muutos eri ammateissa. Tämä edellyttää koulutusjärjestelmältä nopeaa reagointia ammatillisesti suuntautuneen koulutuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Tulevaisuudessa tarvittavan osaamisen ennakointi on ensiarvoisen tärkeää tutkintojen ja koulutuksen sisällön kehittämisen kannalta.

Opetushallituksessa viime kesänä päättyneessä Valtakunnallinen ammatillisten osaamistarpeiden ennakointi -hankkeessa (VOSE) tuotettiin toimintamalli, jonka avulla osaamistarpeita voidaan ennakoida.
imageOPH























Kuvio: Avautuvat työpaikat keskimäärin vuodessa eniten työllistävissä ammattiryhmissä vuoteen 2025 mennessä. Lähde: OPH



Google-kääntäjälle töitä

Vastine Juhani Mykkäsen pääkirjoitukselle (HS 2.10.2012)

Nyt-liitteen ja Radio Helsingin esimiehen Juhani Mykkäsen mielestä kielten opiskelu on ajanhukkaa ja kielitaito on korvattavissa Google-kääntäjällä (HS 2.10.2012). Mykkäsen esittämät perustelut ovat kuitenkin pinnallisia.

Mykkänen kirjoittaa, että ”kielen opiskelu koulussa tuottaa vaatimattomia tuloksia”, mutta tosiasiassa suomalaisten vieraiden kielten osaamisesta on niukasti tutkimustietoa, sillä viimeksi Suomi on osallistunut kansainväliseen vertailututkimukseen yli 40 vuotta sitten. Mykkänen jatkaa, että ”saksaa, ranskaa ja italiaa suomalaiset osaavat käyttää lähes ainoastaan vain tutuissa ja yksinkertaisissa tilanteissa”. Jos Mykkänen olisi tutustunut kielten opetussuunnitelmiin, hän tietäisi, että tähän koulujen kielen opetus ensisijaisesti tähtääkin. Ensimmäisen vieraan kielen tavoitetaso on peruskoulun 9. luokalla kehittyvä peruskielitaito (eurooppalaisen taitotasoasteikon taso A2), mikä käytännössä tarkoittaa juuri Mykkäsen väheksymää selviytymistä palvelutilanteissa ja omasta arjesta kertomista. Lyhyen kielen oppimäärässä ei lukiossa päästä juuri pidemmälle. Vaikka pitkän kielen lukio-opinnoissa taitotaso lähentelee joskus taitavan kielenkäyttäjän tasoa, koulun kielten opetuksen tavoitteena ei ole Der Spiegeliä sujuvasti lukeva natiivi vaan omaa ja muita kulttuureja arvostava avarakatseinen kielenkäyttäjä.

Mykkäsen toinen argumentti perustuu ajatukselle, että kielten opiskelu on pois kaikesta muusta hyödyllisestä kuten kansantaloustieteestä tai ohjelmoinnista. Jokainen opettaja joutuu päivittäin kohtamaa samankaltaista argumentointia, kun teini-ikäiset kyseenalaistavat oppisisältöjä. On toki tärkeä pohtia, mitä perusopetuksen tai lukion tarjoamaan yleissivistykseen kuuluu ja mistä on hyötyä niin yksilöllekin kuin yhteisöllekin, mutta on ylimielistä väittää, että viestintä- ja kulttuuritaitojen opiskeleminen ja harjoittaminen ei ole hyödyllistä monikulttuurisessa ja globaalistuvassa maailmassa.

Toki Mykkänenkin myöntää, että kulttuurien opiskeleminen ”olisi kenelle vain mittaamattoman arvokasta”, mutta sitä ei koulun kielten opetus hänen mielestään tarjoa. Kuten niin usein kouluun liittyvissä keskusteluissa kouluasiantuntija Mykkänen perustelee kantaansa omilla kokemuksillaan, joista lienee jo aikaa ja joista kieltenopetuskin on muuttunut. Hän myös unohtaa, että myös kielen rakenteita tutkimalla voidaan saada selville jotain oleellista toisesta kulttuurista, sillä kieli ei rakennu tyhjiössä. Esimerkiksi kirjoituksessa mainitun ranskan subjunktiivin käyttöä tutkimalla voi pohtia ranskalaista mielenlaatua, jossa on tärkeää erottaa oma mielipide tosiasioista.

Lopuksi on todettava, että Juhani Mykkäsen huoli suomalaisten nuorten ajankäytöstä on koskettava mutta turha, sillä kielten opiskelijoiden määrät ovat romahtaneet viimeisten vuosikymmenien aikana. Hän voi siis huokaista helpotuksesta, sillä vain pieni vähemmistö suomalaisnuorista hukkaa elämästään satoja tunteja ”idiotismiin” eli kielten opiskeluun koulussa. Tähän tuskin tulee muutosta, kun uusi perusopetuksen tuntijako astuu voimaan elokuussa 2016. Google-kääntäjällä tulee olemaan jatkossa käyttöä.

Sanna Karppanen
ranskan ja englannin opettaja, Lauttasaaren yhteiskoulu
Suomen ranskanopettajain yhdistyksen puheenjohtaja
Suomen kieltenopettajien liiton varapuheenjohtaja


Vastine on julkaistu myös Helsingin Sanomissa 4.10.2012.



Kaksikielisiä tutkintoja

Helsingin yliopistossa on käynnissä kokeilu kaksikielisten tutkintojen kehittämiseksi. Uusia oppiaineita on otettu mukaan kokeiluun. Vuodesta 2013 kaksikielisen tutkinnon voi suorittaa useissa luonnontieteiden oppiaineissa sekä oikeustieteessä, sosiaalipsykologiassa ja sosiaalityössä.

Helsingin yliopistossa on vuodesta 2010 kerätty kokemuksia kaksikielisen tutkinnon suorittamisesta. Kokeiluun osallistuvat opiskelijat suorittavat vähintään kolmasosan opinnoistaan toisella kotimaisella kielellä ja saavat tutkintotodistukseensa merkinnän kaksikielisestä tutkinnosta. Tavoitteena on edistää opiskelijoiden kielellistä osaamista ja kouluttaa kaksikielisiä asiantuntijoita työmarkkinoille.

Kokeilun päämäärä on valmistella kaksikielisen tutkinnon konsepti koko yliopiston käyttöön. Tavoitteena on, että konsepti voidaan ottaa käyttöön koko yliopistossa vuodesta 2015 lähtien.

”On hienoa, että ohjelma laajenee, sillä kaksikielisten tutkintojen lisääminen on osa yliopiston strategiaa ja tulevaisuuden mahdollisuus. Molempien kotimaisten kielten hallinta on valtti työmarkkinoilla”, sanoo ensimmäinen vararehtori Ulla-Maija Forsberg, joka vastaa yliopiston kaksikielisyydestä.

”Uusi mahdollisuus kannustaa suomenkielisiä opiskelijoita osallistumaan ruotsinkieliseen opetukseen ja päinvastoin. Samalla se luo yhteyksiä suomen- ja ruotsinkielisten opiskelijoiden ja henkilökunnan välillä ja vahvistaa siten yliopiston kaksikielisyyttä”, toteaa biologian oppiaineen kaksikielisestä tutkinnosta vastaava professori Liselotte Sundström.

Kokeilu aloitettiin syyslukukaudella 2010 oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksikössä sekä maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan taloustieteen laitoksessa. Syksystä 2013 kokeiluun liittyy kuusi uutta yksikköä:

  • Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yksikkö: Oikeusnotaarin tutkinto
  • Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Fysiikan laitos: Luonnontieteiden kandidaatin tutkinto (fysiikan, teoreettisen fysiikan, tähtitieteen,meteorologian ja geofysiikan oppiaineet)
  • Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Kemian laitos: Luonnontieteiden kandidaatin tutkinto (kemian oppiaine)
  • Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, Biotieteiden laitos: Luonnontieteiden kandidaatin tutkinto (biologian oppiaine)
  • Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos: Valtiotieteiden kandidaatin tutkinto (sosiaalipsykologian oppiaine)
  • Valtiotieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos, Valtiotieteiden kandidaatin tutkinto (sosiaalityön oppiaine)


Vieraiden kielten opetus alkaa Euroopassa yhä varhemmin

Euroopan komission julkaisemasta raportista käy ilmi, että lasten vieraiden kielten opetus alkaa Euroopassa yhä varhemmin, useimmilla oppilailla 6–9 vuoden iässä.

Valtaosa maista tai alueista on varhaistanut pakollisen vieraan kielen tuntien aloittamisikää viimeisten 15 vuoden aikana. Vierasta kieltä saatetaan opettaa jo ennen kouluikää: esimerkiksi Belgian saksankielinen yhteisö tarjoaa vieraan kielen opetusta 3-vuotiaille.

Ylivoimaisesti yleisin opetetuista kielistä on englanti – ranska, espanja, saksa ja venäjä seuraavat kaukana perässä. Key Data on Teaching Languages at School in Europe 2012 -raportti käsittelee tilannetta 32 maassa (EU:n jäsenvaltioiden lisäksi Kroatiassa, Islannissa, Liechtensteinissa, Norjassa ja Turkissa). Lähes kaikissa maissa opetetuin vieras kieli on englanti, ja tämä suuntaus on vahvistunut huomattavasti vuosista 2004–2005. Toisen asteen koulutuksen piirissä olevista englannin opiskelijoiden osuus on yli 90 prosenttia. Muiden kielten kuin englannin, ranskan, espanjan, saksan ja venäjän opiskelijoiden prosenttiosuus on hyvin pieni (0–5 prosenttia).

Yhä useammat koululaiset opiskelevat kahta vierasta kieltä vähintään vuoden ajan. Vuosina 2009–2010 keskimäärin 60,8 prosenttia ylemmän perusasteen koulutuksen piirissä olevista oppilaista osallistui kahden tai useamman vieraan kielen opetukseen; osuus on lisääntynyt 14,1 prosenttia vuosista 2004–2005. Samana ajanjaksona sellaisten alemman perusasteen koulutuksen piirissä olevien oppilaiden, jotka eivät osallistuneet vieraiden kielten opetukseen, osuus väheni 32,5 prosentista 21,8 prosenttiin.

Raportin mukaan vain harvat maat edellyttävät, että kieltenopettajaksi opiskelevat suorittavat kieliharjoittelujakson ulkomailla. Eurooppalaiseen kielitaitotutkimukseen osallistuneista vieraiden kielten opettajista vain 53,8 prosenttia ilmoitti suorittaneensa yli kuukauden opiskelujakson maassa, jossa puhutaan heidän opettamaansa kieltä. Keskiarvon taustalla on suurta vaihtelua: espanjalaisista opettajista 79,7 prosenttia mutta virolaisista opettajista vain 11 prosenttia on suorittanut harjoittelujakson ulkomailla.

Koulutuksesta, kulttuurista, monikielisyydestä ja nuorisoasioista vastaavan komissaarin Androulla Vassilioun mukaan kulttuurinen ja kielellinen monimuotoisuus on yksi Euroopan unionin vahvimmista valteista. Kielten oppiminen helpottaa kommunikointia ja edistää liikkuvuutta. Vassiliou rohkaisee opettelemaan muitakin kuin yleisimmin käytettyjä kieliä. Kielten oppimisen tärkeys on keskeisenä aiheena monikielisyyttä Euroopassa käsittelevässä konferenssissa, jonka komissio järjestää Limassolissa Kyproksessa 26.–28. syyskuuta. Konferenssin pääpuhujana on komissaari Vassiliou.

EU:n yhteisenä tavoitteena on, että jokaiselle koululaiselle opetetaan jo hyvin nuoresta iästä lähtien äidinkielen lisäksi vähintään kahta kieltä. Tavoitteen saavuttamiseksi komission uudessa ammattitaidon uudelleenarviointia koskevassa strategiassa (Rethinking Skills), joka on tarkoitus hyväksyä marraskuussa, ehdotetaan kielten oppimiseen liittyvän vertailuarvon asettamista.

Raportti Euroopan koulujen kieltenopetusta koskevista keskeisistä tiedoista  laaditaan 3–4 vuoden välein, ja siihen kootaan tietoja useista eri lähteistä. Raportti antaa kattavan kuvan kieltenopetuksesta 32:ssa mukana olevassa maassa.

Key Data on Teaching Languages at School in Europe 2012:
http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/key_data_series/143EN.pdf

Raportin keskeiset kohdat:
http://eacea.ec.europa.eu/education/eurydice/documents/key_data_series/143EN_HI.pdf



Suomen Kuvalehti (14.9.2012): Suomalaisista on tulossa kielitaidoton kansa

Kesällä hyväksytty uusi tuntijako saattaa johtaa siihen, että kielten asema heikkenee entisestään.

Peruskoulun kieltenopiskelu on vähentynyt ja yksipuolistunut lähes kahden vuosikymmenen ajan. Yhä useampi suomalainen osaa peruskoulun käytyään vain kahta kieltä: englantia ja toista kotimaista. Lukiossakin lähes puolet opiskelee vain kahta kieltä. Ammatillisessa koulutuksessa muita kieliä on tarjolla häviävän vähän.

Aikaistamisen seuraukset

Uuden tuntijaon oli tarkoitus parantaa kielten asemaa. Yksi avainsana on aikaistaminen: B1-kielen opetus alkaa tulevaisuudessa kuudennelta luokalta, ja myös A1-kielen tunteja siirrettiin lisää alakoulun puolelle.

Pätevien opettajien saatavuus herättää kysymyksiä. Lehti on haastatellut opetusneuvos Anna-Kaisa Mustapartaa, joka arvelee, että yläkoulun opettajille annetaan tunteja alakoulun puolelta. Isoissa kaupungeissa ja yhtenäiskouluissa asiat ratkennevat melko helposti, mutta pienissä ja harvaanasutuissa kunnissa tilanne on toinen.

Myös kieltenopiskelun jatkumon turvaaminen aiheuttaa huolta. Yläkoulun puolelle B1-kielen tunteja jää niin vähän, että niitä on vaikea venyttää kolmelle vuodelle. ”Voi käydä niin, että ysiluokalla ei ole ruotsia lainkaan”, havainnollistaa lehden haastattelema SUKOLin puheenjohtaja Kari Jukarainen. Tämä taas lisää kertaamisen tarvetta lukioissa.

Lehden mukaan jää kuntien päätettäväksi, opetetaanko ruotsia vain vaadittu minimimäärä vai annetaanko esimerkiksi yhdeksäsluokkalaisille yksi lisätunti viikossa.

Ylimääräisten kielten rahoitus

Kuntia kannustetaan myös tarjoamaan ylimääräisiä A2-kieliä ja B2-kieliä, joiden järjestämiseen on suunnattu valtionavustusta. Rahaa saisi vain siinä tapauksessa, että kunta järjestää opetuksen ylimääräisenä. Jos kieliä tarjotaan osana valinnaisia aineita, avustusta ei voi hakea.

Opetusneuvos Mustaparran mielestä päätöksen merkitys riippuu rahasta: ”Toteutuuko rahoitus ylipäätään? Onko se 65 prosenttia vai jotain muuta?” Rahoituksen käytännön järjestelyt jätettiin tuntijakopäätöksessä auki. Niistä on tarkoitus sopia ennen uusien opetussuunnitelmien käyttöönottoa.

Suunnitteilla on myös kuntien velvoittaminen A2-kielen tarjoamiseen. Mustaparta pelkää, että tätä määräystä kierrettäisiin ryhmäkoolla. Jos ryhmäkoko jätetään kunnan harkittavaksi, kunta voi tarjota opetusta mutta vaatia niin isoa ryhmää, ettei sellaista koskaan synny.

Maailmankuva kapenee

”Englanniksi pystyy melkein kaikilla maailmankolkilla ostamaan lentolipun ja varaamaan hotellin. Mutta maailmankuva jää kyllä kapeaksi, jos voi kommunikoida vain niiden kanssa, jotka osaavat englantia”, Mustaparta sanoo lehden mukaan.

Suomalaisessa työelämässä on edelleen kysyntää monipuolisille kieliosaajille. EK on huolissaan kielitaidon kapenemisesta, ja Euroopan komission kyselyn mukaan kaikkien EU-maiden yrityksissä tarvitaan yhä kielitaitoisempaa väkeä.

Kari Jukarainen toteaa lehdessä, että nuoret haluavat saada nopeita tuloksia. Kielten opiskeleminen koetaan työlääksi. Toisaalta kieliopinnoilla on turhankin raskas maine. ”Opiskelussa ei tuijoteta virheisiin vaan kannustetaan käyttämään kieltä eri tilanteissa”, Jukarainen kertoo. Monissa tilanteissa voi tulla toimeen, vaikka kielitaito ei olisi lähelläkään täydellistä.

”Kieltenopiskelu koetaan vaikeaksi ja hankalaksi. Ennen ajateltiin, että se on pääomaa”, toteaa lehden haastattelema Teija Kangasvieri Kielikoulutuspolitiikan verkostosta. Tutkija Karita Mård-Miettinen suosittelee lehdessä, että ensimmäiseksi kieleksi pitäisi valita jokin muu kuin englanti. Se rohkaisisi lapsia opiskelemaan muitakin kieliä, ja se myös ehkäisisi ajatusta, että pelkällä englannilla pärjää. Englantia ehtii oppia myöhemminkin. ”Muut kielet eivät haittaa englannin oppimista. Sellainen käsitys on väärä.”



HS (10.9.2012): Uusi tuntijako huonontaa kielitaitoa

Kieltenopettajat uskovat, että uusi peruskoulun tuntijako saattaa heikentää ja kaventaa oppilaitten kielitaitoa, vaikka tarkoitus oli päinvastainen.

Lehdessä haastatellaan SUKOLin puheenjohtajaa Kari Jukaraista, jonka mukaan peruskoulun päättövaiheessa kieliä osataan vastedes todennäköisesti huonommin kuin nyt. Etenkin pakollisen ruotsin opintojen alun varhentaminen oli yllättävä ja kohtalokas ratkaisu. "Sisältö ei siirry tuntien mukana", Jukarainen toteaa.

Kun kokonaistuntimäärä ei samalla lisäänny, tuntien siirto alaluokille merkitsee sitä, että ylimmillä luokilla ruotsia ei käytännössä opiskella juuri lainkaan. Tällöin uutta ei opita eivätkä taidot syvenny.

Ruotsin varhentaminen saattaa myös vähentää vapaaehtoisen pitkän kielen valintoja. Lehden haastatteleman Jukaraisen mukaan uudistus saattaakin vain vahvistaa nykyistä tilannetta, jossa lähes kaikki opiskelevat vain englantia ja ruotsia.

Peruskoulun uusi tuntijako tulee voimaan 2016. Yksi uudistuksen päämääristä oli kieliohjelmien monipuolistaminen.

Nykyisin yli 90 prosenttia opiskelee ensimmäisenä pitkänä vieraana kielenä englantia. Muiden kielten kuin englannin lukijoiden osuudet ovat vain prosentin luokkaa. Alakoulussa alkavaa vapaaehtoista pitkää kieltä (A2) lukee neljännes ja yläkoulussa alkavaa vapaaehtoista lyhyttä kieltä (B2) noin 15 prosenttia. Yläluokkien oppilaista alle 20 prosenttia opiskelee kahta pitkää kieltä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Kieltenopettajat+Uusi+tuntijako+huonontaa+kielitaitoa/a1305597815078



Helsingin yliopistoon Opettajien akatemia

Helsingin yliopisto perustaa ensimmäisenä Suomessa Opettajien akatemian. Se on verkosto yliopiston opettajille, jotka ovat ansioituneet opetuksen kehittäjinä. Akatemian tavoitteena on vahvistaa opetuksen arvostusta ja asemaa yliopistoyhteisössä. Mallia on otettu muista maailman huippuyliopistoista.

Valinta Opettajien akatemian jäseneksi on merkittävä osoitus opettajan opetusansioista ja oppineisuudesta opetuksessa. Akatemian jäsen saa kaksivuotisen määrärahan ja hänen kotiyksikkönsä samalle ajalle tuloksellisuusrahaa. Tämän toivotaan ylläpitävän innostusta opetuksen edelleen kehittämiseen.

”Strateginen pyrkimyksemme on kuulua maailman 50 parhaan yliopiston joukkoon. Se edellyttää panostamista opetukseen. Huippuyliopistossa tutkimuksen ja opetuksen laatu kulkevat käsi kädessä. Pitkällä tähtäimellä toista ei voi olla ilman toista”, korosti rehtori Thomas Wilhelmsson puheessaan Helsingin yliopiston lukuvuoden avajaisissa.

Opettajien akatemia on myös yliopistoyhteisön tunnustus opetusosaamisesta. ”Opetus on keskeinen ja arvokas osa akateemista työtä. Kuten tutkimista myös opettamista voi kehittää tavoitteellisesti ja jakaa kollegiaalisesti”, Wilhelmsson sanoi. ”Kun tuemme opettajia ja heidän osaamistaan, edistämme myös opiskelijoiden oppimistuloksia. Opettajien akatemia tarjoaa opettajien parhaimmistolle monialaisen yhteisön, joka vahvistaa hyvien opetuskäytäntöjen ja uusien opetusmenetelmien leviämistä yliopistolla.”

Akatemian hakuaika päättyy lokakuun puolivälissä, ja valinnat tehdään alkuvuonna 2013. Tarkoitus on valita akatemian ensimmäiset 30 perustajajäsentä ja sen jälkeen noin 20 opettajaa vuodessa. Jäsenten valinta toteutetaan akateemisessa yhteisössä vakiintuneella tavalla: vertaisarvioinnin ja asiantuntijapaneelien lausuntoijen perusteella.

Lisätietoa Opettajien akatemiasta: www.helsinki.fi/opettajienakatemia



Tulevaisuuden luokkahuone

Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa rakennetaan aidosti uusia ja innostavia oppimisen tiloja.

World Design Capital Helsinki 2012-hankkeessa ELE – Engaging Learning Environment esillä on tulevaisuuden luokkahuone.

Tulevaisuuden oppimisympäristöt ovat sulautuvia, niissä yhdistyvät erilaiset tilat ja palvelut, kontaktiopetus ja digitaaliset välineet sekä verkko- ja mobiilipohjaiset työskentely- ja oppimisalustat. ELE – hankkeessa nivoutuvat yhteen pedagoginen ja psykologinen osaaminen sekä aktiivista oppimista ja osallistavaa työtapaa tukeva teknologia.

Hankkeessa kehitetään opettajankoulutuksessa käytettäviä oppimisen tiloja ja teknologioita. Tiedon luomisen laboratoriossa luodaan paitsi uutta ymmärrystä ja oppimista, myös uusia tietokäytäntöjä ja pedagogisia ratkaisuja.  Nyt tämä kaikki on uusinta uutta – kymmenen vuoden kuluttua kaikki koulut voivat olla jo tällaisia.

Hankkeen ”äiti”, kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka, on erikoistunut tutkivaan oppimiseen ja sosiaalisiin innovaatioihin, jotka pohjautuvat opetusympäristöihin. Hänen mukaansa on tärkeää, että tulevaisuuden luokkahuone ei edistä vain tehokasta oppimista vaan lisää myös opiskelijoiden motivaatiota ja hyvinvointia.  Uudet opetusmenetelmät motivoivat opiskelijoita ja parantavat päivittäisiä käytäntöjä.

ELE – Oppimisen uudet tilat Helsingin yliopiston sivuilla: http://blogs.helsinki.fi/wdc-2012/category/oppiminen-opetus/ele-oppimisen-uudet-tilat/



HS (20.8.2012): Opettajan tutkintoa tulee uudistaa

Petri Salo ja Mikko Ripatti ovat sitä mieltä, että yhtenäiskoulujen yleistyessä luokanopettajien ja aineenopettajien koulutus pitää yhdistää. Sa­lo on Joen­suun nor­maa­li­kou­lun ja Ri­pat­ti Sa­von­lin­nan nor­maa­li­kou­lun johtava reh­to­ri.

Jul­ki­sen sek­to­rin toi­min­ta­me­no­jen kar­si­mi­nen kos­ket­taa ko­ko kou­lu­tus­sek­to­ria. Kan­sa­kun­nan si­vis­tyk­sen pe­rus­ta uh­kaa hei­ken­tyä ja eri­ar­voi­suus li­sään­tyä, Salo ja Ripatti kirjoittavat.

Suo­men run­saas­ta 3000 pe­rus­kou­lus­ta jo yli tu­hat on yh­te­näi­siä pe­rus­kou­lu­ja. Lu­kio­ver­kon har­veneminen johtaa siihen, että­ vuo­si­luo­kat 1–9 si­säl­tä­vien yh­te­näis­ten pe­rus­kou­lu­jen mää­rä kas­vaa edel­leen.

On­gel­ma ei ole kou­lu­jen toi­min­nan laa­tu vaan erot toi­min­taym­pä­ris­töis­sä. On koulu­ja, joi­den op­pi­laat tar­vit­se­vat kes­ki­mää­räis­tä enem­män tu­kea op­pi­mi­sel­leen­­­­­­­­. Koulujen väliset erot ovat kasvaneet. O­­­ppimiserojen kas­vu on uh­ka kou­lu­tuk­sen yh­den­ver­tai­suudelle.

Salon ja Ripatin mukaan t­­­­­­­oi­met laa­duk­kaan pe­rus­ope­tuk­sen tur­vaa­mi­sek­si ovat osoit­tau­tu­mas­sa riit­tä­mät­tö­mik­si. On­gel­mien rat­kai­suk­si ei­vät rii­tä val­tion­osuus­uu­dis­tuk­set tai op­pi­laak­siot­toa­luei­den muu­tok­set. Tar­kas­tel­ta­vak­si on otet­ta­va myös opet­ta­jan­kou­lu­tus. Erityisen tar­peel­lis­ta oli­si­ poh­tia, mil­lai­sia opet­ta­jia yh­te­näis­ten pe­rus­kou­lu­jen yleis­ty­mi­nen vaa­tii.

Ny­kyi­nen opet­ta­jan­kou­lu­tus tuot­taa erik­seen mais­te­ri­ta­soi­sia luo­kan­opet­ta­jia vuo­si­luo­kil­le 1–6, ai­neen­opet­ta­jia vuo­si­luo­kil­le 7–9 se­kä eri­tyis­opet­ta­jia ja opin­to-oh­jaa­jia. Opet­ta­jan­kou­lu­tuk­sen ra­ken­tei­ta tu­li­si ke­hit­tää niin, et­tä eri opet­ta­jan­kel­poi­suuk­sia tuot­ta­via kou­lu­tuk­sia yh­dis­tet­täi­siin. Näin syn­tyi­si uu­si yh­te­näi­sen pe­rus­kou­lun opet­ta­jan­kou­lu­tus­mal­li.

Salon ja Ripatin ehdotuksessa pe­rus­kou­lun­opet­ta­jan tut­kin­to an­tai­si kel­poi­suu­den luo­kan­ope­tuk­seen vuo­si­luo­kil­la 1–6 ja ai­neen­ope­tuk­seen yh­des­sä tai kah­des­sa ai­nees­sa vuo­si­luo­kil­la 7–9. Toi­sen laa­jan si­vu­ai­neen ase­mes­ta opis­ke­li­ja voi­si va­li­ta opin­to-oh­jauk­sen tai eri­tyi­so­pe­tuk­sen, jol­loin hä­nel­lä oli­si kel­poi­suus kol­meen opet­ta­jan teh­tä­vään. Pien­ten las­ten opet­ta­jak­si eri­kois­tu­vat voi­si­vat suo­rit­taa laa­jat al­ku­ope­tuk­sen opin­not. Yh­te­näi­sen pe­rus­kou­lun opet­ta­jan­kou­lu­tus vei­si ai­kaa noin vii­si vuot­ta.

Salon ja Ripatin mukaan o­­­­­­­­­­­­­­pet­ta­jien ai­neen­hal­lin­nan ta­so eri­tyi­ses­ti pe­rus­kou­lun alim­mil­la vuo­si­luo­kil­la ko­he­ni­si, kun kai­kil­la oli­si ai­na­kin yh­des­sä ai­nees­sa laa­jat ai­neen­opet­ta­jan kel­poi­suu­den an­ta­vat opin­not. Laa­jat kas­va­tus­tie­teel­li­set opin­not an­tai­si­vat mah­dol­li­suu­den ke­hit­tää pe­rus­kou­lun ylim­mil­lä luo­kil­la tar­vit­ta­via pe­da­go­gi­sia tai­to­ja. Opettaja­­­­­n oli­si uran­sa ai­ka­na mah­dol­lis­ta työs­ken­nel­lä ko­ko pe­rus­kou­lun toi­mi­alueel­la ei­kä pel­käs­tään ala- tai ylä­luok­kien opet­ta­ja­na.

http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Opettajan+tutkintoa+tulee+uudistaa/a1345346197427



Kunnille koulutuspoliittinen ohjelma perusopetuksesta aikuiskoulutukseen

Koulutus on elinvoimaisen kunnan perusedellytys.

Koulutuspoliittiset tavoitteet tulee linjata selkeästi valtuustojen strategioissa. Tavoitteissa on katsottava koulutusta kokonaisuutena, todetaan Kuntaliiton hankkeessa Strategista johtamista kuntien opetustoimeen.

​Kuntaliitto selvittää Tampereen yliopistolta tilaamassaan tutkimuksessa kuntien opetustoimen johtamista ja sen edellyttämiä osaamistarpeita. Tutkimuksen ja käytännön tarpeen pohjalta syksyllä 2012 aloitetaan koulutusohjelma, jolla vahvistetaan opetustoimen strategista johtamista.

”Opetus ja koulutus näyttävät katoavan kuntien strategioissa. Palveluista ja taloudesta puhutaan kaikissa tutkimuskuntien strategioissa, mutta sivistystä, koulutusta tai opetusta ei niissä läheskään aina mainita”, tutkija Kristiina Engblom-Pelkkala kertoo Kuntaliiton mukaan.

”Koulutuksella on keskeinen rooli kuntien työ- ja elinkeinopolitiikassa. Koulutuksen avulla saadaan niin kunnan yritysten kuin kunnan itsensäkin tarvitsemaa työvoimaa. Kunnan intressissä on myös varmistaa, että kaikki peruskoulunsa päättävät nuoret pääsevät joko lukioon tai ammatilliseen koulutukseen ja aikuiskoulutustarjonta on joustavaa”, Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriasioiden johtaja Anneli Kangasvieri toteaa.

Kuntien edellytetään harjoittavan omaehtoista koulutuspolitiikkaa kansallisissa puitteissa, jotka muun muassa lainsäädäntö ja opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteet muodostavat. Kuntien valtuustojen tehtävänä on asettaa toiminnalliset tavoitteet ja taloudelliset resurssit myös koulutukselle. Kunnat päättävät, miten koulutusta järjestetään.

Kun kunta on kuntayhtymän tai koulutusosakeyhtiön jäsenenä, omistajaohjaus voi huomaamatta jäädä liian ohueksi.

Strategista johtamista kuntien opetustoimeen -tutkimushanke tarkastelee perusopetuksen, lukion ja ammatillisen peruskoulutuksen johtamista. Tutkimuksessa selvitetään, miten kuntien toimintaympäristön muutokset tulisi ottaa huomioon opetustoimen johtamisessa ja minkälaista johtamisosaamista muuttuvassa toimintaympäristössä edellytetään.

Tampereen yliopiston tutkimusta johtaa kunnallistalouden professori Jarmo Vakkuri ja tutkijana hankkeessa toimii Kristiina Engblom-Pelkkala. Raportti valmistuu myöhemmin kesällä 2012. Tutkimuksen ovat tilanneet Kuntaliitto, KT Kuntatyönantajat ja KEVA. Tutkimukseen osallistuvat Aura, Kouvola, Oulu, Suomussalmi, Tampere ja Vantaa.

http://www.kunnat.net/fi/Kuntaliitto/media/tiedotteet/2012/06/Sivut/kunnille-koulutuspoliittinen-ohjelma.aspx



Väitös: Tietoverkkoja ei osata käyttää opetuksessa

VTL Lauri Saarinen tutki väitöskirjaansa varten tieto- ja viestintätekniikan käyttöä Kauppakorkeakoulun opetuksessa. Väitös tarkastettiin Aalto-yliopistossa 3.8.2012.


Väitöstutkimuksen mukaan verkkoa ei osata hyödyntää monipuolisesti. Tietoverkkoja käytetään korkeakouluopetuksessa lähinnä materiaalin jakelukanavana. Esimerkiksi avointa tiedon jakamista, verkottumista ja yhteistoimintaa ei hyödynnetä.


Tutkimus kattoi neljäntoista vuoden ajanjakson (1996–2010). Tuona aikana verkon käyttö näytti lisääntyneen vain määrällisesti.


Tietoverkon käyttö opetuksessa heijastelee nykyistä kulttuuria ja toimintatapoja, jotka perustuvat usein luentoihin ja tentteihin. Tieto- ja viestintätekniikka voisi kuitenkin johtaa uusiin vuorovaikutuksen muotoihin. Tutkimuksessa luotiin käsitteellinen työkalu, jota voidaan käyttää opetuksen suunnittelun tukena. Työkaluun kuuluu muun muassa kurssisivuston malli.


Lauri Saarinen: Enhancing ICT Supported Distributed Learning through Action Design Research. Aalto-yliopisto 2012.


http://www.aalto.fi/fi/current/news/view/2012-07-30/



HS (29.5.2012): Numerot haittaavat oppimista

Numeroarviointia pidetään kouluissa itsenstäänselvyytenä, jolle ei ole kunnon vaihtoehtoja. Tutkijat ovat kuitenkin tienneet jo pitkään, että numerot haittaavat oppimista, sillä ne motivoivat oppilaita menestymään eivätkä oppimaan.

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan tutkimuksissa on todettu, että numerot vähentävät kiinnostusta opittavaan asiaan. Numerot myös saavat oppilaat suosimaan helpoimpia mahdollisia tehtäviä. Oppilaat oppivat välttämään älyllisen riskin ottamista: he valitsevat koulutehtävissä lyhyempiä tekstejä ja tutumpia aiheita, jotta hyvän numeron todennäköisyys kasvaisi.

Arvosanat myös heikentävät oppilaiden omaehtoista ajattelua. Lehden mukaan he oppivat etsimään sitä, mitä heidän odotetaan tietävän. Keskeisimmäksi kysymykseksi nousee: ”Tuleeko tämä kokeeseen?” Kun oppilas keskittyy numeroihin, oppiminen vaikeutuu ja opitut asiat myös unohtuvat helpommin.

Tutkimuksissa on selvinnyt myös, että numeroihin suuntautuneessa oppimisympäristössä oppilaat huijaavat enemmän. Numerot saavat menestyneimmätkin oppilaat pelkäämään epäonnistumista, lehti kirjoittaa.

Numeroarviointi heikentää oppimista, koska se lisää ulkoisen motivaation määrää sisäisen kustannuksella. Mitä enemmän oppilaat opetetaan keskittymään siihen, kuinka hyvin he pärjäävät, sitä vähemmän he omistautuvat oppimiselle, lehti summaa.

Tutkimusten mukaan sanallisella arvioinnilla ei ole numeroarvioinnin haittoja. Kannustavassa sanallisessa arvioinnissa olennaista on, että tulosten perusteella oppilaita ei voi asettaa paremmuusjärjestykseen. Sanallinen arviointi tarkoittaa tässä arviointia, jossa opettaja kuvaa oppilasta vapain sanankääntein – ei valitsemalla valmiista kuvausten listasta, kuten suomalaisissa alakouluissa on tapana.



Koulutuksen järjestäminen kohti 2020-lukua

Opetushallituksen tilannekatsauksessa tarkastellaan yhteiskunnan muutoksia ja niiden asettamia haasteita koulutuksen järjestämiselle. Haasteita liittyy oppilaitosverkon ja opiskelijamäärien kehitykseen, koulutuksen talouteen ja kunta- ja palvelurakenteen muutoksiin.


2000-luvun aikana koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten verkosto on harventunut. Samalla yhteistyö- ja verkostomalliset järjestelyt ovat lisääntyneet.


Oppilas- ja opiskelijamäärät ovat vähentyneet koko 2000-luvun. Perusopetuksessa oppilaiden kokonaismäärä lähtee 2010-luvun kuluessa uudelleen nousuun, mikä ei kuitenkaan vaikuttane peruskoulujen määrän jatkuvaan vähenemiseen. Kasvu ei ole alueellisesti tasaista. Suuret kaupungit ja alueelliset keskukset ovat edelleen vahvistumassa maaseudun ja pienempien aluekeskusten kustannuksella. Kehitys asettaa vakavan haasteen perusopetuksen yhtäläisen saavutettavuuden ja laadun turvaamiselle etenkin muuttotappioalueilla.


Myös koulutuksen ohjaus on muuttunut. Normiohjauksesta on yhä enemmän siirrytty informaatio-ohjaukseen. Rahoitusohjauksen merkitys on vähentynyt varsinkin perusopetuksessa.


Normien perustana ovat erilaiset säädökset, kuten esimerkiksi opetussuunnitelmi­en perusteet. Selvitysten perusteella perusopetuksen normiohjaukseen ollaan mel­ko tyytyväisiä, eikä siihen kaivata suuria muutoksia.


Rahoitusohjauksen perustana on ohjaaminen resurssien jakamisen avulla, ja informaatio-ohjaus puolestaan perustuu tiedon välittämiseen. Erilaiset arvioinnit ovat keskeinen informaa­tio-ohjauksen muoto. Useimmissa kunnissa arviointeja hyödynnetään sään­nöllisesti osana hallinnon vuosikiertoa, osassa kunnista vähemmän säännöllisesti tai ei lainkaan.


Koulutuksen järjestäminen ja ohjaus kohti 2020-lukua – Kuntarakenteen, oppilaitosverkoston ja ohjauksen nykytilanne sekä kehitysnäkymät -tilannekatsaus Opetushallituksen sivustolla:

http://www.oph.fi/julkaisut/2012/koulutuksen_jarjestaminen_kohti_2020_lukua



Ruotsin opetusta aikaistettava?

Ruotsin kielen opetuksen kehittämistä pohtineen työryhmän mukaan koulutuksen jatkumo varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ei nykyisillä resursseilla toteudu ruotsin kielessä. Työryhmä luovutti muistionsa opetusministeri Jukka Gustafssonille 7.5.2012.

Nykytilanne on johtanut siihen, että korkeakoulut joutuvat paikkaamaan puutteita ruotsin taidossa. Tämä vähentää korkeakoulujen resursseja opettaa työelämässä tarvittavaa ruotsin kieltä.

Ruotsin kielen osaamisen heikentyminen johtuu työryhmän mukaan useasta syystä. Ruotsin tuntimääriä on vähennetty perusopetuksessa. Toisen kotimaisen kielen muuttaminen vapaaehtoiseksi aineeksi ylioppilaskokeissa on vähentänyt kirjoittajien määrää.

Työryhmän mukaan toisen kotimaisen kielen opintoja tulisi tehostaa jo alemmilla kouluasteilla. Myös ruotsin opiskelun aloituksen ajankohtaa voisi työryhmän mukaan jatkossa tarkistaa. Nykyinen opintojen aloitusajankohta perusopetuksen seitsemänneltä luokalta on monella tapaa ongelmallinen.

Työryhmän mukaan mahdollisuutta valita ruotsin kieli jo 4. tai 5. luokalla voitaisiin turvata esimerkiksi suuntaamalla vapaaehtoisen A2-kielen opetukseen kohdennettua valtion erityisavustusta. Lisäksi ruotsin kielen ja kulttuurin sisältöjä tulisi voida yhdistää muihin oppiaineisiin.

Opetussuunnitelmien tavoitteissa pitäisi työryhmän mukaan painottaa ruotsin opetuksen kiinnittymistä oppilaan arkeen. Työryhmä ehdottaa muun muassa hanketta ruotsin kielen valtakunnallisen digitaalisen oppimisympäristön kehittämiseksi.

Myös maahanmuuttajien ruotsiin tulisi panostaa, jotta heillä olisi tasa-arvoiset mahdollisuudet työllistyä. Siksi työryhmä ehdottaa, että ruotsin opinnot voisi aloittaa vielä lukiossakin. Ammattikoulutuksessa puolestaan ruotsin opintojen tulisi olla mahdollisimman käytännönläheisiä.

Raportti kokonaisuudessaan: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Toiminnallista_ruotsia.html


Opetushallitukselta suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä

Opetushallitus on antanut esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjille suositukset sosiaalisen median opetuskäytöstä. Suosituksilla edistetään oppilaiden tasavertaisia mahdollisuuksia oppia hyödyntämään sosiaalista mediaa ja ymmärtämään sosiaalisen median roolia yhteiskunnassa.

Suosituksessa mediataidoja pidetään osana tietoyhteiskunnan kansalaistaitoja. Kuka tahansa voi toimia median tuottajana, kuluttajana ja vaikuttajana. Koulun tulee tukea näitä rooleja harjoittamalla oppijoita vastuulliseen aktiivisuuteen ja osallisuuteen. Eri oppiaineissa luodaan oppilaille mahdollisuuksia harjoitella tiedon keräämistä ja tietotulvan hallintaa. Heille annetaan tilaisuuksia kirjoittaa yhdessä dokumentteja, muokata kuvia ja tuottaa videoita, jakaa tuotoksia toisilleen ja kommentoida toisten tuotoksia. Sosiaalisen median palvelujen avulla myös vanhemmat ja huoltajat voivat seurata oppilaiden työskentelyä.

Opetushallitus pitää aiheellisena sisällyttää sosiaalisen median linjaukset tietostrategiaan, joka on osa paikallista opetussuunnitelmaa. Voimassa olevat opetussuunnitelman perusteet edellyttävät tietostrategian laatimista, mutta eivät tarkemmin määrittele sen sisältöä. Koulutuksen järjestäjiä kehotetaan tekemään vuosittain tilannekartoitus, jossa selvitetään koulujen laitteiden, tietoverkkoyhteyksien ja e-oppimateriaalien määrä. Näiden perusteella määritellään sosiaalisen median opetuskäytön tavoitetaso ja opettajien täydennyskoulutustarve.

Suosituksen mukaan koulujen yhteiset toimintamallit tulee laatia opetushenkilöstön ja tietohallinnon yhteistyössä. Palveluiden ja sovellusten valinnassa tulee ottaa huomioon eri-ikäiset oppijat ja oppimistyylit. Suosituksessa ei oteta kantaa yksittäisten palvelujen ja sovellusten koulukäyttöön.

Sosiaalisen median opetuskäytön ohjeistuksella tulee huolehtia siitä, että käyttö on turvallista, lakien ja säädösten sekä hyvien tapojen mukaista. Oppilaita opastetaan yksityisyyden suojaamiseen, hyvään käytökseen ja toisen kunnioittamiseen. Palveluntarjoajien asettamia käyttöehtoja ja ikärajoja noudatetaan.

Sosiaalisen median opetuskäytön suositukset verkossa: http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/sosiaalisen_median_opetuskayton_suositukset



Lukiosta yleissivistystä ja itsevarmuutta

Arviointiraportin mukaan lukio antaa opiskelijoille riittävän yleissivistyksen ja myönteisen asenteen jatko-opintoihin. Lukion suorittaneet ovat aiempaa itsevarmempia. He ovat ryhmätyötaitoisia ja osaavia esiintyjiä, ja he hallitsevat hyvin englannin kieltä.

Toisaalta lukion käyneiden opiskelua korkeakouluissa vaikeuttaa se, että ruotsin, äidinkielen ja matematiikan osaaminen on heikkoa ja itseohjautuvuudessa ja työelämätaidoissa on puutteita. Lukiokoulutus on pirstaleista, ja opinto-ohjausta ei ole riittävästi.

Näin todetaan Koulutuksen arviointineuvoston arviointiraportissa Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta.

Raportin mukaan lukion opetussuunnitelman perusteissa esitetään liian laajoja oppimistavoitteita. Kaikkia lukiolle asetettuja tavoitteita ei saavuteta, eikä opiskelijalle muodostu kokonaiskuvaa opinnoistaan. Huomiota tulisi kiinnittää erityisesti äidinkielen ja matematiikan perustaitoihin sekä ruotsin kielen hallintaan, jotka ovat jatko-opintojen suorittamisen kannalta keskeisiä menestystekijöitä.

Arviointikyselyyn vastanneet korkeakouluopiskelijat kertoivat hyötyneensä jatko-opinnoissaan eniten lukion matematiikasta, äidinkielestä ja vieraista kielistä. Näissä aineissa he olivat kuitenkin joutuneet myös eniten parantamaan osaamistaan.

Raportin mukaan tärkeää olisi varmistaa myös sellaisten yleisten taitojen oppiminen, joita ei arvioida ylioppilastutkinnossa. Erityisesti lukiokoulutuksessa olisi panostettava tietoteknisiin valmiuksiin, kriittisyyteen, oppimaan oppimisen taitoihin, itseohjautuvuuteen ja työelämävalmiuksien vahvistamiseen.

Lukioon kohdistuva kritiikki osuu erityisesti opinto-ohjaukseen, jonka kompastuskiviä ovat ohjaus oikeiden lukiokurssien valintaan, järjestelmällinen ohjaus jatko-opintoihin ja ammatillisen identiteetin hahmottaminen jo lukioaikana. Arvioinnin mukaan nykyisen opinto-ohjauksen malli ei ole riittävän toimiva.

Arviointi toteutettiin vuosien 2010 ja 2011 aikana. Kyselyyn vastasi 10087 vuonna 2007 ylioppilastutkintoon ilmoittautunutta. Toisessa vaiheessa haastateltiin 122 korkeakoulujen henkilöstön edustajaa.

Julkaisu:
Hautamäki J., Säkkinen T., Tenhunen M-L., Ursin J., Vuorinen J., Kamppi P., Knubb-Manninen G. 2012. Lukion tuottamat jatkokoulutusvalmiudet korkeakoulutuksen näkökulmasta. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 59. Jyväskylä.

http://www.edev.fi/portal/julkaisu/julkaisu_59



Sosiaalisuus ja liikunnallisuus edistävät oppimistaitojen kehitystä

Vuorovaikutus ja lapsen kielellisen kehityksen tukeminen vahvistavat oppimisvalmiuksia. Liikunnallinen koulun arki ja erityisryhmille räätälöidyt opetusjärjestelyt ehkäisevät myös oppimishäiriöitä.

Aivotutkimus osoittaa, että sosiaaliset ja fyysiset tekijät edistävän merkittävästi kognitiivisten taitojen oppimista ja koulumenestystä.

Kouluvalmiuksien kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsen kielellistä kehitystä seurataan ja tuetaan sekä kotona että päivähoidossa. Vuorovaikutus perheessä luo pohjan lapsen kehitykselle. Varhainen kielellinen kehittyminen ennakoi lukutaidon kehitystä ja myöhempää oppimisuraa. Hyvä vuorovaikutus ja opettajan herkkyys lapsen aloitteiden vahvistamiseen ovat neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta laadukkaan pedagogiikan tunnusmerkkejä.

Liikunta vaikuttaa myönteisesti aivoihin: se muun muassa lisää aivojen verenkiertoa ja synnyttää uusia hermosoluja. Tämä lisää yksilön oppimispotentiaalia. Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että hyvä fyysinen kunto ja motoriset perustaidot edistävät myös matematiikan, lukemisen ja luetun ymmärtämisen oppimista.

Luokkamuotoinen opetus ei välttämättä ole paras mahdollinen oppimisympäristö oppimis- ja tarkkaavaisuushäiriöistä kärsiville tai erityislahjakkaille lapsille. Vaikeus seurata opetusta ja huono koulumenestys heikentävät motivaatiota, mikä lisää häiriökäyttäytymistä. Myös erityislahjakkaat lapset voivat häiritä muita, jos opetus etenee heidän mielestään turhauttavan hitaasti.

Opetushallituksen julkaisu Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti tarkastelee oppimistaitojen kehitystä neuro- ja kognitiotieteellisestä näkökulmasta.

Julkaisu:
Aivot, oppimisen valmiudet ja koulunkäynti. Neuro- ja kognitiotieteellinen näkökulma. Tilannekatsaus, tammikuu 2012. Toimittaneet Teija Kujala, Christina M. Krause, Nina Sajaniemi, Maarit Silvén, Timo Jaakkola ja Kari Nyyssölä.

Julkaisu verkossa:

www.oph.fi/julkaisut/2012/aivot_oppimisen_valmiudet_ja_koulunkaynti



Saksa-osaaminen on Suomessa tärkeää (Prima 1/2012)

Saksa on Venäjän ja Ruotsin ohella Suomen tärkein kauppakumppani. ”Esimerkiksi lääkejätti Bayer on sijoittanut paljon tutkimustoimintaansa Suomeen”, Saksan Suomen-suurlähettiläs Thomas Götz kertoo Prima-lehden haastattelussa. Suomen kiinnostavuutta lisää se, että työvoima on hyvin koulutettua. Myös sijainti Venäjän ja Baltian tuntumassa on Suomelle etu.

Suurlähettiläs Götz arvioi, että Saksa ja Suomi muistuttavat paljon toisiaan. Kumpikin on palveluyhteiskunta, jonka hyvinvointi perustuu teollisuustuotteiden viennille. Kummassakin maassa on myös vahva innovaatiojärjestelmä ja panostusta tulevaisuuteen. ”Saksalaiset yritykset arvostavat Suomessa hyvää liiketoimintaympäristöä, johon liittyy toimiva oikeusjärjestelmä, turvallisuus ja luottamus. Saksalaisiin suhtaudutaan Suomessa ystävällisesti, ja saksalaisilla tuotteilla on täällä hyvä maine”, Götz toteaa lehdelle.

Saksalaisia yrityksiä ja sivuliikkeitä on Suomessa kolmisensataa, ja ne työllistävät n. 15000 henkeä. Vastaavasti Saksassa on n. 250 suomalaisyritysten tytäryhtiötä ja sivuliikettä. Esimerkiksi osa Nokian ohjelmistoista ja palveluista kehitetään Berliinissä.

Götz kertoo, että Berliinin merkitys Saksan talouselämässä on kasvanut ja kaupunki vetää puoleensa luovia ihmisiä kaikilta aloilta ja kaikista maista. Berliinissä järjestetään myös kansainvälisiä messuja ja festivaaleja. Vilkkaalla kulttuurielämällä on ollut vaikutusta myös talouselämän kehittymiselle. Lehden mukaan Götz näkee edelleen kasvumahdollisuuksia luovilla aloilla ja palveluissa.



”Ruotsi on kivaa”

Suurin osa suomenkielisten peruskoulujen oppilaista pitää ruotsin opiskelusta. Oppilaiden mielestä usean kielen osaaminen on rikkaus. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston tuoreesta tutkimusraportista. Raportissa tarkastellaan peruskoulun ruotsinopetusta eri puolilla Suomea.

Raportin mukaan puolet tutkimukseen osallistuneista oppilaista suhtautuu myönteisesti ruotsin opiskeluun ja antaa hyvän arvosanan opetukselle. Kielitaitoa pidetään tärkeänä. Moni on myös ylpeä Suomen kaksikielisyydestä. Vain 20 prosenttia oppilaista suhtautuu ruotsin opetukseen kielteisesti.

Oppilaat toivovat ruotsin opetukselta konkreettisia taitoja arkitilanteisiin. 73 prosenttia vastanneista kokee taitojensa olevan hyvällä tasolla. Oppilaiden suullinen kielitaito näyttää kehittyvän sitä paremmin, mitä enemmän sekä opettaja että oppilaat itse käyttävät ruotsin kieltä opetustilanteissa.

Tutkimuksen tehneet Hanna Lehti-Eklund ja Maria Green-Vänttinen olivat yllättyneitä siitä, että peruskoulun oppilaiden näkemykset ja toiveet olivat samankaltaisia kuin lukiolaisillakin. Lukiolaisten mielipiteitä kartoitettiin vastaavassa tutkimuksessa reilu vuosi sitten. "Tulokset olivat positiivisempia kuin olimme itse odottaneet. Meistä oli hienoa lukea ja kuunnella, kuinka selkeästi ja kypsästi peruskoulun yhdeksäsluokkalaiset esittivät ja perustelivat näkemyksiään", tutkijat kertovat yliopiston verkkosivujen uutisessa.

Tutkimusraportin tiedot:

Hanna Lehti-Eklund och Maria Green-Vänttinen: Svenska i finska grundskolor

http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/1-2012/24-14-24-25.html?rss=yliopistouutiset-short



Luokanopettajia, englanninopettajia ja liikunnanopettajia tarvitaan lisää

Opettajankoulutusta tulee lisätä monilla aloilla, jotta pätevien opettajien riittävyys voidaan taata tulevaisuudessa. Tämä on Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaiseman opettaja- ja opettajankoulutustarpeita ennakoivan raportin keskeinen sanoma.

Kouluun tulevat ikäluokat ovat kasvamassa, ja samaan aikaan suuria opettajaikäluokkia on jäämässä eläkkeelle. Lisäksi monet opettajakoulutuksen saaneet henkilöt vaihtavat opettajan työstä muihin tehtäviin.

Raportissa esitetään laskelmat, joilla ennustetaan yleissivistävän ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen kelpoisten opettajien valtakunnallinen tarve vuonna 2025. Samalla arvioidaan tämän tarpeen tyydyttämisen vaatimaa opettajankoulutuksen määrää. Laskelmien pohjana on käytetty Tilastokeskuksen tuoreimpia opettaja- ja koulutustilastoja, väestöennustetta ja muita tilastoja ja laskelmia.

Selvityksen mukaan suurin lisäämistarve on luokanopettajakoulutuksessa, jossa vuotuisia aloituspaikkoja tulisi lisätä yli 20 prosenttia nykytilanteeseen verrattuna. Eniten luokanopettajatarvetta lisäävät kouluun tulevien ikäluokkien kasvu ja kelpoisten luokanopettajien merkittävä työllistyminen muihin ammatteihin. Lisäksi pula kelpoisista erityisluokanopettajista kasvattaa luokanopettajatarvetta välillisesti.

Peruskoulun ja lukion näkökulmasta aineenopettajakoulutusta tulisi lisätä eniten englannin kielessä sekä liikunnassa ja terveystiedossa. Myös opinto- ja oppilaanohjaajien koulutusta tarvitaan nykyistä enemmän. Matemaattisten aineiden aloituspaikkoja on raportin mukaan tarjolla riittävästi, mutta ongelmana on se, että niitä jää paljon täyttämättä. Ennakoitujen aineenopettajatarpeiden perusteella taide- ja reaaliaineiden opettajien koulutusta voitaisiin jonkin verran vähentää.

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa nykyisten opettajien keski-ikä on monilla koulutusaloilla korkea, mikä lisää uusien opettajien koulutustarvetta. Tekniikan ja liikenteen alan opettajista lähes 70 prosentin ennakoidaan jäävän eläkkeelle vuoteen 2025 mennessä. Suurin opettajatarpeen kasvu on kuitenkin odotettavissa sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Laskelmien mukaan ammatillista opettajankoulutusta voitaisiin vähentää jonkin verran humanistisella ja kasvatusalalla, kulttuurialalla sekä yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla.

Opettaja- ja opettajankoulutustarpeiden ennakoinnin tuloksia -raportin ovat laatineet yliopistotutkija Kari Nissinen ja professori Jouni Välijärvi. Raportti on saatavana verkosta:

ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut/luettelo/2011/g043



Kieltenopiskelun yksipuolistuminen monen tekijän summa

Kieltenopiskelu on Suomessa yksipuolistunut, ja vapaaehtoisia kielivalintoja tehdään perusopetuksessa aiempaa vähemmän. Ilmiölle on löydettävissä useita syitä. Opetushallituksen tilannekatsauksessa tarkastellaan perusopetuksen kieltenopiskelua ja kielivalintoja Suomessa ja muissa Pohjoismaissa sekä kielten tarjontaan vaikuttavia alueellisia, paikallisia ja hallinnollisia tekijöitä. Katsaus perustuu tutkimuskirjallisuuteen, tilastoihin ja muuhun aiheesta julkaistuun materiaaliin.

Koulutuspoliittisten ja yksilötason tekijöiden lisäksi oppilaiden kielivalintoihin vaikuttaa nykyisin yhä enemmän media. Toisaalta kouluyhteisön ja erityisesti rehtorin tuki vaikuttaa paitsi koulun kielitarjonnan laajuuteen myös siihen, millaisia kielivalintoja oppilaat tekevät.

Lapset ja nuoret ovat aktiivisia median käyttäjiä, ja heidän mediamaailmansa on hyvin englanninkielinen. Englannin valta-asema mediassa ja arjessa sekä vähäiset kontaktit muihin vieraisiin kieliin luovat mielikuvaa, että muut kielet kuin englanti ovat tarpeettomia. Sekä tytöt että pojat suhtautuvat englantiin myönteisesti, mutta tytöt valitsevat poikia useammin valinnaisia kieliä.

Perusopetuksen päättyessä neljä viidestä oppilaasta on Suomessa opiskellut vain englantia ja ruotsia. Noin yhdeksän kymmenestä opiskelee ensimmäisenä vieraana kielenä englantia. Myös alueelliset erot kieliopinnoissa ja oppimistuloksissa ovat kasvaneet.

Työelämässä tarvitaan nykyisin yhä monipuolisempaa kielitaitoa, eikä pelkästään englannin osaaminen riitä työmarkkinoilla erottautumiseen. Elinkeinoelämän näkökulmasta perusopetuksen tehtävä on luoda perusta ja valmiudet myöhemmälle kieltenopiskelulle.

Tärkeimpiä vieraan kielen opiskelumotivaatioon vaikuttavia tekijöitä ovat opiskelun koettu hyöty, kiinnostus kieltä kohtaan ja myönteiset oppimiskokemukset. Hyötynäkökohdat motivoivat erityisesti poikia, kun taas tyttöjen motivaatioon vaikuttavat poikia useammin lisäksi kieleen liittyvät tunnetekijät.

Vanhempien rooli on suuri alakoulun kielivalinnoissa, mutta yläkoulun puolella oppilaan omat mieltymykset ovat ratkaisevassa asemassa. Kaverit ovat vanhempien jälkeen tärkein vaikuttajaryhmä, mutta heidän merkityksensä valintoja tehtäessä on tapauskohtaista.

Kaiken kaikkiaan oppilaiden vanhempiensa kanssa tekemiä kielivalintoja edeltävät moninaiset päätökset ja järjestelyt niin koulun, kunnan kuin valtionkin taholta. Myös rehtoreiden asennoitumisella on merkitystä siihen, millainen kieliohjelma koulussa on. Siksi valintojen toteutuminen ja monipuolistuminen myös edellyttävät useiden tahojen yhteistyötä. Kieltenopiskelusta ja kielivalinnoista sekä niiden seurauksista on tiedotettava oppilaille ja heidän vanhemmilleen hyvissä ajoin, pitkäkestoisesti ja riittävän monipuolisesti.

Tiivistelmä julkaisusta ”Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa”: www.oph.fi/download/138074_Kielten_tarjonta_ja_kielivalintojen_perusteet_
perusopetuksessa_Tiivistelma.pdf


Koko julkaisu: www.oph.fi/julkaisut/2011/kielten_tarjonta_ja_kielivalintojen_perusteet_
perusopetuksessa


Väitös: Verkkolukeminen käy työstä

Jaana Simola selvitti psykologian alan väitöskirjassaan, miten verkossa lukeminen eroaa perinteisestä lukemisesta. Tutkimustuloksia voi hyödyntää esimerkiksi kun pohditaan, millaisia verkko-oppimateriaalien pitäisi olla.

Simola vertasi omia tuloksiaan aiemmin tehtyihin lukututkimuksiin ja havaitsi, että online-lukeminen kuormittaa lukijaa. Internet-ympäristölle tyypillistä hyvin kapeapalstaista tekstiä luettiin hitaasti. Tekstin ympärillä esitetyt mainokset häiritsivät lukemista, sillä lukuprosessi keskeytyi lukijan katseen siirtyessä mainokseen. Lukusuunnalla oli vaikutusta tarkkaavaisuuden ohjautumiseen. Havaitseminen oli tarkempaa lukusuunnassa eli tekstin oikealla laidalla.

Tuloksista voi päätellä, että mainoksia tai muita häiriötekijöitä ei kannata sijoittaa etenkään tekstin oikealle puolelle. Esimerkiksi verkko-oppimateriaalien kuvien ja videoiden sijoituspaikkaa kannattaa harkita tarkkaan.

Simola havaitsi myös, että lukijan tavoite vaikuttaa tarkkaavaisuuteen. Online-ympäristössä tavoitteena on usein tiedonhaku ja perinteisissä lukuympäristöissä taas sisällön ymmärtäminen.

Simolan tulokset ovat oleellisia, koska Internet on jokapäiväinen kommunikaatio- ja viestintäkanava. Lisäksi online-lukemista ja sen kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä on tutkittu kokeellisilla menetelmillä suhteellisen vähän.

Jaana Simola: Investigating online reading with eye tracking and EEG: The influence of text format, reading task and parafoveal stimuli on reading processes. Helsingin yliopisto 2011. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-7358-8.



YLE (9.11.2011): Pelit opettavat englannin kieltä

Lukiolaispojat saavat tyttöjä enemmän huippuarvosanoja englannin kielessä. Tuoreen tutkimuksen mukaan tärkein selittävä syy poikien menestykseen on runsas tietokonepelien pelaaminen. Englannin kielen professori kehottaa ottamaan pelit mukaan opetukseen.

Tuttu havainto pelaamisen ja englannin taidon yhteydestä on todettu Helsingin yliopiston englantilaisen filologian pro gradu -työssä, jonka tekijä Olli Uuskoski kävi läpi lähes 500 lukiolaisen pelitottumukset ja englannin numerot.

Aineistosta kävi ilmi, että lukiolaisen englannin arvosana on sitä parempi mitä enemmän hän kertoi pelaavansa tietokone- tai konsolipelejä.

Yli 15 tuntia viikossa pelaavilla lukiolaisilla englannin kurssinumeroiden keskiarvo oli 8,79. Pelejä täysin karttavien lukiolaisten englannin numero oli puolestaan keskimäärin 7,28.

Kieltä oppii erityisesti seikkailu- ja roolipeleistä, joissa viestitään muille pelaajille englanniksi joko pikaviestein tai puhumalla netin välityksellä. Moni suomalaisnuori on oppinut englantia esimerkiksi verkkoroolipelien kestosuosikkia World of Warcraftia pelaamalla.

YLE haastatteli Helsingin yliopiston englannin kielen professori Sanna-Kaisa Tanskasta, joka pitää tutkimustulosta merkittävänä. ”Pelaamisen ja arvosanojen vaihtelun välillä on niin kiistaton yhteys, että on tärkeää tunnistaa pelien merkitys kielitaidolle”, Tanskanen sanoo. Roolipelien kielenkäyttö on lähellä muun elämän vuorovaikutusta, jonka harjoittelu on tärkeää kielen oppimisessa.

Pojat pelaavat tyttöjä enemmän. Ehkä juuri siksi pojat ovat kiilanneet tyttöjen ohi parhaissa englannin arvosanoissa. Sanna-Kaisa Tanskanen ottaisi pelit mukaan opetukseen.

”Nykyään opettajat käyttävät Internetiä esimerkiksi materiaalin näyttämiseen, katsotaan Youtubesta videoita, mutta se on passiivista. Eli aktiivisia pelimahdollisuuksia pitäisi tuoda kaikkien oppilaiden ulottuville, myös niiden tyttöjen ulottuville, jotka eivät luokkahuoneen ulkopuolella niitä niin paljon pelaa”, Tanskanen sanoo.

yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/11/pojat_kiilaavat_tyttojen_ohi_englannin_kielessa_tietokonepelien_ansiosta_3012279.html



Tiede-lehti: Kaksi kieltä trimmaa aivot

Kahden kielen varhainen oppiminen on aivoille eduksi. Tiede-lehden mukaan jos aivoilta kysyttäisiin, meillä ei kiivailtaisi kielten opiskelusta.

Kielentunnistuskokeissa vastasyntyneet vauvat reagoivat paitsi äidinkieleensä myös mihin tahansa vieraaseen kieleen. Jos vauvan koti on yksikielinen, herkkyys erottaa kielet säilyy puolivuotiaaksi. Sen jälkeen äidinkielen äänteet nousevat valta-asemaan. Jos koti on kaksikielinen, taito on tallella ainakin kahdeksan kuukauden ikään asti.

Lehden mukaan globaalistuvassa maailmassa olisi hyödyllistä panna kaikki lapset kielikylpyyn ja koulussa antaa opetusta kahdella kielellä. Vähintäänkin kannattaisi aloittaa ensimmäisen vieraan kielen opettelu heti, kun lapsi menee kouluun. Jos ensimmäinen vieras kieli tulee eteen vasta yhdeksän vuoden iässä, herkin kielten omaksumisen kausi on päättymässä.

Lehti kirjoittaa: "Vielä 1960-luvulla tutkijat uskoivat, että lapsen on annettava rauhassa oppia äidinkielensä, sillä aivoissa on kapasiteettia vain yhden kielen kunnolliseen omaksumiseen. Jos niihin yritetään ympätä yhtä aikaa toista, kumpikaan ei kehity kunnolla. Sittemmin on käynyt selväksi, että asia on aivan päinvastoin. Kaksi kieltä ei hämmennä lasta. Hän osaa erottaa ne ja pitää ne erillään. Kahden kielen oppiminen sujuu yhtä menestyksekkäästi kuin yhden, ja kielikyvyn merkkipaalut saavutetaan samaan tahtiin."

Sama pätee myös vanhempiin lapsiin ja uusiin kieliin. Useissa tutkimuksissa on todettu, että kaksi kieltä edistää kolmannen oppimista ja kolmen kielen opettelun jälkeen neljännen oppiminen ei ole hankalaa. Kielet tukevat toisiaan. Kun on opetellut kahden kielen säännöt ja rakenteen, on helpompi oppia uusia kieliä.

Lehden mukaan jokin aika sitten vielä kuviteltiin, että aivoissa on kielille omat kanavansa ja että ne sulkevat kulloinkin pois käytöstä sen, jota eivät tarvitse. Nykykäsityksen mukaan näin ei ole. Kielet ovat tarjolla kaiken aikaa, ja aivot neuvottelevat niiden esiin pääsystä. Tämän voi havaita kuka tahansa, kun mieleen ponnahtaa väärän kielen sana ja oikea löytyy vasta haeskelun jälkeen. Millä mekanismilla aivot tarvittavan kielen valitsevat, ei tarkkaan tiedetä.

Kielitaito liittyy muihin kognitiivisiin kykyihin kuten huomion kohdistamiseen, keskittymiseen ja priorisointiin. On viitteitä siitä, että kaksikielisyys voi jopa suojata muistisairauksilta. Lehden siteeraamassa tutkimuksessa todettiin, että kaksikielisyys ei estä Alzheimerin tautia mutta siirtää ja helpottaa oireita.

Tiede 8/2011, www.tiede.fi/artikkeli/1435/kaksi_kielta_trimmaa_aivot



YLE (6.10.2011): Ruotsalaisen maahanmuuttajalähiön pahiskoulusta tuli palkittu eliittikoulu

Tukholman Rinkeby on Ruotsin monikulttuurisin lähiö. Rinkebyn koulu on onnistunut nousemaan ongelmakoulusta palkituksi opinahjoksi.


Koulua johtava Börje Ehrstrand kertoo, että koulun menestyksen salaisuus on sama kuin ongelmakin oli: monikultturisuus. Rinkebyssä yhden nelikökilometrin alueella asuu maahanmuuttajia yli sadasta maasta. Myös Rinkebyn koulussa ovat edustettuina monenlaiset kulttuurit, etniset ryhmät ja uskonnot. Ehrtrandin mielestä monikulttuurisuus antaa nuorille vahvan pohjan, sillä hänen mukaansa tulevaisuuden työmarkkinoilla voittavat monikulttuurisuuden taiturit


Rinkebyhyn itsekin 1980-luvulla muuttanut, suomalaistaustainen Ehrstrand on saanut paljon tunnustusta tavastaan johtaa. Hän kertoo, että koulun vaikeudet käännettiin voitoksi keskustelemalla koko henkilökunnan kanssa:
– Pohdimme, miten lapsista tehdään voittajia työmarkkinoilla, ja tulimme siihen tulokseen, että siellä menestyy, jos vuorovaikutustaidot ovat kunnossa. Päätimme satsata kieleen ja kommunikointiin.


Monikulttuurisen koulun oppilaat saavan harjoitusta nimenomaan tärkeimmässä eli sosiaalisissa taidoissa, Ehrstrand sanoo.


Börje Ehrstrand kertoo olevansa ylpeä suomalaisjuuristaan:
– Suomen koulut antavat maailman parasta opetusta, ja olen ylpeä, että olen saanut opiskella Suomessa.


yle.fi/uutiset/ulkomaat/2011/10/ruotsalaisen_maahanmuuttajalahion_ pahiskoulusta_tuli_palkittu_eliittikoulu_2928112.html



Lapin Kansa (27.9.2011):

Yhä harvempi rovaniemeläinen peruskoululainen opiskelee valinnaista kieltä.

Kaikki rovaniemeläislapset aloittavat kolmannella luokalla englannin ja seitsemännellä luokalla ruotsin opiskelun. Osassa kouluista tarjotaan A2-kielenä ruotsia, ranskaa, saksaa, venäjää tai saamea. Valinnaiskielten ryhmiä ei kuitenkaan aina synny. Vastaavasti lukioissa on entistä vähemmän lyhyiden kielten jatkajia.

Espanjaa on tarjolla vasta lukiossa. Tänä syksynä aikuislukion espanjantunnit siirrettiin alkamaan aikaisemmin, jotta päivälukiolaisillakin olisi mahdollisuus osallistua opetukseen. Kysyntää oli niin paljon, että ryhmiä piti järjestää kaksi.

Euroopan kielten teemapäivänä 26.9. Revontuli-keskuksessa järjestettiin kielipäivän tapahtuma, jossa esiteltiin eri kieliä. Tavoitteena oli kannustaa lapsia ja nuoria valinnaiskielten opintoihin. Kielipäivä muistutti nuoria siitä, että heidän kannattaa opiskella muitakin kieliä kuin englantia.

Lehdessä haastatellut koululaiset olivatkin innostuneita kielistä. Kaikilla ei kuitenkaan oman koulun puutteellisen tarjonnan vuoksi ollut mahdollisuutta opiskella muita kieliä kuin englantia ja ruotsia.



HS (12.9.2011): Yo-arvosanat eivät sovellu pääsykokeeksi

Yliopistojen uusia opiskelijoita ei voi valita ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella. Laaja valinnaisuus ja suhteellinen arvostelu vähentävät tulosten vertailukelpoisuutta. Tätä mieltä ovat Helsingin yliopiston tutkijat Sirkku Kupiainen ja Patrik Scheinin, jotka ovat käyneet läpi yli 130000 ylioppilaan koetulokset vuosilta 2006–2009.

Osa kirjoittajista valitsee helppojen aineiden yhdistelmiä, mutta osa kirjoittaa useita vaikeita aineita. Suhteellisen arvostelun takia vaativissa aineissa on hankalampi saada hyviä arvosanoja, mikä vähentää koko tutkinnon vertailukelpoisuutta.

Esimerkiksi pitkän ranskan ja saksan valinneet menestyivät keskimääräistä paremmin koko tutkinnossa. Harvemmin luettujen kielten kirjoittajia on kuitenkin niin vähän, että kokeiden suhteellinen arvostelu heikentää tutkijoiden mukaan perusteettomasti monen ylioppilaan kokonaismenestystä. Suhteellinen arvostelu myös ohjaa kokelaita jättämään kielen kirjoittamatta. Tämä näkyy esimerkiksi keskipitkän ruotsin kokeessa, jota valitaan entistä vähemmän.

Opetusministeriön tavoitteena on ollut lisätä ylioppilastutkinnon painoarvoa korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa, jotta opintojen aloitusikä alenisi. Tutkijoiden mukaan nykyinen ylioppilastutkinto on käytännössä niin pirstaleinen, ettei se sovellu opiskelijavalintojen perustaksi. Arvosanojen käyttö valinnoissa päinvastoin loukkaa hakijoiden oikeusturvaa.

Tutkintoon kuuluu neljä pakollista koetta, joiden lisäksi voi kirjoittaa ylimääräisiä. Keskimäärin tutkintoon sisällytetään viisi ainetta. Kaikille yhteinen koe on äidinkieli, ja loput kolme pakollista valitaan toisen kotimaisen kielen, vieraan kielen, matematiikan ja reaalikokeen joukosta. Esimerkiksi matematiikkaa ei kirjoita lainkaan viidennes ylioppilaista. Naisista osuus on 28 prosenttia. Keskipitkän ruotsin valitsee alle puolet miespuolisista kokelaista.



Monikieliset ja -kulttuuriset oppilaat haastavat koulun käytänteet

Opetusta selkeyttävät perusratkaisut hyödyttävät kaikkia oppilaita – myös syntyjään suomenkielisiä.

Oppilaiden suomen kielen taidon puutteet asettavat haasteita opetukselle: opettajat tarvitsevat tietoa kielenoppimisesta ja taitoa arvioida, miten opetusta on syytä mukauttaa oppilaan ymmärtämisen varmistamiseksi, lehtori Eija Aalto Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksesta kertoo Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressissa torstaina.

Aallon mukaan on hyvä miettiä, mikä todella on oppiaineiden ydinainesta ja mikä kenties kyseenalaistamatonta perinteen painolastia. On myös tarpeen pohtia, miten oppilaiden vaihtelevat koulutaustat ja elämänkokemukset sekä moninainen kielitaito saadaan opetuksen voimavaraksi ja mahdollistetaan se, että oppilaat voivat hyödyntää aiempaa osaamistaan uusien tietojen ja taitojen omaksumisessa.

Jyväskylän yliopiston Kasvatuksen ja opetuksen kesäkongressissa 3.–4.8.2011 tarkastellaan erityisesti uudistuvaa opettajuutta. Päiville osallistuu lähes 300 perusopetuksen erityisopettajaa, luokan- ja aineenopettajaa, oppilashuoltohenkilöstöä, toisen asteen erityis- ja aineenopettajia sekä hallinnon edustajia.



OPH: Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö odottaa yhä läpimurtoaan

Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäyttö on Suomessa edelleen vähäistä. Uusien ja tehokkaampien laitteiden lisäksi tarvitaan uudenlaista pedagogista ajattelua ja teknologiamyönteisempää asennetta. Opetushallitus on tilannekatsauksessaan tarkastellut tieto- ja viestintätekniikan vaikutuksia oppimistuloksiin, oppimiseen, opettamiseen ja opiskelumotivaatioon.

Tieto- ja viestintätekniikan käytöllä on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia. Se on esimerkiksi parantanut oppimistuloksia ja antanut lisämotivaatiota opettamiseen ja oppimiseen. Tietokonepohjaisen arvioinnin lisääntyminen voi tehostaa opetusta, sillä se helpottaa opettajan työtä.

Myönteisiä vaikutuksia himmentävät kuitenkin negatiiviset tuntemukset, jotka näyttävät olevan opettajien keskuudessa yleisempiä Suomessa kuin muualla Pohjoismaissa. Esteinä opetuskäytön lisäämiselle pidetään erityisesti opettajien aikapulaa mutta myös puutteellista osaamista ja teknisesti pätevän henkilöstön puutetta.

Kuntien ja koulujen välillä on suuria eroja laitekannassa ja tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön laajuudessa. Tieto- ja viestintätekniikan mielekäs pedagoginen opetuskäyttö on Opetushallituksen katsauksen mukaan myös tasa-arvokysymys. Jokaisella on oltava oikeus oppia tieto- ja viestintätekniikan perustiedot ja -taidot perusopetuksen aikana tulevaa työelämää ja jatko-opintoja varten.

Opetushallituksen tilannekatsauksessa käsitellään myös digitaalista oppimateriaalia, sosiaalista mediaa ja etäopetusta. Tarkastelu perustuu aiempiin tutkimuksiin ja tilastoihin.

http://www.oph.fi/julkaisut/2011/tieto_ja_viestintatekniikka_opetuskaytossa



HS (17.5.2011): Venäläiset mökkiläiset lisäävät venäjää osaavan työvoiman tarvetta Itä-Suomessa

Itä-Suomen yliopisto tekee tutkimusta siitä, miten venäläisten mökkeilyyn suhtaudutaan Savonlinnan seudulla.

Lehti nostaa esimerkiksi Sulkavan kunnan, jossa Venäjältä tulevat matkailijat vilkastuttavat kauppaa ja elinkeinoelämää. Vuodenvaihteessa lomailevat venäläiset tuovat myös piristystä hiljaiseen talveen. Suurin osa sulkavalaisista saa jo elantonsa palveluista ja yhä harvempi maa- ja metsätaloudesta.

Sulkavalla venäläisiä palvellaan venäjäksi. Joissakin liikkeissä on venäjäntaitoista henkilökuntaa, ja toiset suunnittelevat sellaisen palkkaamista. Kunnan matkailukarttaan aiotaan käännättää venäjänkielinen liite.

Lehti kirjoittaa, että niin suomalaiset kuin venäläiset arvostavat mökillä rauhaa. Kontaktia mökkinaapureihin ei juuri oteta. Tästä seuraa, että venäläiset eivät välttämättä tiedä, miten suomalainen yhteiskunta toimii, ja käytännön asiat kuten jätehuolto voivat aiheuttaa pulmia. Naapuruus on kuitenkin sujunut enimmäkseen ongelmitta.

Venäläisten kiinteistökauppoja ei suoranaisesti vastusteta, sillä sen taloudelliset hyödyt ymmärretään. Osa vastustajista arvelee venäläisten tuovan mukanaan rikollisuutta. Tutkimuksessa haastatellut venäläiset kuitenkin hakeutuvat Suomeen juuri turvallisen ympäristön ja rikosten vähyyden vuoksi.

Lehden mukaan useimpien vastanneiden mielestä venäläiset ovat sivistynyttä ja hyvin käyttäytyvää väkeä. Edes kaikki vastustajat eivät täysin tuomitse heitä.



Sivistys (25.5.2011): Liioitellaanko arkioppimisen merkitystä?

Sivistys-verkkolehden haastattelema koulutustutkija Dirk Van Damme ei usko arkioppimisen koskettavan kaikkia ihmisryhmiä. OECD:n tutkimusjohtajan mielestä laadukas muodollinen opetus parhaiden opettajien johdolla on oppimisen paras tae.

Van Dammen mukaan informaalin oppimisen merkitystä liioitellaan ja siihen kohdistuu epärealistista optimismia. Arkioppimisesta ei ole riittävää näyttöä. Van Damme kaipaa tasokasta tutkimusta arkioppimisesta: ”Aihe on kiinnostava ja tärkeä, mutta esimerkiksi vapaa-ajan tahattoman oppimisen tulosten mittaaminen on metodologisesti vaikeaa.”

Sivistyksen haastattelema Van Damme on huolissaan oppimisen tasa-arvosta. Hänen mukaansa informaalin oppimisen teoriat ovat vahvimmillaan kuvatessaan keskiluokkaisia, koulutettuja henkilöitä ammentamassa ympäristöstään tietoa ja valmiuksia. Oppimisvaikeuksisten, matalasti koulutettujen ja huono-osaisten kohdalla informaali oppiminen ei takaa tuloksia. Koulutetut, ensiluokkaiset opettajat ovat tulosten paras tae.

”Koulutuksen ammattilaisten tehtävä on luotava sellaiset olosuhteet oppimiselle, että kaikenlaiset oppijat saavuttavat tuloksia. Emme voi kaikkien osalta naiivisti luottaa jatkuvaan spontaaniin oppimiseen”, Van Damme kiteyttää.

Dirk Van Damme on OECD:n koulutus- ja innovaatiotutkimuksen keskuksen CERI:n johtaja.

http://www.sivistys.net/uutiset/oecd_n_van_damme__arkioppimisen_merkitysta_liioitellaan.html



Luovuutta koulutukseen

Oivallus-hankkeessa pohditaan, millaisia taitoja tulevaisuuden työelämässä tarvitaan ja miten näitä taitoja voidaan koulutuksessa kehittää.

Koulutusjärjestelmän yhtenä tavoitteena on ollut valmistaa ihmisiä teollisen yhteiskunnan palvelukseen. Teollisen yhteiskunnan töissä tehtävät oli määritelty täsmällisesti ja jaettu etukäteen työntekijöille, jotka työskentelivät pitkälti erillään toisistaan. Yhden taidon oppiminen riitti pitkäksi aikaa.

Teollisuusyhteiskunnasta on siirrytty kohti tietoyhteiskuntaa tai kokeiluyhteiskuntaa. Oivallus-hankkeen mukaan keskeiseksi on noussut se, osataanko työskennellä uudella tavalla ja siten saada aikaan uudistettuja tai uusia ratkaisuja. Tarkat ohjeet korvautuvat suuntaviivoilla, ja tavoitteetkaan eivät välttämättä ole ennakolta määrättyjä. Työn sisällöt ja säännöt määritellään usein itse tai yhdessä muiden kanssa.

Hankkeen mukaan tähän tulevaisuuskuvaan on vastattava kouluttamalla ennakkoluulottomia kokeilijoita. Tämä tapahtuu nostamalla luovuuden edistäminen kaiken koulutuksen läpileikkaavaksi teemaksi. Luovuus on mahdollisuuksien huomaamista ja vaihtoehtoisiin toimintatapoihin tarttumista. Luovuutta edistävä koulutus kannustaa kokeilemaan virheitä pelkäämättä. Siinä panostetaan taitoihin tietojen rinnalla ja yhdessä tekemiseen yksilösuorittamisen sijaan.

Hankkeen loppuraportissa todetaan, että oppimismenetelmien vaihteleminen valmentaa vaihtelevien työtapojen tehtäviin. Tulevaisuudessa koulut avaavat oviaan yhä rohkeammin ja oppimista tapahtuu kaikkialla. Opettajuus muuttuu entistä yhteisöllisemmäksi. Oppimisen arviointi on keskeinen muutosten toteuttamisen väline - jos arvostetaan vain oikeassa olemista, virheitä aletaan pelätä eikä uusia ratkaisutapoja uskalleta kokeilla.

EK:n koordinoima Oivallus eli ”Oppivien verkostojen osaamistarpeet tulevaisuuden Suomessa” alkoi vuonna 2008. Hanke päättyy elokuussa 2011. EK:n lisäksi Oivallusta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Opetushallitus.

Oivalluksen loppuraportissa tarkastellaan 2020-luvun työelämään valmentavaa oppimista ja koulutusta:
http://www.ek.fi//www/fi/tutkimukset_julkaisut/2011/Oivallus-web-v4_final.pdf



Opettaja (20.5.2011): Koulumenoja leikattu liikaa

Koululaitoksen käyttömenot ovat kasvaneet hitaammin kuin koulutuksen kustannukset. Säästöjen vaikutuksista on liian vähän tietoa, mutta jotain voi päätellä siitä, että PISA-tutkimuksissa heikoimpien suomalaisoppilaiden oppimistulokset ovat heikentyneet entisestään.

Koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja, professori Jouni Välijärvi harmittelee lehdessä, että Suomessa ei ole tarpeeksi tietoa siitä, mitä uusia kustannuksia lyhyen aikavälin säästöt aiheuttavat. Yhden ikäluokan kehitystä olisi seurattava vähintään viisi vuotta, jotta tiedettäisiin, miten esimerkiksi kyläkoulun lakkauttaminen on vaikuttanut oppilaisiin ja koko alueeseen. Lehti muistuttaa, että kouluttaminen on hyvää ennaltaehkäisyä myös sosiaaliturvassa.



HS (13.5.2011): Valtaosa suomalaisista käyttää Internetiä useilla kielillä

Tuoreen eurobarometrin mukaan 70 prosenttia suomalaisista Internetin käyttäjistä lukee verkkosivustoja myös muilla kielillä kuin äidinkielellään.

Yleisimmin käytetty vieras kieli on englanti, jonka mainitsi 67 prosenttia suomalaisista vastaajista. Ruotsin mainitsi 15 prosenttia ja saksan 10 prosenttia.

Lehden haastatteleman asiantuntijan mukaan suuri syy ulkomaisen verkkosisällön kuluttamiseen on uutisten seuraaminen. Noin 40 prosenttia suomalaisista lukee ainakin kerran päivässä verkosta uutisia muulla kielellä kuin äidinkielellään. 10 prosenttia suomalaisista vastaajista tekee niin useamman kerran päivässä.

Vastaajista alle puolet, 48 prosenttia, kertoo käyttävänsä Internetiä useamman kerran päivässä. EU:n keskiarvo on 54 prosenttia.

Internetin käyttöä EU-maissa koskeva tutkimus on tehty tämän vuoden tammikuussa, ja siihen osallistui 13 752 Internetin käyttäjää 27:ssä EU:n jäsenvaltiossa. Suomessa haastateltuja oli 500.

Barometri on julkaistu PDF-muodossa osoitteessa http://ec.europa.eu/public_opinion/flash/fl_313_en.pdf



Meidanperhe.fi: Mikä kieli lapsen kannattaisi valita opiskeltavaksi?

Meidän Perhe -lehden nettisivuilla muistutetaan, että mitä nuorempana kieltenopiskelun aloittaa, sitä helpompaa se on. Monissa kouluissa ensimmäisenä vieraana kielenä tarjotaan vain englantia, vaikka sen ehtisi oppia myöhemminkin.

Maailma ja työelämä kansainvälistyvät, mutta koulujen kieltenopetus yksipuolistuu surullisesti. Etenkin saksan, ranskan ja venäjän opetus on vähentynyt viime vuosina.

Moni kieltenopettaja on sitä mieltä, että kieltenopiskelu kannattaisi aloittaa jostain muusta kielestä kuin englannista. Yhteiskunta tarjoaa niin paljon tukea englannin oppimiseen, että sen ehtii oppia, vaikka aloittaisi myöhemmin.

Meidanperhe.fi kysyy, mitä kieliä suomalaislasten sitten pitäisi opiskella englannin lisäksi. Ruotsin osaamisesta ei ole Suomessa koskaan haittaa. Lisäksi olisi hyvä osata EU:n yleisimpiä kieliä saksaa ja ranskaa. Venäjää ja espanjaa tarvitaan myös. Tulevaisuuden työmarkkinoilla kiinan tai arabian osaamisesta voi olla hyötyä.

http://www.meidanperhe.fi/artikkeli/koululainen/741/kielten_opiskelu_kannattaa_aloittaa_nuorena



Opettaja (6.5.2011): Osaamisen taso laskenut huolestuttavasti

Peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten osaaminen on huonontunut 2000-luvulla.

Opettaja-lehden mukaan koko ikäluokan yleisiä oppimis- ja päättelytaitoja on mitattu Vantaalla toteutetussa seurantatutkimuksessa. Oppilaiden keskimääräinen osaamisen taso oli laskenut kaikilla mitatuilla osa-alueilla noin neljänneksen edellisestä, vuonna 2004 tehdystä tutkimuksesta. Suurin ero edelliseen mittaukseen oli keskitason oppilailla, joiden kotikieli on suomi.

Peruskoululaisten taitojen heikentyminen on havaittu viime aikoina myös esimerkiksi PISA-tutkimuksessa ja Opetushallituksen äidinkielen oppimistulosten arvioinnissa.

Lehden mukaan OAJ:n erityisasiantuntija Riitta Sarras ei usko koulussa ja opetuksessa tapahtuneen näin suurta muutosta. Hän arvelee, että tutkimustulosten taustalla on yhteiskunnan, asenteiden ja arvojen muutos. Sarraksen mukaan nämä signaalit on otettava vakavasti, kun tuntijakoa ja opetussuunnitelman perusteita uudistetaan.



Yliopisto-lehti: Musiikki edistää kielen oppimista

Musiikkiharrastuksen pitäisi olla jokaisen lapsen ulottuvilla. Tätä mieltä ovat psykologian tutkija, professori Minna Huotilainen ja Uudenmaan läänintaiteilija Ava Numminen. Heidän mukaansa soitto- tai lauluharrastuksesta on hyötyä kaikissa oppiaineissa.

Yliopisto-lehden mukaan musisointi vahvistaa aivoalueita, jotka säätelevät kuuntelua ja hienomotoriikkaa. Tämä edistää esimerkiksi äidinkielen hahmottamista. Keskittymiskyky paranee ja vieraan kielen ääntäminen helpottuu. Koulupäivän aikana pidetyt musiikkituokiot ovat myös hyödyllisiä, koska ne lisäävät vireyttä.

Lehden mukaan suurin hyöty musiikkiharrastuksesta koituu, jos soitto- tai laulutunnit aloittaa viimeistään yhdeksänvuotiaana. Lehdessä siteerataan läänintaiteilija Nummista, joka toteaa, että musiikin käytöstä pitäisi antaa opettajille täydennyskoulutusta.



Opettajat Suomessa

Suomalaisten opettajien korkea koulutustaso on hyvien oppimistulosten tae. Opettajien muodollinen kelpoisuus opettamassaan aineessa on sangen korkea ja lievästi parantunutkin vuodesta 2008.


Tilastokeskus keräsi keväällä 2010 tietoa suomalaisesta opettajistosta opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Lähes 90 prosenttia oppilaitoksista vastasi kyselyyn. Vastaava tiedonkeruu tehtiin viimeksi vuonna 2008. Tulokset on koottu Opetushallituksen julkaisuun Opettajat Suomessa 2010.


Selvityksessä mukana olleissa perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kouluissa työskenteli kevätlukukaudella 2010 yhteensä 7928 sellaista lehtoria ja päätoimista tuntiopettajaa, jonka eniten opettama oppiaine oli jokin kieli äidinkieli ja kirjallisuus mukaan lukien. Perusopetuksen ja lukiokoulutuksen kielten lehtoreista ja päätoimisista tuntiopettajista 93,7 prosentilla oli muodollinen kelpoisuus antaa opetusta hoitamassaan tehtävässä.


Suurista aineenopettajaryhmistä suhteellisesti eniten tehtäväänsä muodollisesti kelpoisia opettajia selvityksen kouluissa oli saksan kielessä. Saksa oli opettajan eniten opettamana oppiaineena yhteensä 396 lehtorilla ja päätoimisella tuntiopettajalla. Heistä 97,2 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia antamaan opetusta hoitamassaan tehtävässä. Toisen kotimaisen kielen ruotsin lehtoreista ja päätoimisista tuntiopettajista 96,4 prosenttia ja englannin kielen opettajista 95,8 prosenttia oli muodollisesti kelpoisia.


Kielten opettajien kelpoisuustilanne oli suhteellisesti hieman parantunut ajanjaksolla 2008–2010. Opettajaryhmistä suhteellisesti eniten oli parantunut espanjan kielen opettajien kelpoisuustilanne. Tehtäväänsä muodollisesti kelpoisten opettajien osuus espanjan kielen päätoimisista opettajista oli kasvanut 4,6 prosenttiyksikköä kevätlukukaudesta 2008 kevätlukukauteen 2010.


Opettajat Suomessa 2010 -julkaisun pdf versio on osoitteessa www.oph.fi/julkaisut/2011/opettajat_suomessa_2010.



Kansalliskieliselvitys esittää toimenpiteitä toisen kotimaisen kielen osaamisen parantamiseksi

Opetushallitus on selvittänyt, onko suomen ja ruotsin opetus riittävää perustuslaissa säädettyjen kielellisten oikeuksien turvaamiseksi. Selvitys käsittelee suomen ja ruotsin kielen osaamisen tarvetta työelämässä, kielten opetusta toisena kotimaisena kielenä sekä toisen kotimaisen kielen oppimistuloksia ja niiden kehitystä.

Selvityksen mukaan kansalliskielten osaaminen on viimeisen kymmenen vuoden aikana heikentynyt. Kehitys on erityisen huolestuttavaa ruotsin kielessä. Ruotsin kielen osaamista tulee parantaa, jotta turvataan perustuslaissa säädetty oikeus käyttää tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa omaa kieltään.

Toimenpiteinä osaamisen parantamiseksi selvityksessä esitetään muun muassa, että toisen kotimaisen kielen opetus aloitettaisiin aiemmin ja opetustarjontaa lisättäisiin perusopetuksessa. Lisäksi opetuksen järjestäjä velvoitettaisiin aloittamaan kielenopetus, jos vähintään kymmenen oppilasta saman opetuksen järjestäjän kouluissa on valinnut kielen. Selvitykseen sisältyy myös lukiota, ammatillista koulutusta, ammattikorkeakouluja, yliopistoja ja aikuiskoulutusta koskevia toimenpide-ehdotuksia sekä ehdotuksia, joilla vaikutetaan toisen kotimaisen kielen opiskelua koskeviin asenteisiin.

Opetushallituksen tiedotteen mukaan kielellisiä oikeuksia koskevat säännökset tulee ottaa huomioon koulu- ja muita sivistysoloja järjestettäessä. Valtion ja kuntien tulee aktiivisin toimenpitein turvata kielellisten oikeuksien toteutuminen.

Kansalliskieliselvitys on laadittu opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta ja saatavilla osoitteesta www.oph.fi/julkaisut/2011/kansalliskieliselvitys.



Kielitaito on valtti eurooppalaisilla työmarkkinoilla

Suomen Akatemian teettämän tutkimuksen mukaan suomalaiset koulutetut nuoret menestyvät hyvin eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Työntekijänä Euroopassa -tutkimuksesta selviää, että suomalaisten hyvä kielitaito auttaa työnhaussa.

Tutkija Saara Koikkalaisen mukaan yllättävän monet ovat saaneet töitä siksi, että he puhuvat kahta harvinaista kieltä: suomea ja ruotsia. ”Venäjää, ranskaa tai espanjaa puhuvia on tarjolla muitakin, mutta suomalaiselle työnhakijalle kahden harvinaisen kielen taito voi antaa kilpailuetua muihin työnhakijoihin nähden”, Koikkalainen toteaa.

Vapaa työvoiman liikkuvuus EU-alueella on lisännyt suomalaisten intoa muuttaa muualle Eurooppaan. Kymmenen ensimmäisen jäsenyysvuoden aikana Suomesta muutti EU-maihin 12 000 nuorta työikäistä korkeakoulututkinnon suorittanutta. ”Eniten muutetaan edelleen Ruotsiin, mutta myös Britannia, Ranska ja Espanja ovat lisänneet suosiotaan muuttokohteina”, tutkija Saara Koikkalainen sanoo.

Työntekijänä Euroopassa -kyselytutkimukseen vastanneista 76 prosenttia oli uudessa kohdemaassa kokoaikatyössä. 79 prosenttia oli koulutusta ja aikaisempaa työkokemusta vastaavissa työtehtävissä, ja 70 prosenttia arvioi saavansa parempaa palkkaa kuin Suomessa. Vastaajista vain harva harkitsee paluumuuttoa Suomeen. Muuttoa toiseen EU-maahan pidetään yhtä todennäköisenä kuin Suomeen palaamista.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian Työn ja hyvinvoinnin tulevaisuus -tutkimusohjelmaa.


Poutapilvi web design Oy