Perustietoa kielivalinnoista

Kielivalinnat perusopetuksessa

Perusopetuksen kielivalinnat jakaantuvat oppimäärältään erilaajuisiin yhteisiin, vapaaehtoisiin ja valinnaisiin kieliin. Yleisimmät Suomen kouluissa opetettavat kielet ovat englanti, toinen kotimainen (ruotsi tai suomi), saksa, ranska, venäjä, espanja, italia ja kiina.

Kaikille yhteinen A-kieli (A1-kieli)

Peruskoulun oppilaiden ensimmäinen vieras kieli alkaa 1. vuosiluokalla. Vieraan kielen opetusta on yleensä 2 tuntia viikossa. Englanti on edelleen ylivoimaisesti eniten opiskeltu ensimmäinen A-kieli. Joissakin kouluissa ensimmäiseksi kielekseen voi valita englannin sijasta kuitenkin ruotsin, saksan, ranskan, venäjän, espanjan tai kiinan.

Kielivalinta tehdään useimmiten koulun alkua edeltävänä keväänä. Esikoulut järjestävät vanhemmille suunnattuja kielenvalintatilaisuuksia, joissa annetaan lisätietoa koulun kielitarjonnasta, kielivalinnoista ja niiden ajankohdista. Jos kielivalintatilaisuutta ei järjestetä, vanhemmille voidaan muuten jakaa kielivalintoja tukevaa materiaalia. On tärkeää, että vanhemmat keskustelevat lapsensa kanssa vieraan kielen valinnasta ja sen opiskelusta, auttavat kielen valinnassa ja täyttävät yhdessä lapsensa kanssa kielivalintalomakkeen, joka palautetaan koulutuksen järjestäjän ilmoittamaan päivämäärään mennessä.

Vapaaehtoinen A-kieli (A2-kieli)

Oppilas voi valita yhteisen A-kielen lisäksi vapaaehtoisen A-kielen. Sen opetus alkaa 3., 4. tai 5. vuosiluokalla. Vapaaehtoisen A-kielen valinta tehdään opetusta edeltävänä keväänä. Vapaaehtoisina A-kielinä tarjotaan yleisimmin englantia, saksaa, ranskaa, ruotsia, venäjää, espanjaa tai italiaa kunkin koulun kieliohjelman mukaisesti. Kielitarjonta vaihtelee kouluittain ja kunnittain.

Vapaaehtoisen A-kielen valintaa miettiessä kannattaa ottaa huomioon kokemukset, joita lapsella on ensimmäisen vieraan kielen opiskelusta. On tärkeää, että lapsi on itse innostunut ja halukas oppimaan uutta vierasta kieltä. Kahden A-kielen opiskelu antaa hyvän pohjan monipuoliselle kielitaidolle. Valinta kannattaa kuitenkin tehdä harkiten ja yhdessä vanhemman kanssa, sillä kielenopiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja vapaaehtoisen A-kielen opiskeluun on sitouduttava koko perusopetuksen ajaksi. Vapaaehtoisen kielen opiskelu lisää oppilaan kokonaisviikkotuntimäärää ja voi pidentää koulupäivää ja vaikuttaa myöhempiin valinnaisaineen valintoihin perusopetuksen yläluokilla.

Vapaaehtoisen A-kielen ryhmä perustetaan, jos kielen valinneita on koulun ilmoittama vähimmäismäärä. Monet koulut tekevät yhteistyötä muiden lähialueiden koulujen kanssa, jotta vapaaehtoisen kielen ryhmiä saadaan perustetuksi. Vanhempien kannattaa myös varmistaa etukäteen, että oppilas voi jatkaa alaluokilla aloitetun vapaaehtoisen A-kielen opiskelua siirtyessään 7. vuosiluokalle.

Vapaaehtoisen A-kielen arvosana voidaan huoltajan pyynnöstä jättää pois perusopetuksen päättötodistuksesta. Tällöin todistukseen vapaaehtoisen A-kielen kohdalle tulee merkintä ”hyväksytty”. Tämä ei koske toista kotimaista kieltä, josta pitää ottaa numeroarvosana, vaikka sitä opiskelisikin vapaaehtoisena A-kielenä.

Kaikille yhteinen B-kieli (B1)

Perusopetuksen 6. vuosiluokalla aloitetaan kaikille yhteinen B-kieli, joka on suomenkielisessä perusopetuksessa ruotsi, ellei oppilas ole aloittanut ruotsia A-kielenä. Jos ruotsi on oppilaan vapaaehtoinen A-kieli, sen opiskelu jatkuu perusopetuksen yläluokilla valinnaisena A-kielenä.

Kaikille yhteinen B-kieli jatkuu toisella asteella.

Ruotsinkielisessä perusopetuksessa kaikille yhteinen B-kieli on suomi, ellei oppilas ole aloittanut suomea A-kielenään jo perusopetuksen alaluokilla.

Valinnainen B-kieli (B2)

Vuosiluokilla 7–9 oppilas voi aloittaa valinnaisen B-kielen opiskelun. Koulut tarjoavat valinnaista B-kieltä vuosittain resurssiensa mukaan. B-kielenä tarjotaan muun muassa ranskaa, saksaa, venäjää, espanjaa, italiaa, latinaa, kiinaa ja englantia. Valinnaiskielen ryhmä perustetaan, mikäli ilmoittautuneita on tarpeeksi. Lisäksi kouluilla voi olla yhteisiä valinnaiskielten opetusryhmiä.

Valinnaisen B-kielen arvosana voidaan huoltajan pyynnöstä jättää pois perusopetuksen päättötodistuksesta. Tällöin todistukseen B-kielen kohdalle tulee merkintä ”hyväksytty”. Jos valinnaisena B-kielenä on toinen kotimainen kieli, ei arvosanaa voi jättää pois.

Vieras kieli oppiaineena perusopetuksessa

Vieraan kielen opiskelu tutustuttaa oppilaan opiskeltavan kielen kielialueeseen ja kulttuuriin sekä lisää oppilaan kykyä ymmärtää erilaisia ihmisiä ja erilaisia kulttuureita. Perusopetuksessa vieras kieli oppiaineena on taito-  ja kulttuuriaine.

Vierasta kieltä opitaan käyttämään kommunikoinnin, viestinnän, ajattelun, luovan toiminnan, tiedonhankinnan, maailmankuvan hahmottamisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen välineenä.

Kielenopetuksen tehtävänä on herättää oppilas kiinnostumaan vieraista kielistä ja kulttuureista. Vieraan kielen oppiminen on monipuolista kielikasvatusta, jolla pyritään tukemaan oppilaan tiedollista ja taidollista kehittymistä.

Vieraan kielen oppiaine-  ja kielikohtaiset tavoitteet määritellään yksityiskohtaisesti kunkin kunnan tai koulun opetussuunnitelmassa. Vieraan kielen oppiaineen tavoitteet vaihtelevat luokka-asteen ja opiskeltavan kielen mukaan.

Yleensä vieraan kielen tunneilla oppilas tutustuu opiskeltavan kielialueen maihin, kansoihin ja tapakulttuuriin sekä oppii tuntemaan kohdekielelle ja sen kulttuurille ominaisia ja keskeisiä viestintätapoja. Kieli-  ja kulttuuritaitojen opetuksen lisäksi vieraan kielen opetus tutustuttaa oppilaan erilaisiin kielenoppimisstrategioihin.

Kielivalinnat lukiossa

Perusopetuksessa jo valitut kielet jatkuvat myös lukiossa. Lukiota suorittava jatkaa vuosiluokilla 1–6 aloittamaansa kaikille yhteisen A-kielen opiskelua A-kielenä lukiossa. Lisäksi opiskelija voi jatkaa aloittamaansa vapaaehtoisen A-kielen opiskelua. Siten opiskelijalla voi olla lukiossa useampi kuin yksi A-kieli.

Valinnainen B3-kieli

Lisäksi oppilas voi valita yhden tai useamman valinnaisen B3-kielen. Valinnaisina kielinä lukiossa tarjotaan esimerkiksi ranskaa, saksaa, venäjää, espanjaa, italiaa, portugalia, latinaa, unkaria tai viroa.

Kielivalinnat toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa

Ammatillisissa perustutkinnoissa on siirrytty osaamisperusteisuuteen, joka tarkoittaa sitä, että mitoitusperusteeksi opintoviikkojen tilalle ovat tulleet osaamispisteet (osp). Säädöstekstit eivät ota kantaa lähiopetuksen määrään, vaan koulutuksen järjestäjä määrittelee sen.

Ammatillisen koulutuksen kaikki perustutkinnot sisältävät pakollisia toisen kotimaisen kielen (1 osp) ja yhden vieraan kielen opintoja (3 osp). Pääsääntöisesti ammatillisessa koulutuksessa pakollisena vieraana kielenä opetetaan englantia.

Kielet kuuluvat niin sanoittuihin yhteisiin tutkinnon osiin. Yhteiset tutkinnon osat ovat laajoja osaamiskokonaisuuksia: viestintä-  ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä vaadittava osaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Äidinkieli, toinen kotimainen kieli ja vieraat kielet sisältyvät viestintä-  ja vuorovaikutusosaamisen tutkinnon osaan.

Kielivalinnat korkeakoulutuksessa

Ammattikorkeakoulut ja yliopistot muodostavat Suomen korkeakoulujärjestelmän. Ammattikorkeakoulut järjestävät ammattikorkeakoulututkintoon johtavaa koulutusta ja yliopistot puolestaan yliopistotutkintoihin tähtäävää opetusta. Ammattikorkeakoulututkinnot ovat 3,5-vuotisia tai 4-vuotisia ammatillisesti painottuneita korkeakoulututkintoja. Yliopistotutkinnot ovat alempia tai ylempiä korkeakoulututkintoja. Yliopistollinen alempi korkeakoulututkinto on pääsääntöisesti kolmivuotinen ja sitä seuraava ylempi korkeakoulututkinto kaksivuotinen.

Ammattikorkeakoulu-  ja yliopisto-opiskelijat opiskelevat opintojensa kuluessa pakollisina kaikille yhteisinä kieliopintoina toista kotimaista kieltä ja vähintään yhtä vierasta kieltä. Pakollisten kieliopintojen laajuudet vaihtelevat oppilaitoksen, suoritettavan tutkinnon ja koulutusohjelman mukaan. Suoritettavaan perustutkintoon voi sisältyä muita pakollisina kieliopintoja tietyn koulutusohjelman asettamien vaatimusten mukaisesti. Lisäksi opiskelija voi usein liittää tutkintoonsa vapaaehtoisia vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen opintoja.

Korkeakoulututkintojen kieli-  ja viestintäopintojen tarkoituksena on antaa opiskelijalle mahdollisimman monipuolinen kielitaito opiskelua ja työelämää varten. Tutkintojen opetussuunnitelmissa on määritelty kieliopintojen vähimmäismäärä.

Kieltenopiskelu aikuisena

Aikuisena vieraita kieliä voi opiskella monissa oppilaitoksissa, kansalais-  ja työväenopistoissa, erilaisten järjestöjen tarjoamilla kielikursseilla tai vaikkapa kotona itsenäisesti opiskellen esimerkiksi verkon välityksellä. Kielitaitoaan voi kohentaa aikuisenakin monin tavoin riippumatta siitä, onko tavoitteena kielitutkinnon suorittaminen vai kielten harrastuksenomainen opiskelu. Jo saavutettua kielitaitoa voi ylläpitää esimerkiksi osallistumalla erilaisten oppilaitosten järjestämille kielikursseille. Eri organisaatioiden tarjoamat kielikurssit vaihtelevat järjestäjän mukaan: voit halutessasi aloittaa aivan alkeista, kerrata jo oppimaasi tai syventää entuudestaan osaamasi vieraan kielen tietoja ja taitoja.

Lisätietoja Opetushallituksen sivuilta: www.oph.fi