rss Kannanotot, vetoomukset ja julkilausumat

14.10.2014

Lausunto perusopetuksen ja lisäopetuksen opetussuunnitelman perusteista

Perusopetuksen opetussuunnitelman luonnoksessa on rohkeasti lähdetty uudistamaan kieltenopetusta ja teksti on uudistunutta. SUKOL arvostaa sitä, että perusteissa korostetaan kielenopetuksen viestinnällisyyttä ja oppilaan aktiivista osallisuutta omassa oppimisessaan. Opetussuunnitelman luonnoksessa tuodaan ansiokkaasti esille kielikasvatuksen periaatteita. Luonnos on kuitenkin osittain melko abstrakti, mikä asettaa suuria haasteita opetussuunnitelman käyttökelpoisuudelle arjen työkaluna. On vaarana, että alueellinen epätasa-arvo lisääntyy ops-uudistuksen myötä. Uudistukset ja täydennyskoulutus edellyttävät opetuksen järjestäjältä riittäviä resursseja.

Viite: Lausuntopyyntö 19.9.2014  (Dno 35/041/2012)

Yleistä

Perusopetuksen opetussuunnitelman luonnoksessa on rohkeasti lähdetty uudistamaan kieltenopetusta. Pidämme hyvänä sitä, että perusteissa korostetaan kieltenopetuksen viestinnällisyyttä ja oppilaan aktiivista osallisuutta omassa oppimisessaan. Opetussuunnitelman luonnoksessa tuodaan ansiokkaasti esille kielikasvatuksen periaatteita. Oppilaan kielitaidon kehittyminen nähdään prosessina, joka alkaa varhaislapsuudesta ja jatkuu eliniän. Monikielisen kompetenssin kehittyminen tunnustetaan koulun lisäksi kotona ja vapaa-ajalla. Koulun kieltenopetuksessa lähtökohtana pidetään kielen käyttämistä eri tilanteissa. Pidämme hyvänä myös tavoitetta saada oppilas tiedostamaan oman ja muiden kielellisten ja kulttuuristen identiteettien monikerroksellisuus.

On erityisen tärkeää, että kieltenopetus pyrkii vahvistamaan oppilaan luottamusta omiin kykyihinsä, kannustamaan häntä opiskelemaan useita kieliä ja käyttämään rohkeasti kielitaitoaan. Perusteluonnoksessa tuodaan esille mahdollisuus oppiaineiden rajat ylittävään työskentelyyn. Monipuolisten työtapojen korostaminen, mm. tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen, on luonnollinen osa nykypäivän kieltenopetusta. Pidämme positiivisena sitä, että opetussuunnitelman perusteissa on otettu esille myös nopeammin edistyvät oppilaat ja heidän tarpeensa. Arvioinnissa nostetaan esille myös oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia tai erilaisia lähtökohtia oppimiselleen. 

Kielikylpy- ja kaksikielinen opetus on kuvattu selkeästi. Kotimaisten kielten varhaisessa täydellisessä kielikylvyssä on hyvää, että siinä on annettu selkeät prosenttiosuudet kotikielen ja kohdekielen suhteista kullakin vuosiluokalla, koska tavoitteet ja sisällöt määritellään paikallisesti.  

On kuitenkin valitettavaa, että kotimaisten ja vieraiden kielten osalta opetussuunnitelman tavoitteet ja sisällöt ovat melko abstrakteja. Tämä asettaa suuria haasteita sille, miten uudesta opetussuunnitelmasta saadaan todellinen arjen työkalu opetuksen paikalliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Opetussuunnitelman konkreettisten sisältöjen luominen on jätetty opetuksen järjestäjän tehtäväksi eikä perusteissa ole kuvattu tarkasti mm. tavoiteltavia viestintätilanteita, aihepiirejä tai rakenteita. Siksi sisältöihin tulee erilaisia painotuksia, jolloin on vaarana, että alueellisen tasa-arvon toteutuminen heikkenee opetussuunnitelman myötä. Olemme myös huolissamme siitä, että jos sisältöjä ei määritellä riittävän tarkasti, oppimateriaalit alkavat ohjata opetusta sen sijaan, että opetussuunnitelma ohjaa opetusta. Lisäksi on tärkeää, että opetussuunnitelma takaa kaikille valtakunnallisesti tasapuoliset ja tasavertaiset mahdollisuudet hakeutua jatko-opintoihin. Siksi opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä on syytä vielä tarkentaa.

On myös valitettavaa, että eri oppiaineiden välillä on eroja siinä, kuinka tarkasti niiden sisällöt on kuvattu. Kielten osalta opetussuunnitelman luonnos pitää sisällään paljon ohjeistusta siitä, miten kieltä opetetaan ja opiskellaan, mutta sisällöt jäävät varsin avoimiksi. Tämä on ristiriitaista, koska tavoiteltavat taitotasot perustuvat kuitenkin eurooppalaiseen viitekehykseen, joka vaikuttaa sisältöihin epäsuorasti. 

Luonnosta on myös hankala arvioida, koska siitä puuttuu päättöarvioinnin kriteerejä lukuun ottamatta usein mainittu tukimateriaali. Se kuitenkin lienee oleellinen osa opetussuunnitelmakokonaisuutta. Mielestämme on tärkeää, että puuttuvan tukimateriaalin laadinnassa tulee kiinnittää huomiota materiaalin kohtuulliseen määrään ja helppokäyttöisyyteen. 

Luonnoksessa on myös nostettu ansiokkaasti esille erilaisia työtapoja kuten kielisalkku, mutta oppimisympäristöön ja työtapoihin liittyvät tavoitteet ovat kuitenkin ala- ja yläkoulun osalta lähes samat. Ikäkaudelle ominaiset työskentelytavat tulisikin ottaa paremmin huomioon, esimerkiksi korostamalla yläkoulun puolella pelillisyyttä leikin ja laulun sijaan. Mielestämme on ensiarvoisen tärkeää, että opettajan pedagoginen vapaus valita kullekin ryhmälle sopivat käytänteet säilyy. 

Luonnoksen mukaan oppilaalle tulee tarjota mahdollisuuksia harjoitella kansainvälistä yhteistyötä, mikä on positiivinen asia. Jää kuitenkin epäselväksi, onko kyseinen tavoite opetuksen järjestäjän ja opettajan kannalta vapaus vai velvollisuus. Yksittäisten kieltenopettajien vastuulle ei voi sälyttää velvollisuutta järjestää oppilaille mahdollisuuksia harjoitella kansainvälistä yhteydenpitoa. Tällaisten mahdollisuuksien järjestäminen kuuluu opetuksen järjestäjälle ja koko koululle. Olemme huolissamme tasa-arvon toteutumisesta myös tältä osin, sillä kuntien käytettävissä olevat resurssit eivät ole valtakunnallisesti yhtenevät.

A1- ja A2-kielet

A-kielen uudessa tuntijaossa opetuksen painopiste siirtyy vuosiluokkien 3–6 puolelle. Opetussuunnitelmaluonnoksesta ei käy ilmi, miten tämä painotuksen muutos näkyy opetuksen tavoitteissa ja sisällöissä. Luonnoksessa esitellyt tavoitteet ja sisällöt vuosiluokille 3–6 ja toisaalta vuosiluokille 7–9 eivät heijasta oppilaiden tiedoissa ja taidoissa ja heidän ajattelussaan tapahtuvaa kehitystä perusopetuksen aikana. 

Koska sisältöjä siirretään vuosiluokille 3–6, on todennäköistä, että aiemmin yläluokilla opetettuja sisältöjä joudutaan karsimaan. A1-englannin osalta hyvän osaamisen taitotaso on nostettu kautta linjan tasolle B1.1 mikä on ymmärrettävää mm. kansallisen arvioinnin tulosten perusteella. Uhkana on, että koska vuosiluokilla 7–9 annettavan A-kielen opetuksen tuntimäärä vähenee, tätä tavoitetta ei ole mahdollista saavuttaa. 

On hyvä, että A1-englannin osuus on erotettu muista A1-kielistä, sillä sen osaaminen eroaa muista A1-kielistä selvästi. Englannin osalta myös informaalin oppimisen korostaminen on perusteltua. On kuitenkin tärkeää, että opetussuunnitelma antaa opetuksen järjestäjälle riittävät työkalut myös muiden A1-kielten tavoitteiden, sisältöjen ja päättöarvioinnin tueksi. Opetussuunnitelman ei tarvitse korostaa englannin asemaa entisestään.

A2-kielen oppimäärän sisällöt ja tavoitteet jäävät luonnoksessa epäselviksi. Lienee tarkoitus, että A2-kielen oppimäärän sisältö ja tavoitteet ovat samat kuin A1-kielessä, mutta englantia lukuun ottamatta näin ei todellisuudessa käy jo pelkästään pienemmän tuntimäärän takia. On erittäin valitettavaa, että opetussuunnitelma ei ota paremmin huomioon A2-kielen erityisyyttä eikä tue oppimäärän opetusta.

Toinen kotimainen kieli

B1-kielen kahden tunnin siirto vuosiluokalle 6 on vaativa monelle koululle, koska kouluilla ei ole kokemusta ruotsin opetuksesta. Haasteeksi nousee opetussuunnitelman luonnoksessa esille nostettu leikillisyys ja integrointi, jos kieltä opettaa muu kuin aineenopettaja tai opettaja, joka ei ole perehtynyt integroitaviin oppiaineisiin kohdekielellä. 

A1- ja B1-oppimäärien tavoitteiden ero alakoulussa on hyvin pieni, vaikka tuntimäärissä on suuri ero. Eroa kasvattaa, että uudessa tuntijaossa A-kielen opetuksen painopiste siirtyy vuosiluokille 3–6. Tavoitteita tulee ehdottomasti arvioida vielä uudelleen. 

Uuden tuntijaon myötä vuosiluokille 7–9 tulee vuosia, jolloin toisen kotimaisen kielen opetusta on vain yksi vuosiviikkotunti. Tällöin B1-oppimäärän tavoitteiden saavuttaminen tuntuu hyvin vaikealta.  

Toisen kotimaisen kielen B1-oppimäärän tavoitteet tuntuvat hyvin haastavilta vuosiluokkien 7–9 osalta. B1-oppimäärän tavoitteisiin voisi sisällyttää myös suomenruotsalaisen kulttuurin; luonnoksessa painottuvat tällä hetkellä Pohjoismaat. 

Toisen kotimaisen kielen aloittaminen alakoulussa ja tuntien jakaantuminen useammalle vuodelle saattaa laskea oppilaiden taitotasoa perusopetuksen päättövaiheessa. Tämä puolestaan aiheuttaa ongelmia toisen asteen opinnoissa.  

B2-kielet 

On positiivista, että valinnaisen B2-kielen tavoitteiden ja sisältöjen määrä on hallittu ja sopusoinnussa oppimäärän tuntimäärän kanssa. Opetussuunnitelman tulee kannustaa oppilaita valitsemaan vieraita kieliä. 

Arviointi

On positiivista, että päättöarvioinnissa otetaan huomioon sekä kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen että kielenopiskelutaidot. Näiden osa-alueiden tavoitteita ja arviointikohteita on kuitenkin runsaasti, ja ne mainitaan arviointitaulukoissa ennen kehittyvää kielitaitoa. Näin ne tuntuvat saavan enemmän painoarvoa kuin kehittyvä kielitaito. Niiden arviointi on vaikeaa, jopa mahdotonta. On erittäin valitettavaa, ettei opetussuunnitelma tarjoa konkreettisia välineitä näiden tavoitteiden arviointiin. Lisäksi niiden erottaminen omiksi arviointikohteekseen tuntuu keinotekoiselta.

Kaiken kaikkiaan arvioinnin kriteerien tulee olla selkeitä, jotta tavoitteet eri osaamisen alueilla ovat helposti ymmärrettävissä ja saavutettavissa. On tärkeää, että myös oppilas ja hänen huoltajansa ymmärtävät, mitä ja miten arvioidaan. Lisäksi päättöarvioinnin kriteerien tulisi varmistaa yhdenvertaiset ja vertailukelpoiset päättöarvosanat. Luonnoksessa tavoitteiden ja arvioinnin tulkinnanvaraisuus vaarantavat nämä periaatteet. Mikäli rakenne halutaan säilyttää, tulee luonnehdintoja tarkentaa niin, että niiden arvioiminen on mahdollista. 

A2-kielen päättöarvioinnissa tulee käyttää omia kriteerejä, mutta nyt A2-kielen päättövaiheen arvioinnin ongelma on se, että siihen sovelletaan A1-kielen kriteerejä. Käytännössä tämä ei onnistu, koska käytettävissä olevien viikkotuntien määrässä on suuri ero eikä oppimäärässä päästä samalla taitotasolle kuin A1-kielessä. Tämä näkyy kansallisten oppimistulosten arvioinnissa (2013), joissa oppimistuloksiin vaikutti eniten se, oliko oppilas opiskellut A1- vai A2-oppimäärän. 

Arvosanan kahdeksan alittavan ja ylittävän osaamisen luonnehdinnat ovat liian epämääräisiä, ja vaarana on, että niiden pohjalta tehty arviointi ei ole yhteismitallista.  Arvioinnin ja tavoitteiden kohdalla käytetyt käsitteet kuten esimerkiksi ”jonkin verran”, ”alustava käsitys” tai ”tavanomaisimpia” ovat hyvin subjektiivisia.

Viitekehyksessä kielitaito on jaoteltu selkeästi neljään osa-alueeseen. Kielitaidon arvioinnin kriteerit eivät tunne samanlaista jaottelua. Viitekehys ja arviointikriteeritaulukko tulisi synkronoida täsmällisemmin, koska tavoitetasot perustuvat  viitekehykseen. 

Opetussuunnitelman luonnoksessa tuodaan esille arvioinnin monipuolisuus, esim. itse- ja vertaisarviointi. Oppilaalla tulisi olla käytössään käytännön työkaluja arvioinnin toteuttamiseen. Luonnoksen mukaan arvioinnin tulee myös antaa oppilaalle mahdollisuus painottaa itselleen luontevia ilmaisumuotoja. Tarkoittaako tämä sitä, että oppilaalla on oikeus valita itse oman arviointinsa keinot?

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan opetussuunnitelman luonnoksessa esitetyt uudistukset edellyttävät opetuksen järjestäjältä riittäviä resursseja opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteuttamiseksi. Opetussuunnitelman käyttöönotto edellyttää myös resursseja järjestää opettajille riittävästi täydennyskoulutusta. Uudenlaisen, pieniin osiin pilkotun arvioinnin onnistumiseksi olisi tärkeää, että opettajille tarjottaisiin maksutonta täydennyskoulutusta ennen uuteen opetussuunnitelmaan siirtymistä. Tutkintoon johtavaa sekä lisä- ja täydennyskoulutusta tarvitaan erityisesti B1-ruotsin osalta. 

Opetussuunnitelmaluonnos on niin laaja, että on vaikea arvioida opetussuunnitelman toimivuutta. Oletettavasti moni asia selviää vasta opetussuunnitelman käyttöönoton jälkeen. On tärkeää, että uusi opetussuunnitelma muodostuu hyväksi työkaluksi ja että se ei jätä liikaa tulkinnallisuutta. Liika tulkinnallisuus vaarantaa koulutuksellisen tasa-arvon toteutumisen. 

Opetussuunnitelmaluonnoksen teksti on ajoittain hyvinkin abstraktia. Tästä syystä myöhemmin laadittavan tukimateriaalin tulee olla hyvin konkreettista. Olisi ollut hyvä, että lausunnonantovaiheessa olisi ollut koko materiaali kommentoitavissa.  

Muutamia lisähuomiota

A2- ja B2-kielten opiskelijamäärät ovat vähentyneet viime vuosina. Erityisesti alueilla, joilla on korkea keskiarvoraja lukioon pyrittäessä, on yleistä, että hyvätkin oppilaat ottavat A2- tai B2-kielestä hyväksytty-merkinnän. Esitämme A2- ja B2-kielten osalta päättöarviointia muutettavaksi siten, että kielistä annetaan numeroarviointi oppilaan päättötodistukseen. Numero ei kuitenkaan saisi alentaa oppilaan päättötodistuksen keskiarvoa eikä huonontaa oppilaan jatkokoulutus-mahdollisuuksia. 

Lausuntoluonnoksessa käytetään A2-kielestä nimikettä vapaaehtoinen ja valinnainen A2-kieli. Esitämme selvyyden vuoksi, että A2-kielestä käytetään nimikettä vapaaehtoinen A2-kieli ja B-kielestä käytetään nimikettä valinnainen B-kieli. 

B1-kielen varhentaminen vuodesta 2016 lähtien tulee vaikuttamaan A2-kielen valintoihin. A2-kielen opetuksen järjestämiseksi ja turvaamiseksi on laadittava valtakunnallisesti yhtenevät käytänteet. 

Olemme edelleen huolissamme siitä, että A1- ja B1- kielten tunteja tullaan uuden tuntijaon mukaan sijoittamaan eri vuosiluokille. Vaikutukset näkyvät oppilaiden muuttotilanteissa. Kannamme myös huolta siitä, mistä saadaan riittävä määrä päteviä opettajia toisen kotimaisen kielen B1-oppimäärän opettajiksi vuosiluokalle kuusi.  

Tiivistelmä

Perusopetuksen opetussuunnitelman luonnoksessa on rohkeasti lähdetty uudistamaan kieltenopetusta ja teksti on uudistunutta. Pidämme hyvänä sitä, että perusteissa korostetaan kielenopetuksen viestinnällisyyttä ja oppilaan aktiivista osallisuutta omassa oppimisessaan. Opetussuunnitelman luonnoksessa tuodaan ansiokkaasti esille kielikasvatuksen periaatteita.

Perusopetuksen opetussuunnitelman luonnos on osittain melko abstrakti, mikä asettaa suuria haasteita sille, miten uudesta opetussuunnitelmasta saadaan todellinen arjen työkalu opetuksen paikalliseen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Kielten osalta opetussuunnitelman luonnos pitää sisällään paljon ohjeistusta siitä, miten kieltä opetetaan ja opiskellaan. Eurooppalaista viitekehystä tulisi tuoda paremmin esille sisältökuvauksissa. Viitekehyksessä kielitaito on jaoteltu selkeästi neljään osa-alueeseen. Kielitaidon arvioinnin kriteerit eivät tunne samanlaista jaottelua. Viitekehys ja arviointikriteeritaulukko tulisi synkronoida täsmällisemmin, koska tavoitetasot perustuvat viitekehykseen. 

Koska opetussuunnitelman konkreettisten sisältöjen luominen on jätetty opetuksen järjestäjän tehtäväksi eikä opetussuunnitelman perusteissa ole kuvattu mm. tavoiteltavia viestintätilanteita, aihepiirejä tai rakenteita, sisältöihin tulee erilaisia painotuksia. On vaarana, että alueellisen tasa-arvon toteutuminen heikkenee opetussuunnitelman myötä. Lisäksi ratkaisu tulee asettamaan paikalliselle opetussuunnitelmatyölle suuria haasteita. Olemme myös huolissamme siitä, että jos sisältöjä ei määritellä riittävän tarkasti, oppimateriaalit alkavat ohjata opetusta sen sijaan, että opetussuunnitelma ohjaa opetusta. 

Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen ja kielenopiskelutaidot painottuvat arvioinnissa kehittyvää kielitaitoa enemmän. Kaavion kuvauksien mukainen arviointi on vaikeaa, jopa mahdotonta. Kasvu kulttuuriseen moninaisuuteen ja kielitietoisuuteen kuuluvat osaksi kehittyvää kielitaitoa ja vuorovaikutustilanteita, joten niiden erottaminen omaksi osakseen tuntuu keinotekoiselta. Mikäli rakenne halutaan säilyttää, tulee luonnehdintoja tarkentaa niin, että niiden arvioiminen on mahdollista. 

Arvosanan kahdeksan alittavan ja ylittävän osaamisen luonnehdinnat ovat liian epämääräisiä, ja vaarana on, että niiden pohjalta tehty arviointi ei ole yhteismitallista.  Arvioinnin ja tavoitteiden kohdalla käytetyt käsitteet kuten esimerkiksi ”jonkin verran”, ”alustava käsitys” tai ”tavanomaisimpia” ovat hyvin subjektiivisia.

A-kielen uudessa tuntijaossa opetuksen painopiste siirtyy vuosiluokkien 3–6 puolelle. Opetussuunnitelmaluonnoksesta ei käy ilmi, miten tämä painotuksen muutos näkyy opetuksen tavoitteissa ja sisällöissä.

A1- ja B1-oppimäärien tavoitteiden ero alakoulussa on hyvin pieni, vaikka tuntimäärissä on suuri ero. Eroa kasvattaa, että uudessa tuntijaossa A-kielen opetuksen painopiste siirtyy vuosiluokille 3–6. Tavoitteita tulee ehdottomasti arvioida vielä uudelleen. Toisen kotimaisen kielen B1-oppimäärän tavoitteet tuntuvat hyvin haastavilta vuosiluokkien 7–9 osalta.

On positiivista, että valinnaisen B2-kielen tavoitteiden ja sisältöjen määrä on hallittu ja sopusoinnussa oppimäärän tuntimäärän kanssa. Opetussuunnitelman tulee kannustaa oppilaita valitsemaan vieraita kieliä. 

Helsingissä 14.10.2014
Suomen kieltenopettajien liitto SUKOL ry
Kari Jukarainen, puheenjohtaja

Palaa otsikoihin



Tämä sivusto käyttää evästeitä sivuston käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi. Kun käytät tätä sivustoa, hyväksyt evästeiden käytön.
Sulje

Evästekäytännöt

Tätä sivustoa käyttämällä hyväksyt, että voimme asettaa evästeitä tietokoneellesi tai mobiililaitteeseesi.

1. Mitä evästeet ovat?

Evästeet ovat pieniä datatiedostoja, jotka siirtyvät tietokoneellesi, kun otat yhteyden johonkin verkkosivustoon. Evästeet tallentuvat selaimen käyttämien tiedostojen yhteyteen.

Lisätietoa evästeistä saat sivulta www.aboutcookies.org.

2. Miksi evästeitä käytetään?

Evästeet tunnistavat tietokoneesi, kun tulet sivustolle uudelleen. Ne muistavat myös sivustolla aikaisemmin tekemäsi valinnat ja parantavat siten sivuston käyttökokemusta. Evästeiden avulla pystyy esimerkiksi tunnistamaan käyttäjän laitteet sekä mukauttamaan mahdollisia mainoksia sivuilla sekä mahdollisissa muissa palveluissa.

3. Mitä evästeitä käytetään?

Jotkin evästeet ovat sivustomme teknisen toiminnan ja käytön vuoksi välttämättömiä. Nämä evästeet eivät kerää käyttäjästä tietoa, jota voitaisiin hyödyntää markkinoinnissa tai muistamaan käyttäjän valitsemia sivustoja.

Suorituskykyä mittaavat evästeemme keräävät tietoa siitä, miten käyttäjät käyttävät verkkosivujamme (esim. eniten käytetyt sivut, mahdolliset virheviestit). Nämä evästeet eivät kerää käyttäjistä tunnistettavia tietoja, vaan ne ovat anonyymejä ja niitä käytetään ainoastaan parantamaan nettisivujen toimivuutta.

Sivuilla olevat kolmansien osapuolten liitännäispalvelut (esim. mainokset, YouTube-videot, Google-tilastointi tai Facebook-liitännäiset) saattavat tallentaa käyttäjän tunnistamiseen käytettävää tietoa, mihin emme valitettavasti voi vaikuttaa. Jos haluat estää niitä seuraamasta liikkumistasi verkossa, voit kytkeä ns. kolmannen osapuolen evästeet pois käytöstä selaimesi asetuksista. Ohjeet löydät selaimesi ohjesivuilta.

Sivuillamme saattaa olla myös painikkeita, jotka helpottavat sisällön jakamista eri verkkoviestintäympäristöihin ja sosiaaliseen mediaan. Jos käytät näitä painikkeita, valitsemaltasi palvelulta voidaan asettaa eväste päätelaitteellesi. Nämä evästeet eivät ole hallinnassamme. Lisätietoja kolmannen osapuolen evästeiden käytöstä saat kyseisen osapuolen verkkosivulta.

4. Evästeiden hallinta ja estäminen

Jos et halua vastaanottaa evästeitä, voit muuttaa Internet-selaimesi asetuksia niin, että saat ilmoituksen aina kun evästeitä ollaan lähettämässä tietokoneellesi. Vaihtoehtoisesti voit estää evästeiden käytön kokonaan. Evästeiden käyttöä voi rajoittaa tai sen voi estää Internet-selaimen kautta (katso tarkemmat tiedot selaimen ohjeista).

Jos estät evästeiden tallennuksen tai poistat ne käytöstä, jotkin verkkosivujemme toiminnoista eivät välttämättä toimi oikein.

Sulje